Kaupungilla oli vappuhumut vielä ylimmillään. Oli toukokuun ensimmäinen päivä. Nuoria vastaan tuli rähjäistä porukkaa. Joku yritti vinkata Marille silmääkin. Neito ei siitä välittänyt. Olihan hänellä Marko. Mies katsoi vihaisesti nuorta viheltäjää. Tietysti hänestä oli mukava, että toistenkin mielestä Mari oli vetävän näköinen. Rakkaastaan hän ei kuitenkaan suosiolla luopuisi. Olihan heille vauvakin tulossa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Marko ja Mari menivät tuttuun baariin istumaan. Siellä he tapasivat ensimmäisen kerran. Baarissa oli paljon muitakin istujia. Jopa Markon edellinen naiskaverikin oli siellä. Rakastuneet eivät kuitenkaan välittäneet hänestä. He menivät tiskille ja tilasivat höyryävät kaakaot. Heillä riitti rahat juuri ja juuri. Vielä jäi bussirahoja tälle ja huomiselle päivälle. Huomenna olisi Marilla aika sosiaalitoimistoon.

 

Marko katsoi Maria ilkikurinen ilme silmissään.

 

-        Mihin tänään mennään?

 

hän kysäisi tytöltä. Mari ei oikein tiennyt. Hän ajatteli, että rappukäytävät taisivat olla ainut paikka, missä he saisivat olla rauhassa. Mies julkaisi aikomuksensa.

 

 – Tänään menemme tapaamaan veljeäni Mikaa. Näet hänen vaimonsa Lean sekä pikkuisen Olivian.

 

He joivat kaakaonsa nautiskellen, mutta lopulta he lähtivät Mikan ja Lean luokse. Perille päästyään Marko soitti ovikelloa. Sisältä kuului vauvan jokellusta. Lea tuli avaamaan.

 

– terve,

 

sanoi Marko.

 

-        Tässä on minun kultani Mari,

 

hän esitteli tytön. Lea kutsui pariskunnan sisälle, missä Olivia leikki lattialla. Marko koppasi Olivian syliinsä ja he menivät sohvalle istumaan. Mari meni heidän perässään.

 

Mari vähän ujosteli tätä perhettä, mutta purskahti pian hersyvään nauruun, kun Marko ilmeili pikkuiselle Olivialle. Olivia tykkäsi tällaisesta pelin pidosta. Lea tuli istumaan Marin viereen ja pian heillä oli taukoamaton juttelu käynnissä. Pian perheen äiti huomasi, että piti ruveta kahvin keittoon. Mari meni Lean perässä keittiöön. Hän kertoi uudelle ystävälleen pienokaisesta, jota odotti. Hän sai Lealta oikein lämpimän halauksen ja onnittelut.

 

Sillä välin miehet olivat saaneet jutun juonesta kiinni olohuoneen puolella. Marko oli laittanut Olivian lattialle leikkeihinsä. Hän kertoi Mikalle tulevasta perheenlisäyksestä ja Mika onnitteli veljeään ja syöksyi myös keittiöön onnitellakseen Maria.

 

Keittiössä oli kahvipöytä katettu. Lea ja Mari juttelivat innokkaasti lapsista. Mika pyöritti Maria niin, että jalkaan sattui. Onnitteluista kuitenkin hän oli hyvillään.

 

Se päivä meni rattoisasti Mikan ja Lean luona. Lea kertoi Marille Olivian vauva-ajasta. Olivia oli ollut melko kiltti lapsi. Suloinen tuo tyttö olikin. Aurinkoinen hymy kehysti kasvoja ja hän jutteli omaa kieltään. Kova rupattelemaan tyttö oli. Marikin uskaltautui ottamaan tytön syliinsä, eikä Olivia vierastanut yhtään. Hän tutki Marin kaulakorua ja yritti laittaa sitä suuhun.

 

Ilta alkoi sarastaa. Mari ja Marko alkoivat tehdä lähtöä. Mika kysyi, että minnekä he menisivät. Eivät he osanneet sanoa. Kunhan johonkin. Mika ja Lea lupasivat, että nuoret saavat olla ensi yön heidän luonaan ja niin miehet menivät etsimään kellarista vieraspatjoja sekä täkkejä. Lea etsi lakanat, tyynyliinat ja pussilakanat kaapista. Onneksi hän oli vasta pessyt ne. Heillä ei vielä ollut liikoja ylimääräisiä vuodevaatteita.

 

Illalla kymmenen maissa jokainen oli jo kovin uupunut. Pikkuinen Olivia oli jo pari tuntia nukkunut sikeää unta. He kävivät kaikki nukkumaan. Marko kietoi käsivartensa Marin ympärille ja suukotteli häntä joka puolelta. Hiljaa, etteivät muut kuulleet. Mari vastasi suudelmiin. Sen enempää hei eivät tehneet, vaan olivat pian sikeässä unessa. Mika ja Leakin nukkuivat jo.

 

Seuraavana aamuna Marko ja Mari heräsivät melkein yhtä aikaa, kun Lea kolisteli keittiössä ja Olivia konttaili heidän ylitseen olohuoneen lattialla. Maria nauratti tytön touhut. Marko nappasi tytöntyllerön syliinsä ja pompotti ylös ja alas. Olivia hihkui ilosta. Siinä tytön kanssa touhuillessa Mikakin heräsi. Lea huuteli kaikkia yhtä aikaa aamupalalle. Kaikki menivät yhtenä rykelmänä pöydän äärelle. Marilla olikin hiukova nälkä. Onneksi oli suolamakkaraa pöydässä. Kahvi tuoksui sanoinkuvaamattoman hyvältä. Aamupalalla menikin aikaa melkein tunti.

 

Pian aamiaisen jälkeen Mari ja Marko läksivät pois Mikan ja Lean luota. Lea pyyteli heitä käymään useamminkin. Nyt kuitenkin he jättivät tuoreen perheen rauhaan. Ei siellä voinut vakituisesti asua ja häiritä heidän rauhaansa.

 

Mari klinkkasi jalallaan. Se oli vielä vähän kipeä. Kohta olisi kipsin poisto edessä. Marko tuki tyttöä kävellessä. He menivät kantabaariinsa ja tilasivat oikein isot limskalasit Fantaa. Mari tykkäsi kaikkein eniten Fantasta. Piti ruveta suunnittelemaan kuinka tästä eteenpäin.

 

Siinä rupatellessa Mari sai päähänsä, että hänen pitäisi hakea tavaroita kotoa pois. Mutta siinä olisikin ongelma, miten hän voisi käydä kotonaan äidin ja isän huomaamatta. Mutta sitten välähti idea. Hän soittaisi kummallekin vanhemmalleen työpaikalle. Jos he olisivat töissä, niin koti olisi vapaa. Marilla oli kotiavaimet taskussaan.

 

Mari kävi hakemassa tiskiltä puhelinluettelon ja etsi vanhempiensa työpaikan puhelinnumerot. Hän pyysi Markolta kännykkää lainaan ja Marko kaivoi puhelimensa taskustaan ja ojensi sen tytölle.

 

Ensin Mari soitti äidille ja pian sieltä kuuluikin tuttu ääni. Mari laittoi puhelimen kiinni. Luuri tuli siis äidin korvaan. Saman hän teki isänsä työpaikalle soittaessaan. Isäkin oli töissä ja luuri jämähti isän korvaan. Kotiin siis voisi mennä heti. Mari oli hyppiä riemusta. Hän saisi vähän puhtaita vaatteita ja kännykkänsä. Sen tosin äiti ja isä olivat varmaan jo sulkeneet. Mari päätti kuitenkin ottaa uuden liittymän, jos vain saa. Hän kun oli nyt vähän tuuliajolla. Voisihan hän ottaa liittymän Markon nimiin.

 

Nuoripari läksi toisiinsa kietoutuneina baarista pois. He suunnistivat kohti Marin kotia. Sinne oli vain noin kilometrin matka, mutta matka rasitti Marin jalkaa. Marin kotiovelle päästyään Marko jäi odottelemaan ulos, kun tyttö meni sisälle.