Mari katseli keittiössä ympärilleen. , kaunis pieni huone. Kaapin ovet olivat sini-keltaiset ja lattia rusehtava. Pöytä oli koivun värinen sekä penkit myös. Hän mittasi kahvin keittimeen ja kaatoi veden siihen sekä napsaisi pannun päälle.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

.– Pöytä pitäisi siivota,

 

ajatteli Mari. Hän rupesi kokoamaan ruokatarvikkeita kaappiin ja jääkaappiin. Hän pyyhki pöydän. Onneksi he olivat muistaneet ostaa tiskiriepuja ja astianpesuainetta. Tyttö kokosi astiat altaaseen ja rupesi tiskaamaan. Tiskiä olikin paljon, koska he olivat haalineet kirpputorilta niin paljon tavaraa.

 

Kahvi olikin siinä tiskatessa tippunut. Mari voiteli itselleen ranskanleipä palasen ja laittoi makkaraa päälle. Hän otti puhtaan kupin kaapista, kaatoi kahvia kuppiin ja laittoi sekaan pari sokeripalaa. Tyttö sekoitteli ja mietti. Kyllä oli hienoa, että heillä oli nyt asunto. Huonekaluja vain piti ostaa vähitellen. Osamaksulla he eivät saisi mitään, koska kumpikin oli työttömänä.

 

Mari levitti sanomalehden pöydälle ja syventyi lukemaan. Hän luki joka kohdan tarkkaan, koska oli kiinnostunut maailmanmenosta. Televisio heiltä vielä puuttuikin. Mutta mitäs siitä, rakkautta oli tarpeeksi. Hän siemaili hitaasti kahviaan ja söi ranskanleipää. Hän otti vielä toisen kupillisen kahvia. Marko oli jättänyt pöydälle pari tupakkaa ja Mari meni kahvin jälkeen parvekkeelle tupakalle.

 

Tällä välin Marko kierteli kaupoissa. Hän oli ostanut jo kynttilän ja kynttilänjalan. Hän löysi kauniin lasisen kynttilänjalan, johon kuului pitkä valkoinen antiikkikynttilä. Kun Marko oli ostanut ja maksanut ne, hän suunnisti Alkoon. Sieltä hän osti valkoviiniä pullollisen. Se saisi riittää täksi illaksi.

 

Marko päätti vielä käydä kirpputorilla. Siellä oli yksi tuttu myyjä ja hän kauppasi Markolle käytettyä televisiota. Myyjä pyysi siitä 30 euroa ja kuljetuksen kaupan päälle. Tottahan Marko ja Mari television tarvitsivat. Televisiopöytäkin löytyi kirpputorilta ja kauppias lupasi kuljetuksen kummallekin.

 

Nyt olikin suurin osa ostoksista tälle päivälle tehty. Marko käväisi vielä ruokakaupassa ja osti lisää ruokaa. Tänään oli kulunut jo kaikki nostetut rahat. Onneksi tilillä oli vielä rahaa loppukuun ruokaan. Ruokaostoksien jälkeen hän meni linja-autopysäkille. Kohta se auto tulisikin. Marko olisi puoli seitsemän aikaan kotona.

 

Ovikello soi.

 

-        Eikö Markolla ole avaimia,

 

ihmetteli Mari. Hän meni avaamaan oven. Ei sieltä Marko tullut, vaan televisio ja televisiopöytä. Ihan tuntematon mies toi ne. Mies kertoi Markon ostaneen tavarat.

 

Mies vei television olohuoneeseen. Mari kantoi pöydän. Kauppias rupesi virittelemään televisiota katselukuntoon ja pian siitä näkyikin ihan selvä kuva.

 

-        Muistakaa ottaa televisiolupa,

 

mies sanoi naiselle. Mari nyökytteli, vaikka oli aivan varma, ettei Marko sellaista ylimääräistä rahankulua ottaisi.

 

Tyttö kiitteli miestä ja mies läksi pois. Heti miehen lähdön jälkeen tuli Markokin. Hänellä oli kasseja kädessään. Marko vei ne keittiöön. Mari rupesi purkamaan kasseja. Ensimmäiseksi hän katsoi Tiimarin kassiin. Siellä oli kynttilänjalka ja kynttilä sekä muutama koriste-esine. Tyttö oli hyvillään. Hän laittoi kynttilän pöydälle ja otti pari lasia kaapista. Sitten hän otti Alkon kassista viinipullon, aukaisi sen ja kaatoi molempien lasit täyteen viiniä.

 

Tyttö kehotti miestä pöydän ääreen. Nyt juhlittaisiin uutta asuntoa. Marko tulikin, mutta ensin hän muitta mutkitta koppasi kultansa syliin ja suikkasi suukon suulle. Pian he istuutuivat ja kilistelivät lasejaan sekä siemailivat hyvänmakuista viiniä.

 

Kun ensimmäinen lasillinen oli juotu, Mari meni katsomaan ruokakassia. Siellä oli makaronia ja jauhelihaa. Siitä he saisivat ruoan illaksi. Hän otti kattilan ja laittoi veden kiehumaan. Sitten hän otti paistinpannun uunista ja rupesi käristämään lihaa pannulla.

 

Pian ruoka oli valmista ja hän laittoi kaikki sievästi pöydälle. He olivat saaneet kirpputorilta kauniin astiaston pilkkahintaan. Vähän siinä lohkeamia oli, mutta mitäs siitä. Pääasia oli, että heillä nyt oli asunto. He söivät hyvällä ruokahalulla ja menivät viinilasien kanssa parvekkeelle sekä sytyttivät tupakat. Marko sanoi, että hän rakasti Maria, eikä koskaan aikonut erota tästä. Pihalla ei näkynyt taaskaan ketään. Tämä taloyhtiö taisi olla kovin hiljainen.

 

He palailivat parvekkeelta ja Marko sanoi menevänsä suihkuun. Saisi kuivata itsensä uudella pehmeällä pyyhkeellä.

 

-        Tuletko pesemään selkäni,

 

pyysi mies rakastetultaan. Mari lupasi tulla hiukkasen myöhemmin. Hän kävisi itsekin suihkussa.

 

Tyttö otti kynän ja paperia keittiön sivupöydältä ja rupesi tekemään muistilistaa huomiseksi. Ainakin piti käydä Kelalla tekemässä asumistukipaperit. Jotkut halvat verhot oli ostettava. Lamppuja piti myös käydä ostamassa. Vessaharja piti hankkia. Tulihan siihen listaan kaikkea pientä. 

 

Välillä Mari siemaili viiniään. Tuli ihanan raukea olo. Suihkun jälkeen voisi lepäillä Markon kanssa makuuhuoneen patjoilla. Tuosta tulikin Marin mieleen, että pussilakanat piti myös ostaa. Tyttö vilkaisi välillä vatsaansa. Siinä alkoi jo olla pieni kohouma. Tämä on viimeinen viini-illallinen lapsen odotuksen aikana. Niin Mari päätti. Toivottavasti tupakointi, huumeet ja viini eivät olisi vaurioittaneet lasta. Kuitenkaan Mari ei halunnut aborttia. Mari tykkäsi lapsista, vaikka niistä ei paljon kokemusta ollutkaan. Joitakin pikkuserkkuja hän oli joskus leikittänyt.

 

Marko vihelteli suihkussa. Kyllä tuntui pitkästä aikaa hyvältä peseytyä. Pitkään hän siellä lotrasikin. Hän ei voinut kuivata lattiaa, koska ei ollut lastaa eikä sinipiikaa. Marko arveli huomenna ostavansa sellaiset. Hän kuivasi itseään uudella pyyhkeellään ja laulaa loilotti. Sitten hän etsi kassistaan puhtaat kalsarit ja t-paidan sekä puki päällensä.