Mari aukaisi kotinsa oven. Kyyneleet ryöpsähtivät hänen silmiinsä, niin ikävä hänen oli ollut kotia. Hän ryhdistäytyi ja meni omaan pikkuruiseen huoneeseensa. Mikään ei ollut muuttunut. Kännykkäkin oli kirjoituspöydällä. Tosin akku oli siitä tyhjentynyt. Mari etsi akkulaturin. Sekin löytyi laatikosta. Keittiöstä hän kävi muovipussin ja laittoi muutamia vaatekappaleita pussiin. Hiusharjakin löytyi pöydältä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Pitkään ei Mari asunnossa ollut, koska isä tai äiti saattaisi yllättää hänet minä hetkenä tahansa. Hän kiirehti, minkä jalaltaan voi, takaisin Markonsa luokse. Marko antoi oikein lämpimän halauksen ja suudelman Marille. Mies näki, että tyttö oli itkenyt. Mari niin olisi halunnut olla vanhempiensa kanssa hyvissä väleissä. Nyt täytyi vain odottaa isän ja äidin leppymistä.

 

Nyt nuoret päättivät mennä vähäksi aikaa puistoon istumaan ja miettimään seuraavaa siirtoa. Hitaasti he kävelivät kohti kaupungin kaunista puistikkoa. Siellä oli penkit laitettu levähtämistä varten valmiiksi. He istuutuivat penkille ja kietoutuivat toisiinsa. Ihan kuin eivät koskaan saisi toistaan tarpeekseen.

 

Marko ryhdistäytyi ja otti sätkän laatikostaan. Sytytteli sen ja veteli siitä pitkät haiut keuhkoihinsa. Marille ei enää tupakka maistunut. Hän oli viimeksi polttanut eilisaamuna. Hän päättikin pitää taukoa tupakasta siihen asti kun lapsi syntyisi ja imettäminen loppuisi.

He istuivat ihan hiljaa ja miettivät omiaan. Markon pitäisi lähteä asioille. Tytöttömyyspäivärahat olivat tulleet ja laskuja piti maksaa. Posti kulki veljen osoitteeseen, josta Marko kävi aika ajoin postinsa hakemassa. Kännykkälasku oli yli 20 euroa.

 

Vähän aikaa istuttuaan Mari sanoi menevänsä Annen luokse suihkuun. Marko läksi saattamaan Maria. Toivottavasti Anne olisi kotona. Tähän asti ainakin, Anne oli ollut paikan päällä. He kävelivät hiljakseen kohti Annen asuntoa. Sinne ei ollut pitkä matka. Vielä ulko-ovella moiskauttivat pitkät lähtösuudelmat ja sopivat seuraavasta tapaamisesta. Vielä vilkutukset Markolle ja Mari sujahti rappukäytävään.

 

Soitettuaan Annen ovikelloa, ei sisältä kuulunut mitään. Nyt se siis tapahtui, Anne ei ollut kotona. Mari istui rappusille odottelemaan, josko Anne sieltä pian saapuisi. Rappukäytävässä oli liikettä paljon. Ihmiset katselivat vähän karsaasti Maria. Yksi vanhempi naisihminen alkoi säksättää Marille, ettei rappukäytävässä saanut luuhata. Mari linkutti ulos. Jalka oli kipeytynyt. Hänen pitäsi saada särkylääkettä ja jalka pitäisi saada lepoon. Ulkona hän näki kuinka Anne tuli kauppakassien kanssa kohti Maria. Vihdoinkin, ajatteli tyttö.

 

Anne huiskutti iloisesti kättään Marille. Hän oli tosi hyvällä tuulella ja oli iloinen, että sai seuraa.

 

-        Oikein kiva, kun tulit

sanoi Anne Marille.

 

Mari oli hyvillään, että oli odotettu vieras. Mikähän Annen oli saanut loistamaan kuin aurinko? Anne kyllä kertoisi hänelle siitä sisällä.

 

Iloisesti jutellen ystävykset menivät yläkertaan Annen ovelle. Anne kaivoi avaimet taskustaan ja kehotti Maria käymään peremmälle ja tekemään olonsa kotoiseksi. Itse hän meni keittiöön purkamaan kauppakasseja ja kirjastolaukkua. Hän oli käynyt kirjastossa, kuten hän usein niin teki. Nyt siinä oli kuitenkin jotain erityistä. Anne oli tavannut miehen, johon hän ihastui sydän juuriaan myöten.

 

Anne laittoi kahvin tippumaan ja kattoi pöydän. Kaapista hän otti leipää sekä jääkaapista voita ja leikkeleitä, kurkkua, tomaattia, kinkkua, kananmunia. Hänen mielestään makea kahvileipä oli turhaa. Kilot pysyivät kurissa, kun makeaa ei syönyt liikaa. Tosin jostain hänelle noita kiloja kertyi. Olisikohan liikunnan puutetta? Hän kutsui Marin keittiöön.

 

Mari istuutui ruskean koivupöydän äärelle. Vesi herahti kielelle hänen katsellessaan pöydän antimia. Pian he istuivat toisiaan vastapäätä ja joivat sekä söivät. Samalla iloinen puheen pulputus täytti pienen kauniin asunnon.

 

Anne kertoi Marille käyneensä kirjastossa. Lukusalissa oli tumma komea mies istuutunut samaan pöytään kuin hän. He olivat jutelleet niitä näitä. Enimmäkseen mies oli jutellut. Mies opiskeli insinööriksi ja oli nyt kesätöissä. Anne oli kertonut omista opiskeluistaan ja he olivat tulleet hyvin toimeen keskenään. Tapaamisestakin oli sovittu. Anne oli pakahtua intoonsa.

 

Marista oli mukavaa, että Annekin oli löytänyt ystävän. Anne olikin niin yksin. Tosin Anne oli kovin itsepäinen ja omahyväinen. Moni ei viihtynyt hänen kanssaan viikkoa pitempään. Mari toivoi todella, että tämä juttu onnistuisi.

 

Kun he olivat syöneet ja juoneet itsensä kylläisiksi, niin Marillapa rupesi tekemään mieli tupakkaa. Hän oli tosin päättänyt olla polttamatta. Nyt oli kuitenkin lähdettävä ulos sauhuttelemaan. Hän kävi laukustaan kaivamasta Markon jättämän sätkän ja läksi ulos. Anne marmatti hänen jälkeensä tupakan tuomista sairauksista. Mari ei välittänyt ystävänsä moitteista. Ulkona hän sytytti tupakan ja veti sitä nautinnollisesti henkeensä. Siitä oli peräti kaksi päivää, kun hän oli viimeksi sauhutellut.

 

Toisaalla Marko käveli mietteissään pitkin katuja. Hänellä oli laskut povitaskussa. Ne pitää käydä maksamassa pankissa. Ei Marko oikein automaatteihin luottanut. Hän käveli Sampopankin ovesta sisään. Onneksi ei ollut jonoja. Hän otti vuoronumeron ja pian hän oli tiskillä asioimassa nuoren ja kauniin pankkivirkailijan kanssa. Jos Maria ei olisi ollut, niin hän olisi iskenyt tämän neitokaisen. Marko oli ennenkin asioinut saman neidon luukulla. Vähän piti iskeä silmää. Ei flirttaustaito ollut mihinkään hävinnyt. Marin kanssa ei oikein viitsinyt kenenkään kanssa flirttailla.

 

Pankista Marko joutui nopsaan pois. Kadulla hän mietti, minne nyt. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut kovin kauaa miettiä, sillä vastaan asteli Simo, Markon entinen kaveri ennen huumesekoilua. , oikein mukava kaveri. Simo opiskeli terveydenhoitajaksi tätä nykyä. Marko kertoi kaverilleen, ettei hänellä ollut yösijaa seuraavaksi yöksi. Simo pyysi hänet mukaansa asunnolleen.

 

He kävelivät bussipysäkille. Simo asui kolmen kilometrin päässä keskustasta. Marko kertoi tyttöystävästään kaverilleen. Huomenissa olisi taas treffit tytön kanssa. Simolla ei ollut tyttökaveria. Onneksi seuraavan yön majapaikka oli selvä.

 

Näin Marko ja Mari, kummatkin tahoillaan miettivät seurusteluaan. Huomenna olisi taas tapaaminen ja muutaman päivän kuluttua poistettaisiin kipsi Marin jalasta. Maria vähän jännitti kipsin poistaminen. Olisi varmaan outoa kävellä ilman kipsiä. Jalka oli varmaan ohentunut puolella.

Kului muutama päivä ja Marko sekä Mari odottivat lääkärille pääsyä. Nyt olisi kipsin poisto edessä. Mari hukkui Markon kainaloon siinä istuessa. Hän oli niin kovin pienikokoinen Markoon verrattuna. Tyttöä jännitti ihan selvästi. Ääni vapisi, kun hän miesystävälleen jutteli.

 

-        Seuraava potilas,

 

kuului lääkärin ovelta.

 

Mari nousi ja käveli lääkärin huoneeseen. Tohtori rupesi tutkimaan jalkaa. Heilutteli ja remputteli sitä. Ei Mari kipua tuntenut. Jalka oli parantunut niin hyvin. Lääkäri poisti kipsin ja kipsin alta paljastui ohuen ohut sääri. Tosiaan, toinen jalka oli paljon ohuempi kuin toinen. Lääkäri vielä väänteli jalkaa sekä kyseli tuntuuko kipua. Ei tuntunut. Pian Mari pääsikin Markonsa luokse ja nuoret läksivät aurinkoiseen ulkoilmaan.

 

Sairaalasta oli parin kilometrin matka kaupungille. He päättivät kävellä sen. Pitihän Marin jalkaa harjoittaa. He kävelivät hitaasti ja silloilla he ihailivat kaunista jokimaisemaa. Veneitä oli ilmestynyt laitureihin ja rantakahvilakin oli avattu. Nuoret kävelivät kahvilaan ja kävivät ostamassa oikein aromirikkaat kahvit ja kahvileivät.

 

Oli heillä tekemistä vielä täksi päiväksi. Marilla oli aika sosiaalitoimistoon. Sieltä pitäisi tulla rahaa jonkin verran. Onneksi nyt Marilla oli kännykkä, minkä hän kävi kotoaan hakemassa. Vanhemmat eivät olleet katkaisseet liittymää. Lasku menisi edelleen vanhemmille, koska Marilla ei ollut vakituista osoitetta.

 

Kello näytti jo puolta yhtätoista. Aika sosiaalitoimistoon olisi yhdeltätoista. Mari ja Marko läksivät kahvilasta ja suunnistivat keskustaa kohti. Marko poltteli välillä sätkiään, Marille ei maistunut. Hän oli viimeaikoina poltellut hyvin vähän, korkeintaan kaksi tupakkaa päivässä. Hän pystyisi lopettamaan tupakoimisensa milloin tahansa.

 

Marko ja Mari kävelivät Siltakadulle sosiaalitoimistoon. Mari pyysi Markoa kaverikseen, kun hän menee selvittelemään tulojaan sinne. Tytöllä oli kaikki kuitit ja laskut mukanaan. Sairaalankin lasku, minkä sosiaalitoimisto saisi maksaa.