tiistai, 12. elokuu 2008

Hei kaikki lukijani :)

Olen tosiaan vähän lomaillut tuon kirjoittamisen kanssa. Muutamat ovat kyselleet, milloin kirja jatkuu. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja viimeistään ensi viikon alusta kirja saa jatkua. Pitää ensin kirjoittaa :) Jotenkin on tuo aika vain mennä hupsahtanut. Mutta lupaan, että kirja joskus loppuukin ja aloitan uutta :)

perjantai, 18. heinäkuu 2008

Kohtalon sanelema juttu 19

Marko avasi suihkuhuoneen oven ja tuli eteiseen. Matot olivat vielä eteisen nurkassa. Hän päätti levitellä ne lattioille, kun Mari olisi suihkussa. ”Kultaa”, Marko huuteli, ”tule suihkuun, selkää ei tarvitsekaan enää pestä!” Mari kipaisi Markon luo ja ohitti hänet kylpyhuoneen ovella. Mies ehti vielä puristaa häntä itseään vasten..

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mari laittoi suihkun valumaan. Ensin tulikuumaa vettä ja kun kylpyhuone oli ihan höyryssä, niin hän pani veden viileämmälle. Suihkun alla oli ihanaa. Hän pesi tukkansa ja saippuoi itsensä. Ihan saippuaisena hän meni suihkun alle. Tukka piti huuhdella ja laittaa siihen hoitoaine.

 

-        Harmi, kun harjaa ei tullut ostettua,

 

tuumaili Mari. Mitenkähän hän saisi kuontalonsa selväksi. Hän huuhteli vielä hoitoaineet hiuksista pois ja väänsi suihkun kiinni. Hän rupesi hankaamaan itseään kuivaksi vaaleanpunaisella pyyhkeellään sekä kietaisi pyyhkeen ympärilleen ja meni keittiöön. Hän siemaisi viinilasista ja meni pyyhe ympärillään tupakalle parvekkeelle.

 

Marko tuli siihen Marin vierelle ja piti kättään takana.

 

-        Arvaa kummassa kädessä?

 

Mari valitsi oikean käden. Marko vetäisi kätensä eteen ja siinä oli ihka uusi hiusharja. Tyttö kapsahti miehen kaulaan ja kiitti. Olihan Marilla harja, mutta se oli Annen luona. Annen luota ovat tavarat haettava pois heti huomenissa.

 

Kylpyhuoneesta tultuaan, Mari rupesi selvittelemään hiuksiaan. Pian hän ne sai siistiksi. Hän siemaili viiniä Markon kanssa illan mittaan, mutta jo yhdeksän pintaan molemmat olivat jo kovin uupuneita. He menivät nukkumaan uudelle vuoteelleen. Tyttö oli kultansa kainalossa ja pian kuului tasainen tuhina, kun molemmat nukkuivat nautinnollisesti.

 

Kaunis aurinkoinen ilma oli tulossa. On torstai, ennen Juhannusta. Marko ja Mari nukkuivat ja kello oli melkein seitsemän aamulla. Onnellisen näköisiä he olivat. Lienevätkö unetkin olleet heillä kauniita? Mari nukkui kyljellään, Markoon päin kippurassa ja mies nukkui selällään.

 

Marko havahtui johonkin kolinaan. Rappukäytävästä se varmaan kuului. Puhelin ei ollut herättämässä. Marko venytteli ja nousi sitten ylös. Hän meni keittiöön ja laittoi kahvin tippumaan. Kupit hän asetteli pöydälle ja leikkasi muutaman ranskanleipäviipaleen ja otti jääkaapista beceliä ja makkaraa. Sokerit hän laittoi myös pöytään.

 

Mies kävi välillä vilkaisemassa kultaansa ja Mari vain nukkui. Hän meni parvekkeelle ja sytytti sätkän. Oli ihanaa, kun oli koti mihin tulla. Asunto oli kaunis ja siisti. Marko päätti mennä herättelemään tyttöään. Pitäisi joutua asioille kaupunkiin. Ensin he menisivät Kelaan hakemaan asumistukipaperit ja sen jälkeen kaupungille ostamaan puuttuvia tarvikkeita. Markon piti käydä kaverinsa luota hakemassa kamppeensa ja Marin kävisi hakemassa tavaransa Annen luota.

 

Olohuoneen sohvalta mies otti housut jalkaansa ja vetäisi teepaidan yllensä. Kohta hän olikin Maria kutittelemassa. Tyttö huitoi käsillään pois häiritsijää, mutta kohta hän heräsikin ja hymyili Markolle. Mari muisti, että heillä oli Koti isolla K:lla.

 

-        Tulehan kultaseni kahville,

 

Marko pyysi ja tyttö kömpi vällyjen alta pois sekä suikkasi suukon Markon huulille. Miten ihanalta kahvi voikin tuoksua. Mitään pahaa oloa ei Marilla nyt ollut. Varmaan alkuraskauden pahoinvoinnit olivat jo ohi tai niitä ei edes ollutkaan.

 

Marko oli mennyt jo keittiöön ja kaateli kahvia mukeihin. Hän oli tehnyt leipäpalaset valmiiksi. Mari joi kahvinsa sekä söi hyvällä ruokahalulla leipäpalasen. He keskustelivat tämän päivän menoista. Kun tänään olisi asiat hoidettu, niin he pääsisivät Juhannuksen viettoon. He päättivät pitää raittiin Juhannuksen. Nyt kun Marikin oli raskaana, niin viina ei sopinut hänelle. Mieskin päätti olla selvänä. Kummankin teki mieli ilmoittaa vanhemmilleen uudesta kodista. He päättivät lähettää postikortit ja myös kirjoittaa tulevasta perheenlisäyksestä.

 

Mari puki päällensä ja harjasi hiuksensa. Hän otti uudet meikit ja laittoi kasvonsa kuntoon. Mari oli oikein sievä laitettuaan itsensä. Mies jutteli niitä näitä. Heidän pitäisi käydä hakemassa loput tavaransa kaveriensa luota. Markolla oli vielä tavaraa Posiolla ja hän päätti käydä siellä Marin kanssa heti kun tilaisuus tulisi. Matkat maksoivat sen verran, ettei vielä ollut varaa lähteä. Kun hän olisi töissä, niin sitten.

 

Kun molemmat olivat valmiit, he lähtivät toimittelemaan asioita. Kela olikin samassa lähiössä, joten sinne ei tarvinnut mennä linja-autolla. Toivottavasti siellä ei olisi jonoja. Matkan varrella he katselivat millaisella seudulla heidän asuntonsa oli. Tasaista maata, kerros- ja rivitaloja enimmäkseen. Omakotitalot olivat hieman sivummalla. Ostoskeskuksessa sijaitsi Kela. Siinä oli myös kauppoja ja kampaamo.

 

Kelaan tultuaan he huomasivat, että heitä ennen oli ainakin kymmenen henkeä. Jonotusta olisi ainakin tunnin verran. He ottivat vuoronumeron ja läksivät sitten pihalle tupakalle. Sillä välin ei ainakaan heidän numeroaan huudettaisi.

 

He polttelivat tupakat ja katsoivat olivatko kaikki paperit mukana. Vuokrasopimus, ote talonkirjasta, verotodistus, sosiaalitoimiston todistus ja Markon työttömyystodistus. Niitten pitäisi riittää. He menivät sisälle ja ottivat lomakelaatikosta asumistukilomakkeen ja rupesivat täyttämään sitä. Siinä aika vierähtikin nopeasti. Heidän vuoronumeroaan jo huhuiltiin. He menivät naisvirkailijan luokse, joka tutki paperit hyvin ynseästi. Paperit riittivät ja päätös tulisi parin viikon sisällä. Marko ja Mari kiittivät virkailijaa ja läksivät pois virastosta.

 

Pihalla Marille tuli suudelman nälkä. Hän kietoi käsivartensa miehen ympärille ja mies suuteli tyttöä antaumuksellisesti. He eivät välittäneet ihmisten katseista. Marko supatteli rakkauden sanoja kultansa korvaan ja tyttö oli onnellinen Markostaan.

 

Nyt olisi aika lähteä kaupunkiin hakemaan tavaroita ystävien luota. Linja-auton tuloon oli vielä aikaa parikymmentä minuuttia. He kävelivät bussipysäkille kaulakkain. Taas menisi rahaa bussikyytiin, mutta Mari ei oikein jaksanut kävellä. Olihan hän raskaana ja viitisen kilometriä oli pitkä matka.

 

Siinä halaillessa ja jutellessa aika meni nopeasti. Pian linja-auto tuli. Muitakin odottajia oli pysäkillä. Marko ja Mari päästivät menemään toiset bussiin edellään. Mies kaivoi kolikoita taskustaan ja antoi ne kuljettajalle. Siinä oli tasaraha. He menivät linja-auton perälle, että saisivat rauhassa halailla. He olivat vielä niin kovin rakastuneita. Mitenkähän Marko malttaisi mennä töihin heinäkuun alusta?

 

NYT ON KIRJAN KIRJOITTAMISESSA PARIN VIIKON TAUKO,

JATKUU ELOKUUSSA .....

torstai, 17. heinäkuu 2008

18. Kohtalon sanelema juttu

Mari katseli keittiössä ympärilleen. , kaunis pieni huone. Kaapin ovet olivat sini-keltaiset ja lattia rusehtava. Pöytä oli koivun värinen sekä penkit myös. Hän mittasi kahvin keittimeen ja kaatoi veden siihen sekä napsaisi pannun päälle.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

.– Pöytä pitäisi siivota,

 

ajatteli Mari. Hän rupesi kokoamaan ruokatarvikkeita kaappiin ja jääkaappiin. Hän pyyhki pöydän. Onneksi he olivat muistaneet ostaa tiskiriepuja ja astianpesuainetta. Tyttö kokosi astiat altaaseen ja rupesi tiskaamaan. Tiskiä olikin paljon, koska he olivat haalineet kirpputorilta niin paljon tavaraa.

 

Kahvi olikin siinä tiskatessa tippunut. Mari voiteli itselleen ranskanleipä palasen ja laittoi makkaraa päälle. Hän otti puhtaan kupin kaapista, kaatoi kahvia kuppiin ja laittoi sekaan pari sokeripalaa. Tyttö sekoitteli ja mietti. Kyllä oli hienoa, että heillä oli nyt asunto. Huonekaluja vain piti ostaa vähitellen. Osamaksulla he eivät saisi mitään, koska kumpikin oli työttömänä.

 

Mari levitti sanomalehden pöydälle ja syventyi lukemaan. Hän luki joka kohdan tarkkaan, koska oli kiinnostunut maailmanmenosta. Televisio heiltä vielä puuttuikin. Mutta mitäs siitä, rakkautta oli tarpeeksi. Hän siemaili hitaasti kahviaan ja söi ranskanleipää. Hän otti vielä toisen kupillisen kahvia. Marko oli jättänyt pöydälle pari tupakkaa ja Mari meni kahvin jälkeen parvekkeelle tupakalle.

 

Tällä välin Marko kierteli kaupoissa. Hän oli ostanut jo kynttilän ja kynttilänjalan. Hän löysi kauniin lasisen kynttilänjalan, johon kuului pitkä valkoinen antiikkikynttilä. Kun Marko oli ostanut ja maksanut ne, hän suunnisti Alkoon. Sieltä hän osti valkoviiniä pullollisen. Se saisi riittää täksi illaksi.

 

Marko päätti vielä käydä kirpputorilla. Siellä oli yksi tuttu myyjä ja hän kauppasi Markolle käytettyä televisiota. Myyjä pyysi siitä 30 euroa ja kuljetuksen kaupan päälle. Tottahan Marko ja Mari television tarvitsivat. Televisiopöytäkin löytyi kirpputorilta ja kauppias lupasi kuljetuksen kummallekin.

 

Nyt olikin suurin osa ostoksista tälle päivälle tehty. Marko käväisi vielä ruokakaupassa ja osti lisää ruokaa. Tänään oli kulunut jo kaikki nostetut rahat. Onneksi tilillä oli vielä rahaa loppukuun ruokaan. Ruokaostoksien jälkeen hän meni linja-autopysäkille. Kohta se auto tulisikin. Marko olisi puoli seitsemän aikaan kotona.

 

Ovikello soi.

 

-        Eikö Markolla ole avaimia,

 

ihmetteli Mari. Hän meni avaamaan oven. Ei sieltä Marko tullut, vaan televisio ja televisiopöytä. Ihan tuntematon mies toi ne. Mies kertoi Markon ostaneen tavarat.

 

Mies vei television olohuoneeseen. Mari kantoi pöydän. Kauppias rupesi virittelemään televisiota katselukuntoon ja pian siitä näkyikin ihan selvä kuva.

 

-        Muistakaa ottaa televisiolupa,

 

mies sanoi naiselle. Mari nyökytteli, vaikka oli aivan varma, ettei Marko sellaista ylimääräistä rahankulua ottaisi.

 

Tyttö kiitteli miestä ja mies läksi pois. Heti miehen lähdön jälkeen tuli Markokin. Hänellä oli kasseja kädessään. Marko vei ne keittiöön. Mari rupesi purkamaan kasseja. Ensimmäiseksi hän katsoi Tiimarin kassiin. Siellä oli kynttilänjalka ja kynttilä sekä muutama koriste-esine. Tyttö oli hyvillään. Hän laittoi kynttilän pöydälle ja otti pari lasia kaapista. Sitten hän otti Alkon kassista viinipullon, aukaisi sen ja kaatoi molempien lasit täyteen viiniä.

 

Tyttö kehotti miestä pöydän ääreen. Nyt juhlittaisiin uutta asuntoa. Marko tulikin, mutta ensin hän muitta mutkitta koppasi kultansa syliin ja suikkasi suukon suulle. Pian he istuutuivat ja kilistelivät lasejaan sekä siemailivat hyvänmakuista viiniä.

 

Kun ensimmäinen lasillinen oli juotu, Mari meni katsomaan ruokakassia. Siellä oli makaronia ja jauhelihaa. Siitä he saisivat ruoan illaksi. Hän otti kattilan ja laittoi veden kiehumaan. Sitten hän otti paistinpannun uunista ja rupesi käristämään lihaa pannulla.

 

Pian ruoka oli valmista ja hän laittoi kaikki sievästi pöydälle. He olivat saaneet kirpputorilta kauniin astiaston pilkkahintaan. Vähän siinä lohkeamia oli, mutta mitäs siitä. Pääasia oli, että heillä nyt oli asunto. He söivät hyvällä ruokahalulla ja menivät viinilasien kanssa parvekkeelle sekä sytyttivät tupakat. Marko sanoi, että hän rakasti Maria, eikä koskaan aikonut erota tästä. Pihalla ei näkynyt taaskaan ketään. Tämä taloyhtiö taisi olla kovin hiljainen.

 

He palailivat parvekkeelta ja Marko sanoi menevänsä suihkuun. Saisi kuivata itsensä uudella pehmeällä pyyhkeellä.

 

-        Tuletko pesemään selkäni,

 

pyysi mies rakastetultaan. Mari lupasi tulla hiukkasen myöhemmin. Hän kävisi itsekin suihkussa.

 

Tyttö otti kynän ja paperia keittiön sivupöydältä ja rupesi tekemään muistilistaa huomiseksi. Ainakin piti käydä Kelalla tekemässä asumistukipaperit. Jotkut halvat verhot oli ostettava. Lamppuja piti myös käydä ostamassa. Vessaharja piti hankkia. Tulihan siihen listaan kaikkea pientä. 

 

Välillä Mari siemaili viiniään. Tuli ihanan raukea olo. Suihkun jälkeen voisi lepäillä Markon kanssa makuuhuoneen patjoilla. Tuosta tulikin Marin mieleen, että pussilakanat piti myös ostaa. Tyttö vilkaisi välillä vatsaansa. Siinä alkoi jo olla pieni kohouma. Tämä on viimeinen viini-illallinen lapsen odotuksen aikana. Niin Mari päätti. Toivottavasti tupakointi, huumeet ja viini eivät olisi vaurioittaneet lasta. Kuitenkaan Mari ei halunnut aborttia. Mari tykkäsi lapsista, vaikka niistä ei paljon kokemusta ollutkaan. Joitakin pikkuserkkuja hän oli joskus leikittänyt.

 

Marko vihelteli suihkussa. Kyllä tuntui pitkästä aikaa hyvältä peseytyä. Pitkään hän siellä lotrasikin. Hän ei voinut kuivata lattiaa, koska ei ollut lastaa eikä sinipiikaa. Marko arveli huomenna ostavansa sellaiset. Hän kuivasi itseään uudella pyyhkeellään ja laulaa loilotti. Sitten hän etsi kassistaan puhtaat kalsarit ja t-paidan sekä puki päällensä.

 

keskiviikko, 16. heinäkuu 2008

17. Kohtalon sanelema juttu

He tulivat tavaratalon ovesta ulos kassien kanssa. Nyt he päättivät mennä kirpputoreille kiertelemään. Siellä menikin aikaa. Yksi kirpputori oli keskustassa. Sieltä he saivat kattilat ja astiat. Toinen kirppari oli teollisuusalueella. He kävelivät sinne. Siellä oli huonekaluja.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Marko soitti kaverilleen Tonille, jolla oli vanha pakettiauto. Lähtisikö kaveri viemään tavaroita heidän uudelle asunnolle? Toni lupasi tulla hetimiten.

 

Kyllä tosiaan ihmiset olivat hylänneet hyviä kalusteita. Melkein uusi sohvakalusto maksoi 20 euroa. Sen he ostivat. Keittiönpöytä, jossa oli penkit kahta puolta ostettiin myös. Sekin maksoi vain 15 euroa. Sänkyjä siellä ei ollut, mutta sitä vastoin ihan hyviä mattoja löytyi muutama kappale, ne saatiin muutamalla eurolla. Rahaa meni tähän liikkeeseen vajaa 40 euroa.

 

Toni ajoi pakettiautollaan kirpputorin eteen.

 

-        Onnea uudelle asunnolle,

 

hihkaisi Toni. Marko ja Mari siinä seisoskelivat ja polttelivat sätkijään.

 

-        No, lähdetään kantamaan kamat autoon. Kyytiin sovitte sitten molemmat,

 

sanoi Toni. Siinä äheltäessä meni heillä kotvan aikaa ja vihdoin matka kohti uutta asuntoa saattoi alkaa..

 

Maria jännitti. Olikohan siellä siistiä? Hän ei olisi jaksanut ruveta siivoamaan. Mutta pääasiahan oli, että heillä oli nyt asunto, missä he saisivat olla ihan kahden. Ainakin vähän aikaa, kunnes lapsi syntyisi.

 

Pian auto olikin Marin ja Markon uuden kodin edessä. Toni jarrutti parkkipaikalle. Hän peruutti aivan ulko-oven eteen, että he saisivat kätevästi huonekalut kannettua sisään. Mari otti avaimet ja matot hän pisti kainaloonsa sekä meni toiseen kerrokseen. Miehet jäivät kantamaan huonekaluja sisälle.

 

Marin kädet vapisivat, kun hän avasi oven. Heti ovella oli postia. , Karjalan Heili, paikkakunnan ilmaisjakelulehti. Tyttö noukki sen maasta ja meni peremmälle. Kun hän katseli ympärilleen, tuli mieleen, että verhot jäivät ostamatta. No, kai he yhden yön tulisivat toimeen ilman niitäkin. Marin mielestä asunto oli siisti. Hän availi keittiön kaappien ovia ja ne hohtivat puhtauttaan.

 

Marko ja Toni kolistelivat ovella. Sieltä tuli kahvinkeitin ja pöytä sekä ruokakassi. Kassissa oli kahvia ja sokeria. Maitoa ei ollut, koska kumpikaan heistä ei käyttänyt sitä.

-        Keitäpä Mari kahvit.

 

 pyysi mies.

 

Tyttö rupesi keittämään kahvia. Hän valutti veden pannuun ja kaatoi veden keittimeen. Kahvit hän mittasi summassa. Ei ollut edes lusikkaa millä mitata. Pitää huomenna muistaa ostaa kahvimittalusikka, ajatteli Mari.

 

Tyttö meni ikkunan eteen odottelemaan kahvin kiehumista ja miehiä kamojen kanssa sisälle. Hän katsoi ikkunasta. Ihan ikkunan alla oli lasten hiekkalaatikko ja keinut. Nyt pihalla ei näkynyt yhtään lasta.. Iso kuorma-auto peruutti pihaan. Taisi tulla patjat ja vuodevaatteet.  Kello olikin jo neljä.  Onneksi saisi tehtyä petit ja ruveta pitkälleen. Oli tällekin päivälle tullut jo paljon asioita hoidettua. Huomenna pitäisi viedä asumistukipaperit Kelaan.

 

Marko ja Toni tulivat loppujen tavaroiden kanssa sisälle ja vieras mies toi patjat ja vuodevaatteet. Hän vei ne suoraan makuuhuoneeseen. Onneksi makuuhuoneessa oli rullaverho. Huomenna pitää ostaa ne verhot, ajatteli Mari.

 

Mies otti Marilta kuittauksen vuodevaatteista ja läksi sitten pois. Neitonen meni heti laittamaan petiä kuntoon. Ihanat pehmeät patjat, uudet lakanat ja tyynyt sekä täkit. Mari siinä touhuili ja asetteli vuodetta nukkumiskuntoon. Kun Mari oli saanut vuoteen valmiiksi, niin hän oikaisi vähäksi aikaa pitkälleen. Kyllä nukuttikin. Hän torkahti toviksi.

 

Toni ja Marko etsivät kuppeja keittiöstä. He huuhtaisivat kolme kuppia, mitkä oli hankittu kirpputorilta. Marko kaatoi niihin kahvia ja pöydällä oli ranskanleipää ja lauantaimakkaraa kahvin kanssa. Tonilla oli vähän kiire ja hän siemaisi kahvinsa kiireesti. Marko olisi antanut maksun kuljetuksesta, mutta Toni ei huolinut. Hän sanoi, että olkoon tämä tupaantuliaislahjana nuorelleparille.

 

Kun kaveri oli lähtenyt, niin mies meni kultansa luokse makuuhuoneeseen. Hän huomasi, että Mari oli nukahtanut. Varovasti Marko rupesi herättelemään tyttöä. Kutsui kahville. Mari hieroi silmiään ja sanoi Markolle,

 

 – En taida enää tänään lähteä kaupungille. Jään tänne nukkumaan siksi aikaa, kun menet sinne. Tuo Tiimarista kynttilä ja kynttilänjalka sekä viinipullo Alkosta.

 

He menivät yhdessä kahville. Kello oli jo vaille viisi. Marko huikkasi Marille hein ja läksi asioille. Tyttö meni kahvin juotuaan vielä nukkumaan. Hän ajatteli, että onpa hässäkkää koko elämä. Nyt minä nukun ja pian tyttö oli jo täydessä unessa.

 

Marko odotteli bussipysäkillä linja-autoa. Muitakin matkustajia oli tulossa samaan linja-autoon. Siihen tuli myös miehen tuttuja. Marko kehui heille saaneensa asunnon tyttöystävänsä kanssa ja kutsui kavereitaan käymään heidän luonaan. Kuitenkaan hän ei välittäisi noiden vierailuista. Huume porukkaa. Kaverit onnittelivat Markoa ja lupasivat hyvinkin pian käväistä. Heidän mielestään Markon pitäisi pitää tupaantuliaiset. He toisivat vettä väkevämpää mukana sekä huumeitakin. Mies sanoi heille, ettei hän välitä enää huumeista. Kaverit röhähtivät nauramaan, sillä he olivat varmoja siitä, että varmasti Marko sellaisia aineita ottaa ja on niistä riippuvainen.

 

Linja-auto tuli pian ja he kaikki nousivat bussiin. Marko ei seurannut kavereita taakse, vaan jäi bussin keskiosaan istumaan. Siitä pääsisi luikahtamaan nopeasti pois. Kavereiden ei tarvinnut tietää, että hän oli menossa Alkoon. Tiimarissa hän päätti kuitenkin käydä ensin. Sieltä voisi ostaa muutakin kuin kynttilän ja kynttilänjalan.

 

Asunnossa Marilla silmät lupsahtelivat. Viime päivät olivat olleet Marin fysiikalle rankkoja. Hän ei ollut aivan täydessä unessa. Hän päätti keittää vielä toiset kahvit ja lukea ilmaisjakelulehden eli Karjalan Heilin.

 

tiistai, 15. heinäkuu 2008

16. Kohtalon sanelema juttu

Aamulla Mari heräsi, kun Suvi kilisteli kahvikuppeja keittiössä. Ihana kahvintuoksu tuli nenään. Tyttö vilkaisi rannekelloaan. Se oli jo kahdeksan. Marko nukkui vielä siinä vieressä autuaallista untansa. Hän nousi ylös ja meni kylpyhuoneeseen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Suvi rupesi herättelemään Markoa kahville ja Marko ihmetteli vähän, missä hän oikein oli. Sitten muistikuvat pala palalta tuli mieleen. Marko virnisti Suville ja pomppasi ylös. Mari tuli juuri silloin kylppäristä pois ja mies kahmaisi tyttönsä syliin.

 

Kohta kaikki olivat kahvipöydän ääressä. Suvilla oli töihin meno yhdeksäksi. Hän oli myyjänä läheisessä marketissa. He siemailivat kahvia ja söivät Markon tuomaa leipää. Kahvi maistui hyvältä. Nyt piti Markon ja Marinkin kiirehtiä, koska heidän piti mennä asuntotoimistoon.

 

Kaikki läksivät yhtä aikaa ovesta ulos. Suvilla oli sama matka. Linja-autopysäkki oli ihan Suvin työpaikan vieressä. Siitä kulki bussi joka puolen tunnin kuluttua. Marko roikotti mukanaan muovikassia, jossa oli ruokatarvikkeita. He polttelivat siinä kulkiessaan valmiiksi käärityt sätkät. Tupakka maistui kaikista hyvältä. Suvi pujahti työpaikalleen ja nuoripari jäi odottelemaan linja-autoa.

 

Heidän ei tarvinnut pitkään odottaa, kun auto jo tuli. Taas meni rahaa 5,20 euroa. Markolla oli vielä jäljellä käteistä viisikymmentä euroa + kolikot. Illalla oli mennyt rahaa huumepiikkeihin yhteensä 60 euroa ja ruokaan sekä kaljaan 25 euroa. He hyppäsivät bussiin, ja niin matka saattoi alkaa. Tänään olisi myös kiireinen päivä. Oli keskiviikko ennen Juhannusta.

 

Linja-auto oli melko tyhjä. Näin kesäisin siinä ei ollut paljon kulkijoita, koska monet pyöräilivät kaupunkiin ja opiskelijat olivat lähteneet kotikonnuilleen. Marko ja Mari menivät istumaan takapenkille. He eivät paljon jutelleet, mutta molemmat odottivat innokkaasti uuden asunnon näkemistä.

 

Linja-auto tuli keskustaan ja nuoret hyppäsivät pois kyydistä. He menivät suoraan asuntotoimistoon, jossa sama ystävällinen Kirsti palveli heitä. Marko ojensi asunnonhakemuksen ja liitteet virkailijalle. Kirsti tarkisteli paperit ja sanoi, että kaikki oli kunnossa. Hän otti puhelimen luurin korvalleen ja näpytteli isännöitsijän puhelin numeron. Virkailija ilmoitti uudet asukkaat huoneistoon. Hän kävi hakemassa toimistopäällikön hyväksymän pykälän ja niin Marko ja Mari pääsivät lähtemään vuokrasopimuksen allekirjoitukseen. Kauppakadulle ei ollut pitkä matka.

 

YH-Rakennuttajat luki kolmannen kerroksen ovessa. Sinne siis. Isännöitsijän huone löytyi pienen etsimisen jälkeen ja Marko ja Mari istuivat huoneessa isännöitsijän pöydän eteen. Vuokrasopimukset olivat valmiiksi kirjoitetut, vain allekirjoitukset puuttuivat. Toiminta oli ystävällistä ja nopeaa. Isännöitsijä kehotti heitä tekemään puhelimitse sähkösopimuksen heti, ettei tarvitse sähköittä olla.

 

Markolla oli oma kännykkä, jolla hän soitteli vain tarpeelliset puhelut. Silti laskua tuli kuukausittain yli 20 euroa. Nyt hän soitti sähkölaitokselle ja sai tehtyä sopimuksen tästä päivästä alkaen. Nykyään oli kätevää tuo sopimuksen tekeminen. Ei tarvinnut paikan päälle mennä. Sähkölaitos olisikin ollut kaukana teollisuusalueella.

 

Isännöitsijätoimistossa asioituaan Marko ja Mari menivät kadulle vuokrasopimus ja avaimet kädessään. Mies kääräisi heille siinä sätkät ja he polttelivat ihan rauhassa sekä miettivät mitä seuraavaksi. Ei kannattanut vielä lähteä asunnolle, koska linja-autokyyti tulisi kalliiksi.

 

He menivät Siltakadun pankkiautomaatille ja nostivat rahaa 240 euroa. Niillä pitäisi saada ensi hätään tarvikkeita uuteen asuntoon. Loput rahat he päättivät säästää ruokaan ja pesuaineisiin.

 

Pienteollisuustalolla oli vuodevaatteiden alennusmyynti. Siellä olisi myös patjoja ja tyynyjä. Sinne he suunnistivat. PT-talossa oli pieni kahvio, missä he voisivat juoda kahvit. Porukkaa ei vielä ollut paljon. Olivathan ostokykyiset ihmiset töissä. Marko ja Mari kiertelivät ja katselivat.

 

Markon silmiin osuivat ihanat untuvatäkit. Ne olivat tosin vaaleanpunaiset, mutta Mari varmaan tykkäisi niistä. Hintaa niillä oli 10 e kappale ja tyynyn sai samaan hintaan. He päättivät ostaa ainakin ne. Lakanapuolelta he löysivät ihanat vaaleanpunaiset silkkilakanat 5 e/kappale. Ne laitettiin samaan pakettiin. Tyynyliinat tulisivat samaan hintaan. Patja olivat vähän kalliimpia, 15 e/kpl. Kaikista tulisi yhteensä 60 euroa. Myyjä antoi vielä 5 euron alennuksen ja he pulittivat ostoksistaan 55 euroa. Samaan hintaan tulisi kotiinkuljetus. Ne tuotaisiin heille kello 16:00 jälkeen.

 

Nuoret menivät ostosten jälkeen kahville samassa talossa olevaan kahvioon. Marin pitäisi saada kunnon ruokaa, ajatteli Marko. Lapsi kasvaa mahassa ja syöminen on vähän niin ja näin. Mies osti kummallekin pizzapalat ja kahvit. Jotain ravintoa tuosta pizzastakin sai. Marilla olikin silmin nähden kova nälkä. Kahvin jälkeen mennään ostamaan tytölle meikkejä, päätti Marko.

 

Pian he olivat kadulla talon ulkopuolella ja Marko pisti tupakaksi. Hän lupasi Marille jämät. Miehen mielestä tyttökaverin pitäisi vähentää tupakoimistaan. Vauva ei tykännyt savuista. Hänen pitäisi olla esimerkkinä Marille, mutta hän oli tullut niin riippuvaiseksi. Onneksi hän ei ollut vielä kovin riippuvainen huumeista. Ne saavat nyt jäädä, myös Marilta. Vielä täksi illaksi ostetaan viinipullo, mutta sitten alkaa viinalakko.

 

He tulivat Anttilaan ja menivät heti kemikalio puolelle.

 

-        Mitä sinä Mari kulta haluat täältä ostaa,

 

Marko sanoi. tyttö mietti. Hän tarvitsisi ainakin ripsivärin, luomivärin, kajalkynän, huulipunan ja värivoiteen. Hän sanoikin sen miehelle. Lisäksi he tarvitsivat saippuan ja hiustenpesuaineen sekä hoitoaineen.

 

Kyllä oli monenlaista laatua. Enimmäkseen kallista. Mari löysi kuitenkin suhteellisen edulliset tuotteet. Ne maksoivat yhteensä 30 euroa. Markoa ei haitannut, vaikka rahaa menikin. Tyttöön kannatti satsata.

 

Anttilan alakerrasta he menivät yläkertaan valitsemaan molemmille kylpypyyhkeet. Mari halusi froteisen vaaleanpunaisen ja Marko sinisen. Ne olivat tarjouksessa 3 euroa kappale. Yhteensä siis meni 6 euroa. Alakerrasta he ostivat kahvinkeittimen. Keitin maksoi 15 euroa. Yhteensä Anttilaan meni rahaa 51 euroa.