Ulos päästyään hän taas poltti sätkän. Vielä pitäisi mennä verotoimistoon ja kirkkoherranvirastoon. Hän päätti ensin mennä hakemaan virkatodistukset. Siellä ei varmaan olisi jonoja.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Marko asteli eteenpäin ja ihaili kaunista kaupunkia. Kävelykatu oli mukavan näköinen ja muutamia rakennustöitäkin siellä oli.

 

.– Tuonne rakennukselle, kun pääsisi töihin, niin palkka olisi parempi kuin puistossa,

 

ajatteli mies. Hän käveli kirkkoherranvirastoon ja pyysi sieltä virkatodistukset. Marin valtakirjan hän ojensi myös. Virkailija oli ystävällinen ja kehotti ottamaan kahvia ja keksejä sivupöydältä. Hän kirjoittaisi sillä välin todistukset valmiiksi. Marko ihmetteli tätä vieraanvaraisuutta ja meni odottamaan. Hän siemaili kahvia nautinnollisesti. Ihme, kun huumeitakaan ei enää tehnyt mieli. Tosin hän oli vain silloin tällöin käyttänyt niitä. Hän ei ollut vielä ihan riippuvainen. Marko päätti siinä istuessaan, että huumeet saavat jäädä.

 

Pian toimistovirkailija oli kirjoittanut todistukset ja pyysi Markoa tiskille. Mies meni ja virkailija sanoi, että todistukset maksaisivat kaksi euroa. Markolla ei ollut niin paljon rahaa, joten virkailija kirjoitti vielä pankkisiirron. Niin Marko pääsi lähtemään vielä verotoimistoon. Kyllä tämä töistä kävi, tämä todistusten metsästäminen.

 

Kun Marko oli todistuksia hakemassa, niin Mari siisti sillä välin itseään. Hiukset olivat todella sekaisin, mutta aikansa kun selvitti niitä, ne suoristuivat hyvin kauniisti Marin selkään. Mari vielä lainasi Annen hiustenkuivaajaa ja puhalteli hiuksiaan. Niistä tuli pöyhkeät.

 

-        Pitäisi laittaa uusi väri tukkaan,

 

mietiskeli tyttö. Hiusjuuri oli jo pitkälti vaaleaa ja muuten sitten sysimustaa. Hän pesi vielä hampaansa. Niitä ei muutamaan päivään ollut ollut mahdollisuutta pestä.

 

Mari laittoi vielä pyykkikoneen päälle ja meni sitten olohuoneeseen. Anne istui nahkasohvallaan ja katseli ystäväänsä sanoen:

 

-        Sinä kun meikkaisit, niin olisit tosi kaunis.

 

-        lainaa meikkejä,

 

vastasi Mari ja Anne kävi hakemassa meikkipussinsa.

 

-        Siinä, aloitahan kaunistautuminen.

 

Mari pyysi vielä Annelta, että keittäisi kahvit hänelle ja ystävä lupasi keittää.

 

Mari meikkaisi itsensä omasta mielestään oikein kauniiksi. Annekin ihasteli häntä. Sitten he menivät pöydän ääreen istumaan ja joivat kahvia keksien kanssa. Anne neuvoi ystäväänsä elämän aloittamisessa ja vannotti Maria, että mies ei kaikkia rahoja pihistelisi Marilta.

 

Mari sanoi Annelle, että oli laittanut pesukoneen käyntiin. Jos ystävä olisi niin kultainen, että ripustaisi pyykit kuivumaan. Hän kävisi hakemassa ne huomenna pois ja kaikki muutkin omat tavarat, jotka Annen luona pyöri.

 

Kahvin jälkeen Mari halusi savuille, mutta edes Annen parvekkeella ei saanut tupakoida. Hän kiitteli vielä Annea ja läksi kiireesti ulos. Pihalla tyttö laittoi tupakaksi. Kello oli puoli kolme ja Markon kanssa oli treffit kolmelta Sampo-pankin kulmilla. Hän läksi hitaasti kävelemään sinne päin. Olisi ihanaa olla taas miehen seurassa. Neuvola olisi puoli neljältä, lähiössä, jonne he menisivät linja-autolla.

 

Mari katseli ihmisiä siinä kävellessään ja mietti minkälainen kohtalo heilläkin on. Vastaan tuli pari nuorta poikaa, jotka olivat pitkätukkaisia ja honteloita. Ne vislasivat Marille, mutta tyttö ei ollut huomaavinaankaan. Hän rakasti vain Markoa.

 

Neitokainen tuli sovittuun paikkaan, mutta miestä ei vielä näkynyt. Kello oli vasta kymmentä vaille. Varmaan siellä virastoissa meni aikaa jonotellessa. Mari istuutui pyörätelineelle odottamaan. Teki mieli jäätelöä. Rahaa saisi vasta sitten, kun Marko kortillaan sitä nostaisi automaatista.

 

Tuollahan mies jo tuleekin. Marko oli pitkä, karhumainen mies. , toisessa korvassa rengas. Marko oli yli 180 cm pitkä. Pituuseroa heillä oli melkein 20 cm. Mari näytti niin pieneltä Markon kainalossa. Mies tuli ihan lähelle Maria ja suikkasi suukon poskelle kysyen,

 

-        Hei, miten menee.

 

tyttö vastasi, että oli raikas olo, kun sai puhtaat vaatteet ylle suihkun jälkeen.

 

Marko kaivoi pankkikorttinsa esiin ja katsoi saldon. Tilillä oli nyt tasan 600 euroa. Sosiaalitoimisto oli maksanut toimeentulotuen. Hän nosti sieltä 140 euroa, että he saisivat tyttönsä kanssa ruokaa ja kaljat piti myös ostaa. Lisäksi hän oli sopinut kaverinsa Vesan kanssa, että he menevät täksi illaksi kaverinsa luokse. Vesalla oli piikkejä myytävänä. Vielä kerran piikki ja sitten loppu, ajatteli Marko.

 

Mies koppasi kultansa kainaloonsa ja he lähtivät linja-autoon. Se seisoikin jo pysäkillä. Linja-automaksu oli heiltä yhteensä 5,20 euroa. Kyllä oli kallista, mutta mitenkään he eivät ehtisi puoli neljäksi neuvolaan kävellen. Linja-auto läksi pian eteenpäin. Auto oli matkustajia täynnä ja hiki lemusi. Suurin osa oli laitapuolen eläjiä. Töissä kävijät kulkivat omalla autolla tai pyörällä.

 

Ensimmäinen neuvolassa käynti jännitti Maria. Taas piti täytellä niitä papereita, jos aikoi saada äitiysrahaa ja äitiyspakkauksen. Maria pelotti, jos hoitaja kysyy huumeista ja alkoholista. Niitä hän oli käyttänyt aika usein. Pian linja-auto olikin ostoskeskuksen pysäkillä ja nuoret hyppäsivät autosta ulos. Marko sanoi käyvänsä sillä välin kaupassa, kun Mari oli neuvolassa.  Tyttö myöntyi tähän, vaikka hän olisi saanut miehestä hyvän turvan vierelleen.

 

Mari aukaisi terveyskeskuksen oven. Siellä haisi sairaalalta. Tyttöä inhotti ja pelotti. Täälläkö hän joutuisi joka kuukausi käymään?

 

Kätilö oli jo odottamassa Maria ja pyysi hänet sisälle. Hoitaja kyseli kaikki asiat, mitä Mari oli pelännytkin. Hoitaja piti lämpimän saarnan ja pyysi tyttöä lopettamaan tupakoinnin, huumeet ja alkoholin. Mari sanoi yrittävänsä. Osoitteen hän sanoi ihan mielellään. Se olisi se uusi asunto Venetiellä. Hoitajallekin hän kehui heidän saaneen asunnon heti, kun menivät asuntotoimistoon. Hän pyysi raskaustodistuksen asunnonhakua varten ja kätilö kirjoitti sen ja antoi Marille.