Mika asui avovaimonsa ja pienen, vuoden ikäisen tytöntyllerönsä kanssa keskustan vuokrarivitalossa. Heillä oli 3 huonetta ja keittiö sekä sauna. Saunaan Marko mielikin. Hän soitti ovikelloa ja Mika aukaisi oven.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

-        Terve, Mika,

 

Marko sanoi.

 

-        Terve, terve, mitä mies,

 

Mika vastasi.

 

-        Olisiko sauna tänä iltana lämmin? Käytäisiin saunassa ja minä kertoisin viimeisimmät uutiset.

 

-        Mitähän uutisia sinulla nyt on", totesi Mika.

 

-        Onpahan vain, kerron sitten saunassa.

 

Marko meni peremmälle ja siellä pikkuinen Olivia leikki lattialla. Jutteli siellä omaa kieltään ja päästi leveän hymyn sedälleen. Marko koppasi tytön käsivarsilleen ja pyöritteli tyttöä pitkin olohuoneen lattiaa. Olivia hihkui riemusta. Mikan avovaimo Leakin tuli siihen. Lea tykkäsi tästä Mikan veljestä. Marko oli niin iloinen ja avoin luonnonlapsi, toisin kuin Mika. Mika oli vähän vakavampaa tyyppiä. Molemmat olivat työttömänä. Markon kanssa he olivat lusineet rötöksiään aiemmin ja he olivat päättäneet aloittaa paremman elämän.

 

Mika laittoi saunan lämpiämään ja Lea touhusi tarjottavaa keittiössä. Marko leikki pikkuisen kanssa lattialla.

 

Pian sauna olikin lämmennyt ja veljekset pääsivät kylpemään. Lea kävisi myöhemmin. Pikkuista ei tarvinnut saunottaa, koska hän oli käynyt aiemmin jo vannassa. Mika kävi hakemassa jääkaapista saunaoluet ja he menivät riisuutumaan makuuhuoneeseen.

 

Pyyhe lanteilla kaksi urosta puikahti kylppärin ovesta sisälle. Mika antoi Markolle pullon ja Marko siemaisi siitä nautinnollisesti yhden siemauksen. Mika teki samoin. He menivät suihkun kautta lauteille ja Mika heitti ensimmäiset löylyt kiukaalle.

 

-        Lupasit kertoa jotain,

 

Mika sanoi Markolle.

 

-        Joo, tapasin eilen maailman ihanimman naisen. Nainen on syötävän suloinen ja minä olen rakastunut hullun lailla. Kun ajattelenkin Maria, niin alan kovettua.

 

-        Vai sellaista.  Tuo hänet meilläkin käymään. Olet tosi hyväntuulisen näköinen. Se tyttö on tehnyt sinulle ihmeitä,

 

Mika kommentoi. Marko lupasi tuoda pian Marinsa visiitille ja hän pyysi, että saisi jäädä nyt yöksi Mikalle. Velipoika lupasi.

 

Mari oli omalla suunnallaan Annen luona hehkuttamassa onneaan. Välillä kuitenkin tuli suru puseroon, kun hän ajatteli vanhempiaan. Myös Anne kehotti Maria jatkamaan opiskelujaan ja jättämään työttömän poikakaverin.

 

-        Sinut vielä paha perii,

 

ystävä sanoi.

 

Mari ei kuitenkaan halunnut kuunnella muuta kuin oman sydämensä ääntä. Enkelikin tuli öisin hänen uniinsa ja hyväksyi Markon. Mies oli turvallinen, vaikka olikin kovan kundin näköinen. Häntä mies piti aina hellävaroen. Mari oli kovin herkkä luonteeltaan. Nytkin itketti, kun Anne yritti neuvoa häntä. Mari sanoi Annelle olevansa väsynyt ja ystävätär kävi hakemassa varastosta tytölle vieraspatjan.

 

Anne tyhjensi vielä yhden kaapin Marin tavaroille ja tyttö asetteli vaatteensa komeroon. Hän kävi vielä suihkussa ja pesaisi hampaansa. Hän laittoi yöpuvun yllensä sekä meni   nukkumaan.

 

Iltarukouksessa Mari pyysi, että elämä menisi Markon kanssa parempaan suuntaan ja hän vielä pyysi siunaamaan äidin ja isän. Pian hän nukkua tuhisi onnellisen tietämättömänä tulevista vaikeuksista.

 

Aamulla Mari heräsi keittiöstä kuuluvaan kolisteluun. Anne teki voileipiä ja keitti kahvia. Mari meni vessaan ja tuli sitten sieltä kovin unisena pois. Hänen teki vielä mieli mennä nukkumaan. Savut tekisivät nyt terää.

 

Mari laittoi nopeasti vaatteet päällensä, otti tupakan ja sytkärin. Hän sanoi Annelle, että menee pihalle tupakalle.

 

-        Etkö voisi lopettaa,

 

ystävä huuteli. Ei Mari halunnut. Ainut asia, joka rauhoitti nyt hermoja, oli tupakka. Tänään pitäisi kierrellä virastoissa hakemassa lippusia ja lappusia sosiaalitoimistoa varten.

 

Hän poltteli savukettaan ja mietti, mihin aikaan ja missä hänellä oli treffit Markon kanssa. Mari ei oikein muistanut. Koulukaan ei sujunut, kun oli niin huono muisti. Hän meni takaisin sisälle ja päätti aamiaisen jälkeen lähteä kaupungille. Ehkä hän siellä tapaisi Markon. Mies oli niin ihana, eikä hän halunnut menettää häntä. Anne vielä varoitteli Marin uudesta poikaystävästä, mutta tyttö piti oman päänsä.

 

Mari otti lompakkonsa mukaan ja läksi Annen luota pois. Hän lupasi tulla vielä joskus yöksi, mutta ei ensi yönä. Heidän pitäisi saada olla jossain kahden Markon kanssa. Tulisi pitempi aika yhdessä oloon. Marilla oli jo ikävä. Hän kipitti portaat alas ja oli pian raikkaassa pakkassäässä. Varmaan miinusasteita oli toistakymmentä. Onneksi ei tuullut.

 

Tyttö käveli rivakasti, että tulisi lämmin. Hän päätti kiertää kaupungin laitamalla olevan pururadan. Sitä voisi hölkätä vähän aikaa. Mari ei ollut unohtanut urheilua. Hänellä oli aina ollut kiitettävä numero liikunnassa.

 

Pururadalla oli muitakin juoksijoita. Pääasiassa naisia, mutta miehiäkin oli jokunen. Mari hölkkäsi eteenpäin ja hiki tuli jo pintaan. Vastaan tuli hänen entinen luokkansa yhtenä laumana. Mari astahti tien sivulle, mennen puun taakse piiloon. Siinä ne viisaat puuskuttivat. Liikunta ei ainakaan ollut heidän lajinsa. Mari vilkaisi kelloaan, joka oli jo puoli kaksitoista. Hän läksi takaisin kaupungille.

 

Marko oli lähtenyt jo pois veljensä luota. Hänellä oli aika sosiaalitoimistoon kello kymmenen ja piti käydä myös työvoimatoimistossa. Hän ehti hyvin hoitaa asiansa ennen tapaamista. Marin piti tulla kahdeksitoista kahvilaan, jossa he olivat tavanneet.

 

Sosiaalitoimistoon hän pääsi ajallaan ja sai sieltä muutaman kympin. Hän kertoi siellä tyttökaveristaan ja sai ajan Marille viikon kuluttua. Olipahan sekin asia hoidettu. He pärjäisivät kyllä sen viikon.

 

Työvoimatoimistossa käynti ei tuonut kuin merkinnän kortistoon, että oli käynyt siellä. Töitä ei tällaiselle laitapuolen eläjälle ollut. Marko päätti, että hän löytää vielä itse töitä. Lupailivathan nuo kesäksi jotain olevan. Kohta kääntyisi huhtikuu ja ilmat lämpenisivät. He voisivat olla enemmän yhdessä, Mari ja hän..

 

Mies asteli ajatuksissaan baariin ja kävi hakemassa itselleen kupin kaakaota. Maria ei vielä näkynyt. Entinen tyttöystävä sitä vastoin oli siellä.

 

-        Toivottavasti hän pysyisi pöydässään,

 

ajatteli Marko.

 

Nainen asteli lanteet keinuen miehen luo ja istuutui vastapäätä.

 

-        Missäs pikkupimu?

 

 kysyi blondi. Marko näki punaista ja käski naisen häipyä. Juuri silloin Mari tuli baariin.

 

Tyttö katsoi näitä kahta ja kääntyi oitis kannoiltaan. Hän ei menisi tuonne enää. Marko oli näköjään vieläkin sen naisen kanssa. Mies nousi naisesta välittämättä ja säntäsi Marin perään.

 

-        Miksi et tullutkaan, miksi käännyit?

 

mies kyseli tytöltä. Mari itkeä tihuutti ja sanoi Markon haluavan olla tuon blondin kanssa, joka oli läpsäissyt häntä poskelle. Mies kielsi kaiken ja sanoi naisen tulleen väkisin hänen pöytäänsä. Kaulakkain he menivät takaisin kahvioon. Marko kävi noutamassa Marille kaakaomukin. Entinen tyttöystävä nyrpisteli ja käveli ulos kengät kopisten.

 

Mari joi kuumaa kaakaota halukkaasti ja Marko katseli häntä. Tyttö oli niin vietävän suloinen. Pienet kaakaopisarat suupielissä vain syvensivät tätä ihanuutta. Mari pyysi peilin mieheltä ja purskahti nauruun. Hän oli kuin jokin sottapytty. Hän pyyhkäisi kahviliinalla suunsa ja Marko suikkasi suukon tyttönsä kaakaon värittämille huulille. Marin mieli oli kovin herkkä. Välillä hän itki ja välillä nauroi. Nyt oli niin hyvä olla rakkaansa kanssa.

 

Pian he lähtivät baarista ja kävelivät torille päin. Äkkiä Marilta menivät jalat alta. Nilkka rusahti ja tytön silmiin ryöpsähtivät kyyneleet. Kipu oli sanoinkuvaamaton. Marko kumartui Marin ylle ja nosti neidon pystyyn. Nilkkaan kuitenkin koski niin kovasti, että Mari pyörtyi. Enkeli leijaili taivaalta hänen luoksensa ja olento kertoi tytön selviävän tästäkin.

 

Mari heräili vähitellen. Marko oli soittanut ambulanssin, ja ihmisiä oli kerääntynyt ympärille. Ambulanssi tulikin tuota pikaa ja vei tytön sairaalaan. Marko meni linja-autolla perässä.

 

Maria pelotti. Hän ei ollut ikänään ollut sairaalassa ja huolestui kuka maksaisi tämän. Mitähän kultakin ajatteli, kun hän kompuroi sillä tavalla. Jalkaan kuitenkin koski koko ajan. Hänet jätettiin odottamaan kuvausta sairaalan käytävälle. Pian Markokin tuli paikalle. Mies lohdutteli Maria ja vannoi, että tyttö saa sairaalassa parasta mahdollista hoitoa mitä voi vain saada.

 

Pian he pääsivät röntgeniin. Siellä selvisi, että nilkka oli murtunut ja Mari pitäisi leikata vielä samana päivänä. Tyttö joutuisi viettämään muutaman päivän sairaalassa.