Olen tosiaan vähän lomaillut tuon kirjoittamisen kanssa. Muutamat ovat kyselleet, milloin kirja jatkuu. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja viimeistään ensi viikon alusta kirja saa jatkua. Pitää ensin kirjoittaa :) Jotenkin on tuo aika vain mennä hupsahtanut. Mutta lupaan, että kirja joskus loppuukin ja aloitan uutta :)

Marko avasi suihkuhuoneen oven ja tuli eteiseen. Matot olivat vielä eteisen nurkassa. Hän päätti levitellä ne lattioille, kun Mari olisi suihkussa. ”Kultaa”, Marko huuteli, ”tule suihkuun, selkää ei tarvitsekaan enää pestä!” Mari kipaisi Markon luo ja ohitti hänet kylpyhuoneen ovella. Mies ehti vielä puristaa häntä itseään vasten..

Mari laittoi suihkun valumaan. Ensin tulikuumaa vettä ja kun kylpyhuone oli ihan höyryssä, niin hän pani veden viileämmälle. Suihkun alla oli ihanaa. Hän pesi tukkansa ja saippuoi itsensä. Ihan saippuaisena hän meni suihkun alle. Tukka piti huuhdella ja laittaa siihen hoitoaine.

-        Harmi, kun harjaa ei tullut ostettua,

tuumaili Mari. Mitenkähän hän saisi kuontalonsa selväksi. Hän huuhteli vielä hoitoaineet hiuksista pois ja väänsi suihkun kiinni. Hän rupesi hankaamaan itseään kuivaksi vaaleanpunaisella pyyhkeellään sekä kietaisi pyyhkeen ympärilleen ja meni keittiöön. Hän siemaisi viinilasista ja meni pyyhe ympärillään tupakalle parvekkeelle.

Marko tuli siihen Marin vierelle ja piti kättään takana.

-        Arvaa kummassa kädessä?

Mari valitsi oikean käden. Marko vetäisi kätensä eteen ja siinä oli ihka uusi hiusharja. Tyttö kapsahti miehen kaulaan ja kiitti. Olihan Marilla harja, mutta se oli Annen luona. Annen luota ovat tavarat haettava pois heti huomenissa.

Kylpyhuoneesta tultuaan, Mari rupesi selvittelemään hiuksiaan. Pian hän ne sai siistiksi. Hän siemaili viiniä Markon kanssa illan mittaan, mutta jo yhdeksän pintaan molemmat olivat jo kovin uupuneita. He menivät nukkumaan uudelle vuoteelleen. Tyttö oli kultansa kainalossa ja pian kuului tasainen tuhina, kun molemmat nukkuivat nautinnollisesti.

Kaunis aurinkoinen ilma oli tulossa. On torstai, ennen Juhannusta. Marko ja Mari nukkuivat ja kello oli melkein seitsemän aamulla. Onnellisen näköisiä he olivat. Lienevätkö unetkin olleet heillä kauniita? Mari nukkui kyljellään, Markoon päin kippurassa ja mies nukkui selällään.

Marko havahtui johonkin kolinaan. Rappukäytävästä se varmaan kuului. Puhelin ei ollut herättämässä. Marko venytteli ja nousi sitten ylös. Hän meni keittiöön ja laittoi kahvin tippumaan. Kupit hän asetteli pöydälle ja leikkasi muutaman ranskanleipäviipaleen ja otti jääkaapista beceliä ja makkaraa. Sokerit hän laittoi myös pöytään.

Mies kävi välillä vilkaisemassa kultaansa ja Mari vain nukkui. Hän meni parvekkeelle ja sytytti sätkän. Oli ihanaa, kun oli koti mihin tulla. Asunto oli kaunis ja siisti. Marko päätti mennä herättelemään tyttöään. Pitäisi joutua asioille kaupunkiin. Ensin he menisivät Kelaan hakemaan asumistukipaperit ja sen jälkeen kaupungille ostamaan puuttuvia tarvikkeita. Markon piti käydä kaverinsa luota hakemassa kamppeensa ja Marin kävisi hakemassa tavaransa Annen luota.

Olohuoneen sohvalta mies otti housut jalkaansa ja vetäisi teepaidan yllensä. Kohta hän olikin Maria kutittelemassa. Tyttö huitoi käsillään pois häiritsijää, mutta kohta hän heräsikin ja hymyili Markolle. Mari muisti, että heillä oli Koti isolla K:lla.

-        Tulehan kultaseni kahville,

Marko pyysi ja tyttö kömpi vällyjen alta pois sekä suikkasi suukon Markon huulille. Miten ihanalta kahvi voikin tuoksua. Mitään pahaa oloa ei Marilla nyt ollut. Varmaan alkuraskauden pahoinvoinnit olivat jo ohi tai niitä ei edes ollutkaan.

Marko oli mennyt jo keittiöön ja kaateli kahvia mukeihin. Hän oli tehnyt leipäpalaset valmiiksi. Mari joi kahvinsa sekä söi hyvällä ruokahalulla leipäpalasen. He keskustelivat tämän päivän menoista. Kun tänään olisi asiat hoidettu, niin he pääsisivät Juhannuksen viettoon. He päättivät pitää raittiin Juhannuksen. Nyt kun Marikin oli raskaana, niin viina ei sopinut hänelle. Mieskin päätti olla selvänä. Kummankin teki mieli ilmoittaa vanhemmilleen uudesta kodista. He päättivät lähettää postikortit ja myös kirjoittaa tulevasta perheenlisäyksestä.

Mari puki päällensä ja harjasi hiuksensa. Hän otti uudet meikit ja laittoi kasvonsa kuntoon. Mari oli oikein sievä laitettuaan itsensä. Mies jutteli niitä näitä. Heidän pitäisi käydä hakemassa loput tavaransa kaveriensa luota. Markolla oli vielä tavaraa Posiolla ja hän päätti käydä siellä Marin kanssa heti kun tilaisuus tulisi. Matkat maksoivat sen verran, ettei vielä ollut varaa lähteä. Kun hän olisi töissä, niin sitten.

Kun molemmat olivat valmiit, he lähtivät toimittelemaan asioita. Kela olikin samassa lähiössä, joten sinne ei tarvinnut mennä linja-autolla. Toivottavasti siellä ei olisi jonoja. Matkan varrella he katselivat millaisella seudulla heidän asuntonsa oli. Tasaista maata, kerros- ja rivitaloja enimmäkseen. Omakotitalot olivat hieman sivummalla. Ostoskeskuksessa sijaitsi Kela. Siinä oli myös kauppoja ja kampaamo.

Kelaan tultuaan he huomasivat, että heitä ennen oli ainakin kymmenen henkeä. Jonotusta olisi ainakin tunnin verran. He ottivat vuoronumeron ja läksivät sitten pihalle tupakalle. Sillä välin ei ainakaan heidän numeroaan huudettaisi.

He polttelivat tupakat ja katsoivat olivatko kaikki paperit mukana. Vuokrasopimus, ote talonkirjasta, verotodistus, sosiaalitoimiston todistus ja Markon työttömyystodistus. Niitten pitäisi riittää. He menivät sisälle ja ottivat lomakelaatikosta asumistukilomakkeen ja rupesivat täyttämään sitä. Siinä aika vierähtikin nopeasti. Heidän vuoronumeroaan jo huhuiltiin. He menivät naisvirkailijan luokse, joka tutki paperit hyvin ynseästi. Paperit riittivät ja päätös tulisi parin viikon sisällä. Marko ja Mari kiittivät virkailijaa ja läksivät pois virastosta.

Pihalla Marille tuli suudelman nälkä. Hän kietoi käsivartensa miehen ympärille ja mies suuteli tyttöä antaumuksellisesti. He eivät välittäneet ihmisten katseista. Marko supatteli rakkauden sanoja kultansa korvaan ja tyttö oli onnellinen Markostaan.

Nyt olisi aika lähteä kaupunkiin hakemaan tavaroita ystävien luota. Linja-auton tuloon oli vielä aikaa parikymmentä minuuttia. He kävelivät bussipysäkille kaulakkain. Taas menisi rahaa bussikyytiin, mutta Mari ei oikein jaksanut kävellä. Olihan hän raskaana ja viitisen kilometriä oli pitkä matka.

Siinä halaillessa ja jutellessa aika meni nopeasti. Pian linja-auto tuli. Muitakin odottajia oli pysäkillä. Marko ja Mari päästivät menemään toiset bussiin edellään. Mies kaivoi kolikoita taskustaan ja antoi ne kuljettajalle. Siinä oli tasaraha. He menivät linja-auton perälle, että saisivat rauhassa halailla. He olivat vielä niin kovin rakastuneita. Mitenkähän Marko malttaisi mennä töihin heinäkuun alusta?

NYT ON KIRJAN KIRJOITTAMISESSA PARIN VIIKON TAUKO,

JATKUU ELOKUUSSA .....

Mari katseli keittiössä ympärilleen. , kaunis pieni huone. Kaapin ovet olivat sini-keltaiset ja lattia rusehtava. Pöytä oli koivun värinen sekä penkit myös. Hän mittasi kahvin keittimeen ja kaatoi veden siihen sekä napsaisi pannun päälle.

.– Pöytä pitäisi siivota,

ajatteli Mari. Hän rupesi kokoamaan ruokatarvikkeita kaappiin ja jääkaappiin. Hän pyyhki pöydän. Onneksi he olivat muistaneet ostaa tiskiriepuja ja astianpesuainetta. Tyttö kokosi astiat altaaseen ja rupesi tiskaamaan. Tiskiä olikin paljon, koska he olivat haalineet kirpputorilta niin paljon tavaraa.

Kahvi olikin siinä tiskatessa tippunut. Mari voiteli itselleen ranskanleipä palasen ja laittoi makkaraa päälle. Hän otti puhtaan kupin kaapista, kaatoi kahvia kuppiin ja laittoi sekaan pari sokeripalaa. Tyttö sekoitteli ja mietti. Kyllä oli hienoa, että heillä oli nyt asunto. Huonekaluja vain piti ostaa vähitellen. Osamaksulla he eivät saisi mitään, koska kumpikin oli työttömänä.

Mari levitti sanomalehden pöydälle ja syventyi lukemaan. Hän luki joka kohdan tarkkaan, koska oli kiinnostunut maailmanmenosta. Televisio heiltä vielä puuttuikin. Mutta mitäs siitä, rakkautta oli tarpeeksi. Hän siemaili hitaasti kahviaan ja söi ranskanleipää. Hän otti vielä toisen kupillisen kahvia. Marko oli jättänyt pöydälle pari tupakkaa ja Mari meni kahvin jälkeen parvekkeelle tupakalle.

Tällä välin Marko kierteli kaupoissa. Hän oli ostanut jo kynttilän ja kynttilänjalan. Hän löysi kauniin lasisen kynttilänjalan, johon kuului pitkä valkoinen antiikkikynttilä. Kun Marko oli ostanut ja maksanut ne, hän suunnisti Alkoon. Sieltä hän osti valkoviiniä pullollisen. Se saisi riittää täksi illaksi.

Marko päätti vielä käydä kirpputorilla. Siellä oli yksi tuttu myyjä ja hän kauppasi Markolle käytettyä televisiota. Myyjä pyysi siitä 30 euroa ja kuljetuksen kaupan päälle. Tottahan Marko ja Mari television tarvitsivat. Televisiopöytäkin löytyi kirpputorilta ja kauppias lupasi kuljetuksen kummallekin.

Nyt olikin suurin osa ostoksista tälle päivälle tehty. Marko käväisi vielä ruokakaupassa ja osti lisää ruokaa. Tänään oli kulunut jo kaikki nostetut rahat. Onneksi tilillä oli vielä rahaa loppukuun ruokaan. Ruokaostoksien jälkeen hän meni linja-autopysäkille. Kohta se auto tulisikin. Marko olisi puoli seitsemän aikaan kotona.

Ovikello soi.

-        Eikö Markolla ole avaimia,

ihmetteli Mari. Hän meni avaamaan oven. Ei sieltä Marko tullut, vaan televisio ja televisiopöytä. Ihan tuntematon mies toi ne. Mies kertoi Markon ostaneen tavarat.

Mies vei television olohuoneeseen. Mari kantoi pöydän. Kauppias rupesi virittelemään televisiota katselukuntoon ja pian siitä näkyikin ihan selvä kuva.

-        Muistakaa ottaa televisiolupa,

mies sanoi naiselle. Mari nyökytteli, vaikka oli aivan varma, ettei Marko sellaista ylimääräistä rahankulua ottaisi.

Tyttö kiitteli miestä ja mies läksi pois. Heti miehen lähdön jälkeen tuli Markokin. Hänellä oli kasseja kädessään. Marko vei ne keittiöön. Mari rupesi purkamaan kasseja. Ensimmäiseksi hän katsoi Tiimarin kassiin. Siellä oli kynttilänjalka ja kynttilä sekä muutama koriste-esine. Tyttö oli hyvillään. Hän laittoi kynttilän pöydälle ja otti pari lasia kaapista. Sitten hän otti Alkon kassista viinipullon, aukaisi sen ja kaatoi molempien lasit täyteen viiniä.

Tyttö kehotti miestä pöydän ääreen. Nyt juhlittaisiin uutta asuntoa. Marko tulikin, mutta ensin hän muitta mutkitta koppasi kultansa syliin ja suikkasi suukon suulle. Pian he istuutuivat ja kilistelivät lasejaan sekä siemailivat hyvänmakuista viiniä.

Kun ensimmäinen lasillinen oli juotu, Mari meni katsomaan ruokakassia. Siellä oli makaronia ja jauhelihaa. Siitä he saisivat ruoan illaksi. Hän otti kattilan ja laittoi veden kiehumaan. Sitten hän otti paistinpannun uunista ja rupesi käristämään lihaa pannulla.

Pian ruoka oli valmista ja hän laittoi kaikki sievästi pöydälle. He olivat saaneet kirpputorilta kauniin astiaston pilkkahintaan. Vähän siinä lohkeamia oli, mutta mitäs siitä. Pääasia oli, että heillä nyt oli asunto. He söivät hyvällä ruokahalulla ja menivät viinilasien kanssa parvekkeelle sekä sytyttivät tupakat. Marko sanoi, että hän rakasti Maria, eikä koskaan aikonut erota tästä. Pihalla ei näkynyt taaskaan ketään. Tämä taloyhtiö taisi olla kovin hiljainen.

He palailivat parvekkeelta ja Marko sanoi menevänsä suihkuun. Saisi kuivata itsensä uudella pehmeällä pyyhkeellä.

-        Tuletko pesemään selkäni,

pyysi mies rakastetultaan. Mari lupasi tulla hiukkasen myöhemmin. Hän kävisi itsekin suihkussa.

Tyttö otti kynän ja paperia keittiön sivupöydältä ja rupesi tekemään muistilistaa huomiseksi. Ainakin piti käydä Kelalla tekemässä asumistukipaperit. Jotkut halvat verhot oli ostettava. Lamppuja piti myös käydä ostamassa. Vessaharja piti hankkia. Tulihan siihen listaan kaikkea pientä. 

Välillä Mari siemaili viiniään. Tuli ihanan raukea olo. Suihkun jälkeen voisi lepäillä Markon kanssa makuuhuoneen patjoilla. Tuosta tulikin Marin mieleen, että pussilakanat piti myös ostaa. Tyttö vilkaisi välillä vatsaansa. Siinä alkoi jo olla pieni kohouma. Tämä on viimeinen viini-illallinen lapsen odotuksen aikana. Niin Mari päätti. Toivottavasti tupakointi, huumeet ja viini eivät olisi vaurioittaneet lasta. Kuitenkaan Mari ei halunnut aborttia. Mari tykkäsi lapsista, vaikka niistä ei paljon kokemusta ollutkaan. Joitakin pikkuserkkuja hän oli joskus leikittänyt.

Marko vihelteli suihkussa. Kyllä tuntui pitkästä aikaa hyvältä peseytyä. Pitkään hän siellä lotrasikin. Hän ei voinut kuivata lattiaa, koska ei ollut lastaa eikä sinipiikaa. Marko arveli huomenna ostavansa sellaiset. Hän kuivasi itseään uudella pyyhkeellään ja laulaa loilotti. Sitten hän etsi kassistaan puhtaat kalsarit ja t-paidan sekä puki päällensä.

He tulivat tavaratalon ovesta ulos kassien kanssa. Nyt he päättivät mennä kirpputoreille kiertelemään. Siellä menikin aikaa. Yksi kirpputori oli keskustassa. Sieltä he saivat kattilat ja astiat. Toinen kirppari oli teollisuusalueella. He kävelivät sinne. Siellä oli huonekaluja.

Marko soitti kaverilleen Tonille, jolla oli vanha pakettiauto. Lähtisikö kaveri viemään tavaroita heidän uudelle asunnolle? Toni lupasi tulla hetimiten.

Kyllä tosiaan ihmiset olivat hylänneet hyviä kalusteita. Melkein uusi sohvakalusto maksoi 20 euroa. Sen he ostivat. Keittiönpöytä, jossa oli penkit kahta puolta ostettiin myös. Sekin maksoi vain 15 euroa. Sänkyjä siellä ei ollut, mutta sitä vastoin ihan hyviä mattoja löytyi muutama kappale, ne saatiin muutamalla eurolla. Rahaa meni tähän liikkeeseen vajaa 40 euroa.

Toni ajoi pakettiautollaan kirpputorin eteen.

-        Onnea uudelle asunnolle,

hihkaisi Toni. Marko ja Mari siinä seisoskelivat ja polttelivat sätkijään.

-        No, lähdetään kantamaan kamat autoon. Kyytiin sovitte sitten molemmat,

sanoi Toni. Siinä äheltäessä meni heillä kotvan aikaa ja vihdoin matka kohti uutta asuntoa saattoi alkaa..

Maria jännitti. Olikohan siellä siistiä? Hän ei olisi jaksanut ruveta siivoamaan. Mutta pääasiahan oli, että heillä oli nyt asunto, missä he saisivat olla ihan kahden. Ainakin vähän aikaa, kunnes lapsi syntyisi.

Pian auto olikin Marin ja Markon uuden kodin edessä. Toni jarrutti parkkipaikalle. Hän peruutti aivan ulko-oven eteen, että he saisivat kätevästi huonekalut kannettua sisään. Mari otti avaimet ja matot hän pisti kainaloonsa sekä meni toiseen kerrokseen. Miehet jäivät kantamaan huonekaluja sisälle.

Marin kädet vapisivat, kun hän avasi oven. Heti ovella oli postia. , Karjalan Heili, paikkakunnan ilmaisjakelulehti. Tyttö noukki sen maasta ja meni peremmälle. Kun hän katseli ympärilleen, tuli mieleen, että verhot jäivät ostamatta. No, kai he yhden yön tulisivat toimeen ilman niitäkin. Marin mielestä asunto oli siisti. Hän availi keittiön kaappien ovia ja ne hohtivat puhtauttaan.

Marko ja Toni kolistelivat ovella. Sieltä tuli kahvinkeitin ja pöytä sekä ruokakassi. Kassissa oli kahvia ja sokeria. Maitoa ei ollut, koska kumpikaan heistä ei käyttänyt sitä.

-        Keitäpä Mari kahvit.

 pyysi mies.

Tyttö rupesi keittämään kahvia. Hän valutti veden pannuun ja kaatoi veden keittimeen. Kahvit hän mittasi summassa. Ei ollut edes lusikkaa millä mitata. Pitää huomenna muistaa ostaa kahvimittalusikka, ajatteli Mari.

Tyttö meni ikkunan eteen odottelemaan kahvin kiehumista ja miehiä kamojen kanssa sisälle. Hän katsoi ikkunasta. Ihan ikkunan alla oli lasten hiekkalaatikko ja keinut. Nyt pihalla ei näkynyt yhtään lasta.. Iso kuorma-auto peruutti pihaan. Taisi tulla patjat ja vuodevaatteet.  Kello olikin jo neljä.  Onneksi saisi tehtyä petit ja ruveta pitkälleen. Oli tällekin päivälle tullut jo paljon asioita hoidettua. Huomenna pitäisi viedä asumistukipaperit Kelaan.

Marko ja Toni tulivat loppujen tavaroiden kanssa sisälle ja vieras mies toi patjat ja vuodevaatteet. Hän vei ne suoraan makuuhuoneeseen. Onneksi makuuhuoneessa oli rullaverho. Huomenna pitää ostaa ne verhot, ajatteli Mari.

Mies otti Marilta kuittauksen vuodevaatteista ja läksi sitten pois. Neitonen meni heti laittamaan petiä kuntoon. Ihanat pehmeät patjat, uudet lakanat ja tyynyt sekä täkit. Mari siinä touhuili ja asetteli vuodetta nukkumiskuntoon. Kun Mari oli saanut vuoteen valmiiksi, niin hän oikaisi vähäksi aikaa pitkälleen. Kyllä nukuttikin. Hän torkahti toviksi.

Toni ja Marko etsivät kuppeja keittiöstä. He huuhtaisivat kolme kuppia, mitkä oli hankittu kirpputorilta. Marko kaatoi niihin kahvia ja pöydällä oli ranskanleipää ja lauantaimakkaraa kahvin kanssa. Tonilla oli vähän kiire ja hän siemaisi kahvinsa kiireesti. Marko olisi antanut maksun kuljetuksesta, mutta Toni ei huolinut. Hän sanoi, että olkoon tämä tupaantuliaislahjana nuorelleparille.

Kun kaveri oli lähtenyt, niin mies meni kultansa luokse makuuhuoneeseen. Hän huomasi, että Mari oli nukahtanut. Varovasti Marko rupesi herättelemään tyttöä. Kutsui kahville. Mari hieroi silmiään ja sanoi Markolle,

 – En taida enää tänään lähteä kaupungille. Jään tänne nukkumaan siksi aikaa, kun menet sinne. Tuo Tiimarista kynttilä ja kynttilänjalka sekä viinipullo Alkosta.

He menivät yhdessä kahville. Kello oli jo vaille viisi. Marko huikkasi Marille hein ja läksi asioille. Tyttö meni kahvin juotuaan vielä nukkumaan. Hän ajatteli, että onpa hässäkkää koko elämä. Nyt minä nukun ja pian tyttö oli jo täydessä unessa.

Marko odotteli bussipysäkillä linja-autoa. Muitakin matkustajia oli tulossa samaan linja-autoon. Siihen tuli myös miehen tuttuja. Marko kehui heille saaneensa asunnon tyttöystävänsä kanssa ja kutsui kavereitaan käymään heidän luonaan. Kuitenkaan hän ei välittäisi noiden vierailuista. Huume porukkaa. Kaverit onnittelivat Markoa ja lupasivat hyvinkin pian käväistä. Heidän mielestään Markon pitäisi pitää tupaantuliaiset. He toisivat vettä väkevämpää mukana sekä huumeitakin. Mies sanoi heille, ettei hän välitä enää huumeista. Kaverit röhähtivät nauramaan, sillä he olivat varmoja siitä, että varmasti Marko sellaisia aineita ottaa ja on niistä riippuvainen.

Linja-auto tuli pian ja he kaikki nousivat bussiin. Marko ei seurannut kavereita taakse, vaan jäi bussin keskiosaan istumaan. Siitä pääsisi luikahtamaan nopeasti pois. Kavereiden ei tarvinnut tietää, että hän oli menossa Alkoon. Tiimarissa hän päätti kuitenkin käydä ensin. Sieltä voisi ostaa muutakin kuin kynttilän ja kynttilänjalan.

Asunnossa Marilla silmät lupsahtelivat. Viime päivät olivat olleet Marin fysiikalle rankkoja. Hän ei ollut aivan täydessä unessa. Hän päätti keittää vielä toiset kahvit ja lukea ilmaisjakelulehden eli Karjalan Heilin.

Aamulla Mari heräsi, kun Suvi kilisteli kahvikuppeja keittiössä. Ihana kahvintuoksu tuli nenään. Tyttö vilkaisi rannekelloaan. Se oli jo kahdeksan. Marko nukkui vielä siinä vieressä autuaallista untansa. Hän nousi ylös ja meni kylpyhuoneeseen.

Suvi rupesi herättelemään Markoa kahville ja Marko ihmetteli vähän, missä hän oikein oli. Sitten muistikuvat pala palalta tuli mieleen. Marko virnisti Suville ja pomppasi ylös. Mari tuli juuri silloin kylppäristä pois ja mies kahmaisi tyttönsä syliin.

Kohta kaikki olivat kahvipöydän ääressä. Suvilla oli töihin meno yhdeksäksi. Hän oli myyjänä läheisessä marketissa. He siemailivat kahvia ja söivät Markon tuomaa leipää. Kahvi maistui hyvältä. Nyt piti Markon ja Marinkin kiirehtiä, koska heidän piti mennä asuntotoimistoon.

Kaikki läksivät yhtä aikaa ovesta ulos. Suvilla oli sama matka. Linja-autopysäkki oli ihan Suvin työpaikan vieressä. Siitä kulki bussi joka puolen tunnin kuluttua. Marko roikotti mukanaan muovikassia, jossa oli ruokatarvikkeita. He polttelivat siinä kulkiessaan valmiiksi käärityt sätkät. Tupakka maistui kaikista hyvältä. Suvi pujahti työpaikalleen ja nuoripari jäi odottelemaan linja-autoa.

Heidän ei tarvinnut pitkään odottaa, kun auto jo tuli. Taas meni rahaa 5,20 euroa. Markolla oli vielä jäljellä käteistä viisikymmentä euroa + kolikot. Illalla oli mennyt rahaa huumepiikkeihin yhteensä 60 euroa ja ruokaan sekä kaljaan 25 euroa. He hyppäsivät bussiin, ja niin matka saattoi alkaa. Tänään olisi myös kiireinen päivä. Oli keskiviikko ennen Juhannusta.

Linja-auto oli melko tyhjä. Näin kesäisin siinä ei ollut paljon kulkijoita, koska monet pyöräilivät kaupunkiin ja opiskelijat olivat lähteneet kotikonnuilleen. Marko ja Mari menivät istumaan takapenkille. He eivät paljon jutelleet, mutta molemmat odottivat innokkaasti uuden asunnon näkemistä.

Linja-auto tuli keskustaan ja nuoret hyppäsivät pois kyydistä. He menivät suoraan asuntotoimistoon, jossa sama ystävällinen Kirsti palveli heitä. Marko ojensi asunnonhakemuksen ja liitteet virkailijalle. Kirsti tarkisteli paperit ja sanoi, että kaikki oli kunnossa. Hän otti puhelimen luurin korvalleen ja näpytteli isännöitsijän puhelin numeron. Virkailija ilmoitti uudet asukkaat huoneistoon. Hän kävi hakemassa toimistopäällikön hyväksymän pykälän ja niin Marko ja Mari pääsivät lähtemään vuokrasopimuksen allekirjoitukseen. Kauppakadulle ei ollut pitkä matka.

YH-Rakennuttajat luki kolmannen kerroksen ovessa. Sinne siis. Isännöitsijän huone löytyi pienen etsimisen jälkeen ja Marko ja Mari istuivat huoneessa isännöitsijän pöydän eteen. Vuokrasopimukset olivat valmiiksi kirjoitetut, vain allekirjoitukset puuttuivat. Toiminta oli ystävällistä ja nopeaa. Isännöitsijä kehotti heitä tekemään puhelimitse sähkösopimuksen heti, ettei tarvitse sähköittä olla.

Markolla oli oma kännykkä, jolla hän soitteli vain tarpeelliset puhelut. Silti laskua tuli kuukausittain yli 20 euroa. Nyt hän soitti sähkölaitokselle ja sai tehtyä sopimuksen tästä päivästä alkaen. Nykyään oli kätevää tuo sopimuksen tekeminen. Ei tarvinnut paikan päälle mennä. Sähkölaitos olisikin ollut kaukana teollisuusalueella.

Isännöitsijätoimistossa asioituaan Marko ja Mari menivät kadulle vuokrasopimus ja avaimet kädessään. Mies kääräisi heille siinä sätkät ja he polttelivat ihan rauhassa sekä miettivät mitä seuraavaksi. Ei kannattanut vielä lähteä asunnolle, koska linja-autokyyti tulisi kalliiksi.

He menivät Siltakadun pankkiautomaatille ja nostivat rahaa 240 euroa. Niillä pitäisi saada ensi hätään tarvikkeita uuteen asuntoon. Loput rahat he päättivät säästää ruokaan ja pesuaineisiin.

Pienteollisuustalolla oli vuodevaatteiden alennusmyynti. Siellä olisi myös patjoja ja tyynyjä. Sinne he suunnistivat. PT-talossa oli pieni kahvio, missä he voisivat juoda kahvit. Porukkaa ei vielä ollut paljon. Olivathan ostokykyiset ihmiset töissä. Marko ja Mari kiertelivät ja katselivat.

Markon silmiin osuivat ihanat untuvatäkit. Ne olivat tosin vaaleanpunaiset, mutta Mari varmaan tykkäisi niistä. Hintaa niillä oli 10 e kappale ja tyynyn sai samaan hintaan. He päättivät ostaa ainakin ne. Lakanapuolelta he löysivät ihanat vaaleanpunaiset silkkilakanat 5 e/kappale. Ne laitettiin samaan pakettiin. Tyynyliinat tulisivat samaan hintaan. Patja olivat vähän kalliimpia, 15 e/kpl. Kaikista tulisi yhteensä 60 euroa. Myyjä antoi vielä 5 euron alennuksen ja he pulittivat ostoksistaan 55 euroa. Samaan hintaan tulisi kotiinkuljetus. Ne tuotaisiin heille kello 16:00 jälkeen.

Nuoret menivät ostosten jälkeen kahville samassa talossa olevaan kahvioon. Marin pitäisi saada kunnon ruokaa, ajatteli Marko. Lapsi kasvaa mahassa ja syöminen on vähän niin ja näin. Mies osti kummallekin pizzapalat ja kahvit. Jotain ravintoa tuosta pizzastakin sai. Marilla olikin silmin nähden kova nälkä. Kahvin jälkeen mennään ostamaan tytölle meikkejä, päätti Marko.

Pian he olivat kadulla talon ulkopuolella ja Marko pisti tupakaksi. Hän lupasi Marille jämät. Miehen mielestä tyttökaverin pitäisi vähentää tupakoimistaan. Vauva ei tykännyt savuista. Hänen pitäisi olla esimerkkinä Marille, mutta hän oli tullut niin riippuvaiseksi. Onneksi hän ei ollut vielä kovin riippuvainen huumeista. Ne saavat nyt jäädä, myös Marilta. Vielä täksi illaksi ostetaan viinipullo, mutta sitten alkaa viinalakko.

He tulivat Anttilaan ja menivät heti kemikalio puolelle.

-        Mitä sinä Mari kulta haluat täältä ostaa,

Marko sanoi. tyttö mietti. Hän tarvitsisi ainakin ripsivärin, luomivärin, kajalkynän, huulipunan ja värivoiteen. Hän sanoikin sen miehelle. Lisäksi he tarvitsivat saippuan ja hiustenpesuaineen sekä hoitoaineen.

Kyllä oli monenlaista laatua. Enimmäkseen kallista. Mari löysi kuitenkin suhteellisen edulliset tuotteet. Ne maksoivat yhteensä 30 euroa. Markoa ei haitannut, vaikka rahaa menikin. Tyttöön kannatti satsata.

Anttilan alakerrasta he menivät yläkertaan valitsemaan molemmille kylpypyyhkeet. Mari halusi froteisen vaaleanpunaisen ja Marko sinisen. Ne olivat tarjouksessa 3 euroa kappale. Yhteensä siis meni 6 euroa. Alakerrasta he ostivat kahvinkeittimen. Keitin maksoi 15 euroa. Yhteensä Anttilaan meni rahaa 51 euroa.

Marilta otettiin vielä pissanäyte, verenpaine ja muutamia verikokeita. Tyttö inhosi verta. Verenpaine oli hieman koholla ja hoitaja määräsi hänet lepäämään. Mari täytteli kaikki paperit ja hän sai uuden ajan neuvolaan.

Vihdoin piina neuvolassa oli ohi ja Mari pääsi vapauteen, ulos. Heti portailla hän sytytti viimeisen sätkänsä ja katseli ympärilleen. Marko odottikin hieman kauempana ja jutteli jonkun kaverinsa kanssa. Kauppakassit olivat täydet ja yksi mäyräkoirakin oli kainalossa.

Mari käveli hitaasti Markon luo. Mies ei halunnut, että häntä häiritään, silloin kun hän juttelee jonkun kanssa. Tyttö meni hiljaa poikaystävänsä vierelle ja nyökkäsi Markon kaverille. Tämä oli Vesa, jolta sai huumeita. He juttelivat tovin ja sitten sanoi kaikille

-        lähdetään kämpille.

Vesan asunto oli pienen matkan päässä Ruoritiellä. Hänellä oli pieni kaksio asuttavanaan ja hän majoitti joskus Maria ja Markoa yövieraana. Nyt hänellä oli tyttökaveri, joka odotti kämpillä, eikä sinne sopinut yöksi.

Marko käveli Mari kainalossaan hiljakseen eteenpäin. Hän katsoi hyväksyvästi tyttöä. Mari oli meikannut. Mies päätti ostaa Marille huomenna hieman meikkejä ja saippuoita sekä shampoota, sillä hän itsekin niitä tarvitsi. Tyttö oli niin pieni ja suloinen.  Millainenhan Mari olisi ison vatsan kanssa. Markoa rupesi vähän naurattamaan, kun hän kuvitteli Marin puuskuttamassa ison vatsansa kanssa.

Kävellessään hän kertoi tytölle, että hän oli saanut työhön osoituksen puistoon kolmeksi kuukaudeksi. Marko oli jo päivällä käynyt työhaastattelussa ja hänet oli hyväksytty sinne heinäkuun alusta alkaen. Palkka ei ollut paljoa parempi kuin toimeentuloturva, mutta Marko halusi yrittää työelämää. Talveksi hän varmaan sitten jäisi työttömäksi, ellei saisi joltain rakennukselta töitä. Siellä olisi paremmat palkat.

Kohta he olivatkin Vesan luona. Marko laittoi mäyräkoiransa pöydälle ja ruokakassit hän työnsi jääkaappiin. Sieltä ne löytyisivät, kun he lähtisivät yön selkään etsimään nukkumapaikkaa. Huomenna aamulla pitäisi mennä heti asuntotoimistoon viemään asuntohakemukset ja sen jälkeen oli mentävä isännöitsijätoimistoon tekemään vuokrasopimus. Heillä oli sosiaalitoimiston sitoumus vuokrien maksamista varten.

Illan mittaan Vesan luokse tuli muitakin nuoria. Kaikki käyttivät alkoholia, huumeita ja tupakkaa. Joskus siellä saattoi tulla tappelukin, kun naisista oltiin mustasukkaisia. Marko ja Mari eivät tunnustaneet olevansa mustasukkaisia. Silmiä riitti vain toisilleen. Eivät he muita vilkuilleet. Puhuivatkin pääasiassa vain toistensa kanssa.

-        Kuka ostaa piikin?

Vesa huusi äänten sorinan yli. Jokaisella nousi käsi ylös kuin koulussa. Koska Marko toi mäyräkoiran ja ruokaa, niin hän sai piikkinsä ensimmäisenä. Markon jälkeen piikin sai Mari. He odottivat vaikutusta ja siemailivat olutta.

Tunnin päästä kaikki olivat jo enemmän tai vähemmän tokkurassa. Maria väsytti. Päivä oli ollut tosi kiireinen, vaikka he olivatkin työttöminä. Hän meni Markon luokse ja pyysi miestä lähtemään hänen kanssaan pois tästä metelistä. Poikaystävä oli heti valmis lähtemään. Hän kävi jääkaapista loput ruokatavaransa, mitä ei kukaan ollut vielä ehtinyt syödä. Sitten he polttelivat sätkät ennen kuin painoivat oven kiinni perässään.

-        Minne mennään, kultaseni,

Marko kysyi.

-        Ottaisikohan yksi Suvi meidät luokseen täksi yöksi? Hän on minun entinen koulukaveri ja asuu tässä lähellä,

Mari mietti ääneen.

-        Mennään yrittämään,

 mies vastasi.

Suvi oli solakka, pitkänhuiskea tyttönen. Hän oli 20-vuotias ja punatukkainen. Hän oli oikein vetävän näköinen. Mari ajatteli, että Markon ei ainakaan tarvitsisi ihastua Suviin. Mies kyllä tykkäsi vain Marista. Suvilla oli iso vuokrakaksio ja parveke, missä voisi käydä tupakalla. Suvi poltti ja otti joskus alkoholiakin.

-        Toivottavasti hän on kotona,

ajatteli Mari.

Suvin asunto tuli pian näkyviin. Ikkunassa paloi valo, vaikka oli muutenkin valoisaa. Tyttö oli sellainen valojen unohtelija. Valo piti palaa, vaikka näki muutenkin hyvin. Marko soitti ovikelloa ja pian ovi avautui.

-        Ihanaa nähdä sinua Mari,

sanoi Suvi. Mari esitteli Markon Suville ja nainen kutsui heidät sisälle. Mari kysyi heti ystävältään, että saisivatko he jäädä yöksi. Huomenna he saisivat oman asunnon. Suvi lupasi ja hän läksi Marin kanssa kellariin etsimään vieraspatjoja. Mies meni sillä välin polttelemaan sätkää parvekkeelle.

Se ilta meni rupatellessa. Marko ja Mari saivat hyviä vinkkejä, mistä saisi edullisia käytettyjä huonekaluja ja missä oli tarjouksia astioista ja vuodevaatteista. Suville tuli Karjalainen, josta hän tutki kaikki tarjoukset. He selasivat kaikki viikon aikana ilmestyneet Karjalaiset lävitse. Välillä ystävykset kävivät tupakalla, joivat kahvia ja olivat kovin innoissaan uudesta asunnostaan.

Kello yhdeksältä sinä iltana Marin pää alkoi nuokkua. Häntä väsytti todella. Tyttö painautui nukkumaan ja Marko sekä Suvi jäivät vielä juttelemaan. Pian Suvikin sanoi lähtevänsä yöpuulle ja mies meni kultansa viereen.

-        Mari on kaikkein suloisin,

Ulos päästyään hän taas poltti sätkän. Vielä pitäisi mennä verotoimistoon ja kirkkoherranvirastoon. Hän päätti ensin mennä hakemaan virkatodistukset. Siellä ei varmaan olisi jonoja.

Marko asteli eteenpäin ja ihaili kaunista kaupunkia. Kävelykatu oli mukavan näköinen ja muutamia rakennustöitäkin siellä oli.

.– Tuonne rakennukselle, kun pääsisi töihin, niin palkka olisi parempi kuin puistossa,

ajatteli mies. Hän käveli kirkkoherranvirastoon ja pyysi sieltä virkatodistukset. Marin valtakirjan hän ojensi myös. Virkailija oli ystävällinen ja kehotti ottamaan kahvia ja keksejä sivupöydältä. Hän kirjoittaisi sillä välin todistukset valmiiksi. Marko ihmetteli tätä vieraanvaraisuutta ja meni odottamaan. Hän siemaili kahvia nautinnollisesti. Ihme, kun huumeitakaan ei enää tehnyt mieli. Tosin hän oli vain silloin tällöin käyttänyt niitä. Hän ei ollut vielä ihan riippuvainen. Marko päätti siinä istuessaan, että huumeet saavat jäädä.

Pian toimistovirkailija oli kirjoittanut todistukset ja pyysi Markoa tiskille. Mies meni ja virkailija sanoi, että todistukset maksaisivat kaksi euroa. Markolla ei ollut niin paljon rahaa, joten virkailija kirjoitti vielä pankkisiirron. Niin Marko pääsi lähtemään vielä verotoimistoon. Kyllä tämä töistä kävi, tämä todistusten metsästäminen.

Kun Marko oli todistuksia hakemassa, niin Mari siisti sillä välin itseään. Hiukset olivat todella sekaisin, mutta aikansa kun selvitti niitä, ne suoristuivat hyvin kauniisti Marin selkään. Mari vielä lainasi Annen hiustenkuivaajaa ja puhalteli hiuksiaan. Niistä tuli pöyhkeät.

-        Pitäisi laittaa uusi väri tukkaan,

mietiskeli tyttö. Hiusjuuri oli jo pitkälti vaaleaa ja muuten sitten sysimustaa. Hän pesi vielä hampaansa. Niitä ei muutamaan päivään ollut ollut mahdollisuutta pestä.

Mari laittoi vielä pyykkikoneen päälle ja meni sitten olohuoneeseen. Anne istui nahkasohvallaan ja katseli ystäväänsä sanoen:

-        Sinä kun meikkaisit, niin olisit tosi kaunis.

-        lainaa meikkejä,

vastasi Mari ja Anne kävi hakemassa meikkipussinsa.

-        Siinä, aloitahan kaunistautuminen.

Mari pyysi vielä Annelta, että keittäisi kahvit hänelle ja ystävä lupasi keittää.

Mari meikkaisi itsensä omasta mielestään oikein kauniiksi. Annekin ihasteli häntä. Sitten he menivät pöydän ääreen istumaan ja joivat kahvia keksien kanssa. Anne neuvoi ystäväänsä elämän aloittamisessa ja vannotti Maria, että mies ei kaikkia rahoja pihistelisi Marilta.

Mari sanoi Annelle, että oli laittanut pesukoneen käyntiin. Jos ystävä olisi niin kultainen, että ripustaisi pyykit kuivumaan. Hän kävisi hakemassa ne huomenna pois ja kaikki muutkin omat tavarat, jotka Annen luona pyöri.

Kahvin jälkeen Mari halusi savuille, mutta edes Annen parvekkeella ei saanut tupakoida. Hän kiitteli vielä Annea ja läksi kiireesti ulos. Pihalla tyttö laittoi tupakaksi. Kello oli puoli kolme ja Markon kanssa oli treffit kolmelta Sampo-pankin kulmilla. Hän läksi hitaasti kävelemään sinne päin. Olisi ihanaa olla taas miehen seurassa. Neuvola olisi puoli neljältä, lähiössä, jonne he menisivät linja-autolla.

Mari katseli ihmisiä siinä kävellessään ja mietti minkälainen kohtalo heilläkin on. Vastaan tuli pari nuorta poikaa, jotka olivat pitkätukkaisia ja honteloita. Ne vislasivat Marille, mutta tyttö ei ollut huomaavinaankaan. Hän rakasti vain Markoa.

Neitokainen tuli sovittuun paikkaan, mutta miestä ei vielä näkynyt. Kello oli vasta kymmentä vaille. Varmaan siellä virastoissa meni aikaa jonotellessa. Mari istuutui pyörätelineelle odottamaan. Teki mieli jäätelöä. Rahaa saisi vasta sitten, kun Marko kortillaan sitä nostaisi automaatista.

Tuollahan mies jo tuleekin. Marko oli pitkä, karhumainen mies. , toisessa korvassa rengas. Marko oli yli 180 cm pitkä. Pituuseroa heillä oli melkein 20 cm. Mari näytti niin pieneltä Markon kainalossa. Mies tuli ihan lähelle Maria ja suikkasi suukon poskelle kysyen,

-        Hei, miten menee.

tyttö vastasi, että oli raikas olo, kun sai puhtaat vaatteet ylle suihkun jälkeen.

Marko kaivoi pankkikorttinsa esiin ja katsoi saldon. Tilillä oli nyt tasan 600 euroa. Sosiaalitoimisto oli maksanut toimeentulotuen. Hän nosti sieltä 140 euroa, että he saisivat tyttönsä kanssa ruokaa ja kaljat piti myös ostaa. Lisäksi hän oli sopinut kaverinsa Vesan kanssa, että he menevät täksi illaksi kaverinsa luokse. Vesalla oli piikkejä myytävänä. Vielä kerran piikki ja sitten loppu, ajatteli Marko.

Mies koppasi kultansa kainaloonsa ja he lähtivät linja-autoon. Se seisoikin jo pysäkillä. Linja-automaksu oli heiltä yhteensä 5,20 euroa. Kyllä oli kallista, mutta mitenkään he eivät ehtisi puoli neljäksi neuvolaan kävellen. Linja-auto läksi pian eteenpäin. Auto oli matkustajia täynnä ja hiki lemusi. Suurin osa oli laitapuolen eläjiä. Töissä kävijät kulkivat omalla autolla tai pyörällä.

Ensimmäinen neuvolassa käynti jännitti Maria. Taas piti täytellä niitä papereita, jos aikoi saada äitiysrahaa ja äitiyspakkauksen. Maria pelotti, jos hoitaja kysyy huumeista ja alkoholista. Niitä hän oli käyttänyt aika usein. Pian linja-auto olikin ostoskeskuksen pysäkillä ja nuoret hyppäsivät autosta ulos. Marko sanoi käyvänsä sillä välin kaupassa, kun Mari oli neuvolassa.  Tyttö myöntyi tähän, vaikka hän olisi saanut miehestä hyvän turvan vierelleen.

Mari aukaisi terveyskeskuksen oven. Siellä haisi sairaalalta. Tyttöä inhotti ja pelotti. Täälläkö hän joutuisi joka kuukausi käymään?

Kätilö oli jo odottamassa Maria ja pyysi hänet sisälle. Hoitaja kyseli kaikki asiat, mitä Mari oli pelännytkin. Hoitaja piti lämpimän saarnan ja pyysi tyttöä lopettamaan tupakoinnin, huumeet ja alkoholin. Mari sanoi yrittävänsä. Osoitteen hän sanoi ihan mielellään. Se olisi se uusi asunto Venetiellä. Hoitajallekin hän kehui heidän saaneen asunnon heti, kun menivät asuntotoimistoon. Hän pyysi raskaustodistuksen asunnonhakua varten ja kätilö kirjoitti sen ja antoi Marille.

Pankkivirkailija hymähti vähän ylimielisesti, mutta palveli kuitenkin asiallisesti Markon ja Marin asiat loppuun asti. Virkailijan teki mieli antaa omasta pussista kymppi, mutta se ei kuulunut asiakaspalveluun. Mies sanoi, että summa on oikea, hän nostaa ne. Samalla tavalla meni Marin tililtä nosto. Olivatpahan rahat sämpylään ja kahviin kummallekin.

Nuoret astelivat takaisin sosiaalitoimistoon ja he menivät suoraan Vienan huoneeseen. Marko ojensi tiliotteet ja sosiaalitarkkaaja otti ne vastaan.

-        Miten te olette pärjänneet viime päivät,

kysyi Viena. Marko vastasi heidän majailleen kavereidensa luona. Viime yö meni puistonpenkillä, kun rappukäytävät pysyivät lukossa.

-        Voi teitä,

virkailija säälitteli ja hän rupesi selostamaan, kuinka paljon nuoret saisivat seuraavaksi kuukaudeksi rahaa. Nyt heille tehtiin yhteispäätös, koska oli yhteinen asuntokin. Rahaa he saisivat 600 euroa, siihen sisältyi avustusta huonekaluihin. Viena kehotti heitä menemään kirpputorille. Sieltä saisi laadukasta tavaraa. Rahat tulisivat tuossa kolmen paikkeilla tilille. Kello oli nyt yksitoista.

Virkailija oli soittanut asuntotoimistoon, josta toimistopäällikkö oli sanonut, että asunto oli varma. Sosiaalitoimisto maksaisi vuokran ja ennakkomaksun. Näin Viena lupasi. Viena käski hankkia liitteet nopeasti asuntohakemukseen ja heti sen jälkeen nuorten piti mennä allekirjoittamaan vuokrasopimus. Vuokrasopimuksesta kopio tulisi sitten sosiaalitoimistoon sisäisenä postina.

Marko ja Mari läksivät onnellisina pois virastosta. He päättivät käydä läheisellä huoltoasemalla juomassa kahvit ja syömässä sämpylät. Rahat riittivät juuri ja juuri ostoksiin. Sätkätarpeita Markolla vielä oli.

Heti sosiaalitoimiston ala-aulaan päästyään Marko kääräisi kaksi sätkää. , toisen Marille ja toisen itselleen. He menivät ulos ja sytyttivät tupakat. Kyllä maistuikin hyvältä. Mies katseli naistaan. Mari oli kaunis nuori nainen ja hieman kun vielä meikkaisi, niin Mari olisi oikea kaunotar. Mutta tytöllä ei ollut rahaa meikkeihin. Huulipunan jämä oli taskussa. Loput meikit olivat jääneet kotiin, kun hänet häädettiin sieltä pois.

Huoltoasemalla he joivat ahnaasti kahvinsa ja söivät sämpylänsä. Vielä oli jäänyt vähän yli euro rahaa taskun pohjalle. Marko otti sätkätarvikkeet esille ja alkoi kääriä tupakoita. Tytölle piti kääräistä muutama sätkä, sillä Mari menisi ystävänsä luokse suihkuun sillä välin, kun Marko kävisi vero- ja työvoimatoimistossa. Mari oli kirjoittanut valtakirjan, että Marko saisi hänenkin verotodistuksen ulos.

He täyttelivät yhdessä asuntohakemusta. Oli hieman hankalia kysymyksiä. He eivät olleet tottuneet paperien täyttämiseen. Kummallakin oli vain peruskoulu pohjana elämään. Mari tosin oli hakenut kauppaopistoon, mutta ei ollut päässyt sinne.

He erosivat huoltoaseman pihassa ja Mari suunnisti ystävänsä Annen luokse Yläsatamakadulle. Anne oli luvannut hänen käydä siellä suihkussa ja vaihtamassa vaatteita. Markoa Anne inhosi, eikä päästänyt miestä kotiinsa. Markolla oli omat ystävänsä, joitten luona hän kävi siistiytymässä.

Mari soitti ovikelloa. Anne tuli aukaisemaan oven. Hän oli kesälomalla. Anne opiskeli yliopistossa ja hänellä oli varakkaat vanhemmat. Koskaan hän ei tarjonnut Marille ruokaa, vaikka Mari ei olisi syönyt koko päivänä mitään. Anne ei tajunnut sitä, vaikka opiskelija olikin. Anne oli hieman pyöreä, vaaleatukkainen blondi. Hänellä oli muodikkaat silmälasit päässä ja hän oli 170 cm pitkä eli yli 10 cm pitempi, kuin Mari.

-        Hei taas,

Mari tervehti. Anne vain katsoi ja pyysi sisälle.

-        Minun pitää ehdottomasti käydä suihkussa nyt, koska minulla on neuvola iltapäivällä.

Marko oli soittanut ajan hänelle heti kun he olivat tulleet asuntotoimistosta pois.

-        Oletko sinä raskaana?

Anne ihmetteli. Tyttö selosti Annelle päivän tapahtumat ja myönsi vahingon käyneen.

Anne oli tyytyväinen. Hän pääsisi näin kivuttomasti eroon Marista. Häntä oli jo alkanut kyllästyttää ainainen vartioiminen, milloin ystävä tulisi. Hän ei ymmärtänyt köyhyyttä. Hänen mielestään jokainen oli omasta syystään köyhä. Marikin rupesi seurustelemaan pikkurikollisen kanssa. Olisi vain pysynyt kotonaan ja käynyt kouluja, niin kuin hän teki.

Mari meni suoraan suihkuun. Kylpyhuoneen nurkassa olivat hänen vaihtovaatteensa. Samanlaiset farkut kuin mitkä olivat hänen päällänsä ja punainen pitkähihainen paitapusero. Alusvaatteet olivat myös siinä. Mari riisui vaatteensa suoraan pyykkikoneeseen. Hän katseli itseään. Muutama neulanpisto oli käsivarressa. Hän oli kokeillut vain vähän huumeita. Neulanpistojen jäljet peittyivät mukavasti pitkähihaisen puseron alle. Kysyisivätköhän neuvolassa huumeiden käytöstä? Hänellä oli tosi hoikka vartalo, pienet rinnat ja litteä vatsa, vaikka raskaus oli jo kohta neljännellä kuulla.

Mari laittoi veden suihkuamaan ja meni itse suihkun alle. Hän saippuoi itsensä ja lainasi Annen hiustenpesushampoota sekä pesi tukkansa. Tukka oli kovin likainen. Hänellä oli uusi hiusharja, jolla hän selvittelisi kuontalonsa.

Tällä välin Marko oli jo työvoimatoimiston jonossa. Siellä oli tosi ruuhkat. Miehen edellä oli vielä pari henkilöä. Markoa kismitti tämä ainainen jonottaminen. Menipä minne tahansa, niin jonot olivat kuin Venäjän tullissa. Sielläkin hän oli käynyt halpaa tupakkaa ostamassa. Olisikohan verotoimistossa myös jonoja?

Vihdoin oli Markon vuoro. Hän esitteli itsensä kohteliaasti ja pyysi työttömyystodistuksen asunnon hakua varten. Toimistosihteeri oli ynseän tuntuinen ja katsoi miestä vähän halveksivasti. Kyseli, oliko työhalukkuutta. Marko sanoi haluavansa työhön. Virkailija antoi työhönosoituskortin kaupungin puistopuolelle. Marko otti sen kiitollisena vastaan ja päätti, että jos hän saisi sen paikan, niin hän kävisi joka päivä töissä. Virkailija antoi työttömyystodistuksen ja mies läksi pois työkkäristä.

Kirja jatkuu...

Nainen, Kirsti nimeltään, ojensi heille asuntohakemuksen ja selosti:

-        Siihen tarvitaan molempien virkatodistukset, työttömyystodistus, todistus sosiaalitoimistosta, verotodistukset ja raskaustodistus.

-        Mutta eihän minulla mitään raskaustodistusta ole,

 huudahti Mari.

-        Se pitää pyytää neuvolasta,

virkailija kertoi. Marko vähän hermostui. Asunnon saantiinhan menee iät ja ajat ennen kuin paperit saadaan kokoon. Tyttö rupesi itkemään. Kirsti sanoi:

– Odottakaas tässä, käyn esimiehen juttusilla.

Kirstin kengät kopisivat pitkin käytävää, kun hän marssi toimistopäällikön huoneeseen. Hän selosti toimistopäällikölle, millaisia asunnon hakijoita oli tullut ja kaksioitahan oli vapaana. Ainut epäkohta oli, se että nuorilla ei ollut vielä ainuttakaan liitettä asuntohakemukseen. Toimistopäällikkö nyökkäili ymmärtäväisesti ja hän sanoi: ”Näille myönnetään asunto esikaupungista, 2h + k, ensi kuun alusta. He pääsisivät kuitenkin muuttamaan heti, kun paperit ovat kunnossa.”

Kirsti meni vielä kahvihuoneeseen. Kahvi oli keitetty ja hän kaatoi kahteen mukiin kahvia ja otti jääkaapista pari viineriä. Viinerit oli tarkoitettu hänelle itselleen ja työkaverille kahvitunniksi, mutta nyt ne menivät tarpeellisempaan, nuorille.

Höyryävät kahvikupit käsissä hän meni takaisin huoneeseen, missä nuoret odottelivat häntä.

-        Tässä teille vähän aamupalaa,

-         

Kirsti sanoi. Mari ja Marko katsoivat hämmästyneinä virkailijaa ja kiittivät nöyrästi. Ahneesti he aloittivat kahvin juonnin.

-        Kuulkaahan Mari ja Marko, te saatte tällaisen kaksion Venetieltä. Se on toisessa kerroksessa ja muuttamaan pääsette heti, kun paperit ovat koossa.

Mies nielaisi viinerin väärään kurkkuun ja rupesi köhimään. Lopulta hän sai sen verran selvitettyä kurkkuaan, että pystyi puhumaan. Hän sanoi rakkaalleen:

-        Nyt Mari tyttöni, me menemme neuvolaan, työvoimatoimistoon, verotoimistoon ja sosiaalitoimistoon.

Marikin jo nauroi itkunsekaisesti. Virkailija kertoi, että ehkä tänään ette saa vielä kaikkia papereita kokoon, mutta huomiseksi varmaan. Nuoret olivat samaa mieltä. , vielä yksi yö jossakin.

Kun he olivat juoneet kahvinsa sekä syöneet viinerinsä, niin he nousivat ja tekivät lähtöä. He kiittelivät vielä moneen kertaan tämän pelastavan enkelin ja sanoivat muistavansa tämän ikuisesti. Sen jälkeen he sitten menivät toimistosta ulos.

Ulkona Marko tanssitti Maria vyötäröstä ja hihkui ilosta. Tyttö rupesi käytännöllisenä ajattelemaan, että mistä saataisiin huonekalut. Kysyikin sitä rakkaaltaan.

-        Ovathan kirpputorit olemassa ja tänäänhän sinä saat rahaa sosiaalitoimistosta. Sinne on aika sinulla kymmeneltä eli aivan kohta. Tästä pitää kiirehtiä Siltakadulle.

-        Entäs tämä minun raskauteni?

kysyi Mari Markolta. Marko kehotti kertomaan asiasta toimeentulotukeen ja neuvolaan kävelisimme sitten iltapäivällä, kun muut virastoasiat on hoidettu.

Niin Marille ja Markolle tuli puuhaa siksi päiväksi. He istuivat odottamassa vuoroaan sosiaalitoimistossa. Marko päätti mennä Marin mukaan, koska pianhan he olisivat yhtä perhettä. Piti kysyä vuokranmaksusta ja ennakkomaksusta, maksaako sosiaalitoimisto ja antaako se heille erityisavustusta huonekaluihin.

Maria jännitti mennä sosiaalitarkkailijan luokse. Virkailija taas kysyisi vanhemmista. Minkä hän sille mahtoi, että vanhemmat eivät halunneet olla tyttärensä kanssa missään tekemisissä. Marilla oli ikävä vanhempiaan. Nyt oli vielä tulossa tämä lapsi. Mitenkähän äiti ja isä sitten lapseen suhtautuisivat. Vieläköhän ne pitivät vihaa hänelle? Tytär oli muutamia kertoja yrittänyt soittaa niille, mutta luuri oli tullut korvaan ensi kuulumisten jälkeen.

Sosiaalitoimistossa oli jonoja ja neuvonnan sihteeri palveli heitä hymyhuulin. Mitenkähän tuotakin työtä jaksaisi vuodesta toiseen, ajatteli Mari. Huoneessa, johon tyttö oli menossa, oli jo yksi asiakas. Punainen valo paloi. Tekisi mieli tupakkaa ja hasista. Mitenkähän noistakin pääsisi irti. Markon kaverilla, Vesalla olisi hasista, siitä piti vain maksaa jonkin verran. Saisi edes yhdet savut.

Marko mietiskeli omiaan. Hänellä oli huoli rakkaastaan. Mitenkähän heidän yhteiselämä rupeaisi etenemään. Mies itse tiesi, että hän oli kovin äkkipikainen humalassa. Toivottavasti hän ei alkaisi vahingoittaa kultaansa. Vielä ei ainakaan sellaista tilannetta ole tullut eteen. Marko oli mielissään siitä, että huomenna he pääsisivät ehkä jo muuttamaan. Huomenna he menevät kirpputorille kiertelemään ja katselemaan käytettyjä huonekaluja. Patjat mies halusi hankkia uutena. Sen hän aikoi virkailijallekin sanoa.

Huoneesta tuli rähjääntyneen näköinen mies joku lappu kourassaan. Mies ei varmaan ollut saanut rahaa, vain ruokalapun. Hän kiroili tullessaan ja sanoi vielä, että omaan perseeseenkö ne rahat työnsi. Markoa ja Maria vähän nauratti, mutta yrittivät kuitenkin pitää naamansa peruslukemilla.

Mikähän virkailijaa viivytti, kun vieläkään ei punainen valo ollut sammunut. Ehkä se huokasi vähän edellisen asiakkaan jäljiltä, joka oli haissut vanhalta viinalta ja valkosipulilta. Asiakkaita oli muitakin paljon. Olihan täällä ainakin viisi sosiaalitarkastajaa. Joku kysyi Markolta tupakkaa, mutta mies vain puisteli päätään. Samainen mies meni neuvontaan ja kysyi myös sieltä savukkeita. Neuvonnan nainen kielsi, ettei ole, hän ei polttanut.

-        Perkeleen ämmät,

hän lähtiessään sanoi. Kaikenlaista saivat virkailijat kuunnella. Silti ne jaksoivat olla ystävällisiä kaikille asiakkaille.

Pian ovenpielessä välähti vihreä valo. Marko ja Mari astuivat sisälle ja kävivät istumaan. ”Mitenkäs, kun Marille oli vain aika?

-        Sinä voit mennä käytävään odottelemaan,

sanoi virkailija. Mies näki punaista. Hän sanoi:

-        Me olemme yhtä perhettä huomisesta alkaen. Saamme asunnon kaupungilla ja sen takia minä tulin mukaan.

Virkailijaa hymyilytti ja hän sanoi, että Markokin voi sitten olla siinä.

Nuoret kertoivat vuorotellen käynnistään asuntotoimistossa ja Mari paljasti, että hän on raskaana, mutta ei ole vielä käynyt neuvolassa. Sosiaalitarkkailija, Viena nimeltään sanoi, että raskaustodistus pitäisi tuoda tännekin. Hän rupesi laskemaan kuinka paljon rahaa nuoripari saisi nyt. Mutta tiliotteet puuttuivat. Hän kehotti nuoria käymään pankkiautomaatilla toisella puolen tietä ja hän laskisi sillä välin toimeentulotuen. Vuokran ja ennakkovuokran sosiaalitoimisto lupasi maksaa, sekä antaa avustusta huonekaluihin.

Marko ja Mari poistuivat huoneesta ja kävelivät pankkiautomaatille. Marko kääräisi sätkän ja he polttelivat sen kävellessä. Enimmät tupakantuskat saivat pois. Markon tilillä ei ollut kuin kaksi euroa 40 senttiä ja Marin tilillä 3 euroa 10 senttiä. Rahaa oli siis yhteen aamukahviin ja pullaan. Heidän pitäisi saada sosiaalituki jo iltapäivällä.

Kun he olivat käyneet noutamassa pankkiautomaatilta tiliotteet, niin he kävelivät vielä pankkiin. Siellä ei ollut jonoja. He ottivat saman vuoronumeron ja heti he pääsivätkin heti palveltavaksi.

-        Millainen asia Teillä on,

kysyi pankkivirkailija. Marko ilmoitti tilinnumeronsa ja sanoi, että nostaa kaikki rahat tililtä. Virkailija naputteli tietokoneelle tiedot ja suu vääntyi hymyyn. Hän sanoi:

-        Täällä on kaksi euroa ja 40 centtiä, olisiko teille jostain pitänyt tulla rahaa?

Kirja sai kunniamaininnan

Helskyn huone lahjoitti tämän.

Here the rules:
Säännöt:

1. The winner can put the logo on his/her blog./
Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./
Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./
Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./
Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./
Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi

Itse en nimeä erityisiä blogeja, vaan kaikki säännölliset lukijat saavat napata tämän mukaansa.

Kirjani jatkuu 11.7.2008 (poissa koneen äärestä 7.7. - 10.7.

Sosiaalitoimistossa he istuutuivat odottelemaan täpötäyteen aulaan. Siellä oli jos jonkinlaista kulkijaa. Heidän korviinsa kantautui kiroilua, uhoilua ja lapsen itkua. Ei tämä niin mukava paikka ollut, mutta pakko siellä oli käydä, jos aikoi saada elantonsa.

Puolituntia odoteltuaan Mari pääsi virkailijan luokse. Nainen kyseli taas tavanomaiset asiat ja kehotti Maria sopimaan välit vanhempiensa kanssa. Mari oli vähäpuheinen. Ei hän halunnut täällä käydä, mutta rahaa hän ei mistään muualtakaan saanut. Saihan Mari rahansa. Ne olisivat muutaman tunnin kuluttua tilillä. Mari pääsi lähtemään Markon luokse. He rupesivat miettimään seuraavaa siirtoa, minne suuntaisivat yöksi.

Näin aika kului kaupungilla maleksiessa aina Juhannukseen asti. Silloin heidän elämässään alkoi jo jotain tapahtua. Huumeita he eivät enää paljoa käyttäneet. Joskus, kun he olivat sellaisessa paikassa, missä huumelössi oli, niin tuli poltettua hasista. Mari oli raskaana, joten huumeet, viina ja tupakanpoltto olisi lopetettava. Se oli vaikeaa, mutta tyttö oli koko ajan vähentänyt aineiden käyttöä.

II OSA

Kaksi nuorta istuu yhteen liimautuneina puistonpenkillä. On kaunis kesäinen iltayö, maanantai ennen Juhannusta. Maisema on kaunis. Kauempaa katsottuna he näyttävät onnelliselta rakastuneelta parilta, jolla ei ole murheita.

Kuunsäteet valaisevat heitä ja joki edessä liplattelee hiljaisesti. Näkymä on suorastaan kaunis.

Siinä istuvat Marko ja Mari. Mari itkee. Hän on pieni ja laiha, kylkiluut näkyvät sivuilla, mutta raskaus ei vielä näy. Marilla on tiukka, musta pitkähihainen teepaita päällä ja jalassa tiukat lantiofarkut. Hiukset ryöppyävät sekaisena kuontalona pitkin selkää. Juuri on tukassa vaalea, mutta muuten tukka on sysimusta. Marilla on vihreät surulliset silmät, pieni suora nenä ja hivenen suuri suu. , suudelmille tarkoitetut huulet.  Mari rakastaa Markoa.

Marko pitää suojelevasti kättänsä tytön ympärillä. Mies taas on melko rotevarakenteinen, kaljupää. Hänellä on joskus ollut tummat hiukset. Tatuoinnit näkyvät rintakehässä ja käsissä sekä joitakin neulan pistoja. Markolla on kauniit tummansiniset silmät, joita kehystävät mustat ripset. Nenä on vähän suuri ja suora. Suu on kaunismuotoinen mieheksi.

He ovat jo viisi kuukautta pitäneet yhtä ja yöpyneet milloin missäkin. Heillä ei ole asuntoa. Marin vanhemmat hylkäsivät ainoan lapsensa, koska hän sotkeutui epämääräisiin porukoihin. Kotiin ei ollut menemistä. Mari on juuri 18 täyttänyt nuori nainen.

Markon vanhemmat asuivat kaukana Posiolla, eikä mies halunnut sinne mennä. Hänellä oli jatkuvasti riitaa vanhempiensa kanssa. Markon vanhemmat olivat viinaan meneviä ja Markosta oli jo huimaa vauhtia tulossa samanlainen, kunnes tapasi tytön. Hän rakasti Maria ja aikoi luopua pahoista tavoistaan. Marko oli jo 27-vuotias eli Maria yhdeksän vuotta vanhempi.

Tänä yönä heillä ei ollut paikkaa mihin päänsä kallistaisi. Rappukäytävätkin kerrostaloissa olivat kaikki lukossa. He olivat yrittäneet moneen paikkaan ja aina vain ne ovet olivat tiukasti kiinni tai joku kiukkuinen mummo oli ruvennut heitä häätämään pois.

Marko supisi Marille,

-        Kulta, huomisaamuna mennään ensimmäiseksi asuntotoimistoon, saavat järjestää asunnon meille heti. Nuku siinä kainalossani tämä yö.

Mari nyyhkytti:

– Mutta kun meillä ei ole rahaakaan yhtään ja on vielä tämä pikkuinen tulossa.

Marko tyynnytteli Maria. Vahinkohan heille oli käynyt. Lapsi syntyisi Jouluksi. Sitä ennen jotain piti tapahtua. Tyttö ei ollut vielä käynyt edes neuvolassa.

Molemmat olivat poltelleet hasista sinä iltana. Oli hieman parempi olo ja heitä rupesi nukuttamaan. Mari simahti ensimmäiseksi siihen Markon kainaloon ja mies mietiskeli ratkaisuja tähän elämään. Hän ajatteli ensimmäisen kerran elämässään, että mistähän saisi töitä. Kuka hänet huolisi, kouluttamattoman ja työtä tekemättömän töihinsä. Marko ei koskaan ollut ansiotöissä, vaan oli elänyt sosiaaliavustuksilla.

Siihen uuvahti nuori mieskin, naisensa viereen. Ei hän kokonaan nukahtanut, torkahteli vain.

-        Mistähän saisi aamukahvit?

ajatteli Marko. Hän räpytteli silmiään. Tyttö nukkui autuaallista unta hänen kainalossaan.

Mies kaiveli taskujaan. Sieltä löytyivät sätkätarvikkeet. Hän kääräisi pari sätkää ja poltteli rauhallisesti. Hän oli tottunut asunnottomuuteen. Mari ei ollut oikein siihen sopeutunut.

Marko mietiskeli illallisia juhlia kaverinsa luona. Siellä oli huumeveikkoja, joilta hänkin sai pistoksen. Lisäksi he olivat poltelleet hasista. Marikin, vaikka oli raskaana. Kohta varmaan tyttö heräisi ja haluaisi tupakan. Se oli jo valmiiksi kääritty.

Marko käänsi varovasti tytön kättä, että näkisi paljonko kello oli. Mari havahtui, mutta hän huoahti vain ja nukahti pian uudelleen. Kello oli puolikuusi tiistaiaamuna, kohta pitäisi ruveta heräilemään. Kuitenkin mieskin nukahti vielä toviksi.

Siinä kaksi nuorta nukkui puistonpenkillä. Ohikulkijat katsoivat vähän oudoksuen näitä lapsia. Heillä oli kiire töihin. Nuorilla ei ollut edes kotia saati sitten työpaikkaa. Markon takki peitti molempien harteita. Se lämmitti hieman. Sitten Mari havahtui hereille. Hän muisti edellisillan juhlinnan ja tulemisen tähän puistonpenkille nukkumaan. Rappukäytävät eivät avautuneet.

Mari rupesi ravistelemaan Markoa hereille. Mies vähän kiukustui, kun hänet herätettiin kesken makeimman unen, mutta hän muisti kultansa, rakkaansa siinä vierellään.

-        Onko tupakkaa?

 Mari kysyi ja mies antoi illalla käärimänsä sätkän tytölle. Neitonen polttelikin siitä puolet ja antoi loput miehelle. Hän katsoi kelloaan. Se oli jo puoli kahdeksan. Kohta asuntotoimisto aukeaisi. He eivät edes aamukahvia saaneet. Tänään olisi aika sosiaalitoimistoon, josta ehkä vähän rahaa tulisi. Se olisi Marin aika. Markolle maksettiin erikseen ja hän sai myös työttömyyskorvausta.

He kääriytyivät vielä kerran yhteen ja peittivät suudelmilla toisensa. Pian pitäisi lähteä. Asuntotoimisto oli ihan lähellä, tuossa Rantakadulla. Heitä vähän jännitti mennä sinne. He eivät olleet käyneet siellä vielä koskaan yhdessä. Asunnon he kuitenkin tarvitsisivat heti.

Marko ja Mari nousivat ja kävelivät hitaasti kohti toimistoa. Ovella he katsoivat kelloa. Vielä olisi kymmenen minuuttia aikaa, ennen kuin ovi aukeaisi. Nuoret istuutuivat rappusille odottamaan.

Asuntotoimiston virkailijat tulivat yksi toisensa jälkeen töihin. He loksauttivat oven perässään lukkoon. Yhtään minuuttia ennen kahdeksaa he eivät aukaisisi ovea. Olisipa minullakin tuollainen työpaikka, ajatteli Mari. Siistit sisähommat ja siitä saisi vielä palkkaa. tyttöä itketti vieläkin. Hän ei olisi kestänyt yhtään poikkipuoleista sanaa.

Vihdoin eräs työntekijä tuli aukaisemaan oven. Muita odottelijoita ei näkynyt. Marko ja Mari olivat päivän ensimmäiset asiakkaat. Virkailija kysyi minne puolelle he olivat menossa. Marko rohkeampana vastasi, että asunnon hakuhan tässä olisi kysymyksessä.

Nainen neuvoi heidät menemään ensimmäisestä ovesta vasemmalle ja sisään.

Ovenpielessä oli soittokello. Mies painoi kelloa ja heti vilahti vihreä valo. Niin he uupuneina menivät huoneeseen ja istuutuivat tuoleille. Molemmilla oli mustat silmänalukset ja muutenkin he olivat ränsistyneen näköisiä.  Marko rupesi selostamaan asiaansa. Heillä kummallakaan ei ollut asuntoa, yöpyivät jopa puistonpenkillä, kuten viime yönä. Tyttö oli kolmatta kuukautta raskaana. Mari nyyhkytti miehen selostaessa heidän tilannettaan. Mari sanoi naiselle, että he eivät ole saaneet edes aamukahvia tänään.

Mari aukaisi kotinsa oven. Kyyneleet ryöpsähtivät hänen silmiinsä, niin ikävä hänen oli ollut kotia. Hän ryhdistäytyi ja meni omaan pikkuruiseen huoneeseensa. Mikään ei ollut muuttunut. Kännykkäkin oli kirjoituspöydällä. Tosin akku oli siitä tyhjentynyt. Mari etsi akkulaturin. Sekin löytyi laatikosta. Keittiöstä hän kävi muovipussin ja laittoi muutamia vaatekappaleita pussiin. Hiusharjakin löytyi pöydältä.

Pitkään ei Mari asunnossa ollut, koska isä tai äiti saattaisi yllättää hänet minä hetkenä tahansa. Hän kiirehti, minkä jalaltaan voi, takaisin Markonsa luokse. Marko antoi oikein lämpimän halauksen ja suudelman Marille. Mies näki, että tyttö oli itkenyt. Mari niin olisi halunnut olla vanhempiensa kanssa hyvissä väleissä. Nyt täytyi vain odottaa isän ja äidin leppymistä.

Nyt nuoret päättivät mennä vähäksi aikaa puistoon istumaan ja miettimään seuraavaa siirtoa. Hitaasti he kävelivät kohti kaupungin kaunista puistikkoa. Siellä oli penkit laitettu levähtämistä varten valmiiksi. He istuutuivat penkille ja kietoutuivat toisiinsa. Ihan kuin eivät koskaan saisi toistaan tarpeekseen.

Marko ryhdistäytyi ja otti sätkän laatikostaan. Sytytteli sen ja veteli siitä pitkät haiut keuhkoihinsa. Marille ei enää tupakka maistunut. Hän oli viimeksi polttanut eilisaamuna. Hän päättikin pitää taukoa tupakasta siihen asti kun lapsi syntyisi ja imettäminen loppuisi.

He istuivat ihan hiljaa ja miettivät omiaan. Markon pitäisi lähteä asioille. Tytöttömyyspäivärahat olivat tulleet ja laskuja piti maksaa. Posti kulki veljen osoitteeseen, josta Marko kävi aika ajoin postinsa hakemassa. Kännykkälasku oli yli 20 euroa.

Vähän aikaa istuttuaan Mari sanoi menevänsä Annen luokse suihkuun. Marko läksi saattamaan Maria. Toivottavasti Anne olisi kotona. Tähän asti ainakin, Anne oli ollut paikan päällä. He kävelivät hiljakseen kohti Annen asuntoa. Sinne ei ollut pitkä matka. Vielä ulko-ovella moiskauttivat pitkät lähtösuudelmat ja sopivat seuraavasta tapaamisesta. Vielä vilkutukset Markolle ja Mari sujahti rappukäytävään.

Soitettuaan Annen ovikelloa, ei sisältä kuulunut mitään. Nyt se siis tapahtui, Anne ei ollut kotona. Mari istui rappusille odottelemaan, josko Anne sieltä pian saapuisi. Rappukäytävässä oli liikettä paljon. Ihmiset katselivat vähän karsaasti Maria. Yksi vanhempi naisihminen alkoi säksättää Marille, ettei rappukäytävässä saanut luuhata. Mari linkutti ulos. Jalka oli kipeytynyt. Hänen pitäsi saada särkylääkettä ja jalka pitäisi saada lepoon. Ulkona hän näki kuinka Anne tuli kauppakassien kanssa kohti Maria. Vihdoinkin, ajatteli tyttö.

Anne huiskutti iloisesti kättään Marille. Hän oli tosi hyvällä tuulella ja oli iloinen, että sai seuraa.

-        Oikein kiva, kun tulit

sanoi Anne Marille.

Mari oli hyvillään, että oli odotettu vieras. Mikähän Annen oli saanut loistamaan kuin aurinko? Anne kyllä kertoisi hänelle siitä sisällä.

Iloisesti jutellen ystävykset menivät yläkertaan Annen ovelle. Anne kaivoi avaimet taskustaan ja kehotti Maria käymään peremmälle ja tekemään olonsa kotoiseksi. Itse hän meni keittiöön purkamaan kauppakasseja ja kirjastolaukkua. Hän oli käynyt kirjastossa, kuten hän usein niin teki. Nyt siinä oli kuitenkin jotain erityistä. Anne oli tavannut miehen, johon hän ihastui sydän juuriaan myöten.

Anne laittoi kahvin tippumaan ja kattoi pöydän. Kaapista hän otti leipää sekä jääkaapista voita ja leikkeleitä, kurkkua, tomaattia, kinkkua, kananmunia. Hänen mielestään makea kahvileipä oli turhaa. Kilot pysyivät kurissa, kun makeaa ei syönyt liikaa. Tosin jostain hänelle noita kiloja kertyi. Olisikohan liikunnan puutetta? Hän kutsui Marin keittiöön.

Mari istuutui ruskean koivupöydän äärelle. Vesi herahti kielelle hänen katsellessaan pöydän antimia. Pian he istuivat toisiaan vastapäätä ja joivat sekä söivät. Samalla iloinen puheen pulputus täytti pienen kauniin asunnon.

Anne kertoi Marille käyneensä kirjastossa. Lukusalissa oli tumma komea mies istuutunut samaan pöytään kuin hän. He olivat jutelleet niitä näitä. Enimmäkseen mies oli jutellut. Mies opiskeli insinööriksi ja oli nyt kesätöissä. Anne oli kertonut omista opiskeluistaan ja he olivat tulleet hyvin toimeen keskenään. Tapaamisestakin oli sovittu. Anne oli pakahtua intoonsa.

Marista oli mukavaa, että Annekin oli löytänyt ystävän. Anne olikin niin yksin. Tosin Anne oli kovin itsepäinen ja omahyväinen. Moni ei viihtynyt hänen kanssaan viikkoa pitempään. Mari toivoi todella, että tämä juttu onnistuisi.

Kun he olivat syöneet ja juoneet itsensä kylläisiksi, niin Marillapa rupesi tekemään mieli tupakkaa. Hän oli tosin päättänyt olla polttamatta. Nyt oli kuitenkin lähdettävä ulos sauhuttelemaan. Hän kävi laukustaan kaivamasta Markon jättämän sätkän ja läksi ulos. Anne marmatti hänen jälkeensä tupakan tuomista sairauksista. Mari ei välittänyt ystävänsä moitteista. Ulkona hän sytytti tupakan ja veti sitä nautinnollisesti henkeensä. Siitä oli peräti kaksi päivää, kun hän oli viimeksi sauhutellut.

Toisaalla Marko käveli mietteissään pitkin katuja. Hänellä oli laskut povitaskussa. Ne pitää käydä maksamassa pankissa. Ei Marko oikein automaatteihin luottanut. Hän käveli Sampopankin ovesta sisään. Onneksi ei ollut jonoja. Hän otti vuoronumeron ja pian hän oli tiskillä asioimassa nuoren ja kauniin pankkivirkailijan kanssa. Jos Maria ei olisi ollut, niin hän olisi iskenyt tämän neitokaisen. Marko oli ennenkin asioinut saman neidon luukulla. Vähän piti iskeä silmää. Ei flirttaustaito ollut mihinkään hävinnyt. Marin kanssa ei oikein viitsinyt kenenkään kanssa flirttailla.

Pankista Marko joutui nopsaan pois. Kadulla hän mietti, minne nyt. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut kovin kauaa miettiä, sillä vastaan asteli Simo, Markon entinen kaveri ennen huumesekoilua. , oikein mukava kaveri. Simo opiskeli terveydenhoitajaksi tätä nykyä. Marko kertoi kaverilleen, ettei hänellä ollut yösijaa seuraavaksi yöksi. Simo pyysi hänet mukaansa asunnolleen.

He kävelivät bussipysäkille. Simo asui kolmen kilometrin päässä keskustasta. Marko kertoi tyttöystävästään kaverilleen. Huomenissa olisi taas treffit tytön kanssa. Simolla ei ollut tyttökaveria. Onneksi seuraavan yön majapaikka oli selvä.

Näin Marko ja Mari, kummatkin tahoillaan miettivät seurusteluaan. Huomenna olisi taas tapaaminen ja muutaman päivän kuluttua poistettaisiin kipsi Marin jalasta. Maria vähän jännitti kipsin poistaminen. Olisi varmaan outoa kävellä ilman kipsiä. Jalka oli varmaan ohentunut puolella.

Kului muutama päivä ja Marko sekä Mari odottivat lääkärille pääsyä. Nyt olisi kipsin poisto edessä. Mari hukkui Markon kainaloon siinä istuessa. Hän oli niin kovin pienikokoinen Markoon verrattuna. Tyttöä jännitti ihan selvästi. Ääni vapisi, kun hän miesystävälleen jutteli.

-        Seuraava potilas,

kuului lääkärin ovelta.

Mari nousi ja käveli lääkärin huoneeseen. Tohtori rupesi tutkimaan jalkaa. Heilutteli ja remputteli sitä. Ei Mari kipua tuntenut. Jalka oli parantunut niin hyvin. Lääkäri poisti kipsin ja kipsin alta paljastui ohuen ohut sääri. Tosiaan, toinen jalka oli paljon ohuempi kuin toinen. Lääkäri vielä väänteli jalkaa sekä kyseli tuntuuko kipua. Ei tuntunut. Pian Mari pääsikin Markonsa luokse ja nuoret läksivät aurinkoiseen ulkoilmaan.

Sairaalasta oli parin kilometrin matka kaupungille. He päättivät kävellä sen. Pitihän Marin jalkaa harjoittaa. He kävelivät hitaasti ja silloilla he ihailivat kaunista jokimaisemaa. Veneitä oli ilmestynyt laitureihin ja rantakahvilakin oli avattu. Nuoret kävelivät kahvilaan ja kävivät ostamassa oikein aromirikkaat kahvit ja kahvileivät.

Oli heillä tekemistä vielä täksi päiväksi. Marilla oli aika sosiaalitoimistoon. Sieltä pitäisi tulla rahaa jonkin verran. Onneksi nyt Marilla oli kännykkä, minkä hän kävi kotoaan hakemassa. Vanhemmat eivät olleet katkaisseet liittymää. Lasku menisi edelleen vanhemmille, koska Marilla ei ollut vakituista osoitetta.

Kello näytti jo puolta yhtätoista. Aika sosiaalitoimistoon olisi yhdeltätoista. Mari ja Marko läksivät kahvilasta ja suunnistivat keskustaa kohti. Marko poltteli välillä sätkiään, Marille ei maistunut. Hän oli viimeaikoina poltellut hyvin vähän, korkeintaan kaksi tupakkaa päivässä. Hän pystyisi lopettamaan tupakoimisensa milloin tahansa.

Marko ja Mari kävelivät Siltakadulle sosiaalitoimistoon. Mari pyysi Markoa kaverikseen, kun hän menee selvittelemään tulojaan sinne. Tytöllä oli kaikki kuitit ja laskut mukanaan. Sairaalankin lasku, minkä sosiaalitoimisto saisi maksaa.

Kaupungilla oli vappuhumut vielä ylimmillään. Oli toukokuun ensimmäinen päivä. Nuoria vastaan tuli rähjäistä porukkaa. Joku yritti vinkata Marille silmääkin. Neito ei siitä välittänyt. Olihan hänellä Marko. Mies katsoi vihaisesti nuorta viheltäjää. Tietysti hänestä oli mukava, että toistenkin mielestä Mari oli vetävän näköinen. Rakkaastaan hän ei kuitenkaan suosiolla luopuisi. Olihan heille vauvakin tulossa.

Marko ja Mari menivät tuttuun baariin istumaan. Siellä he tapasivat ensimmäisen kerran. Baarissa oli paljon muitakin istujia. Jopa Markon edellinen naiskaverikin oli siellä. Rakastuneet eivät kuitenkaan välittäneet hänestä. He menivät tiskille ja tilasivat höyryävät kaakaot. Heillä riitti rahat juuri ja juuri. Vielä jäi bussirahoja tälle ja huomiselle päivälle. Huomenna olisi Marilla aika sosiaalitoimistoon.

Marko katsoi Maria ilkikurinen ilme silmissään.

-        Mihin tänään mennään?

hän kysäisi tytöltä. Mari ei oikein tiennyt. Hän ajatteli, että rappukäytävät taisivat olla ainut paikka, missä he saisivat olla rauhassa. Mies julkaisi aikomuksensa.

 – Tänään menemme tapaamaan veljeäni Mikaa. Näet hänen vaimonsa Lean sekä pikkuisen Olivian.

He joivat kaakaonsa nautiskellen, mutta lopulta he lähtivät Mikan ja Lean luokse. Perille päästyään Marko soitti ovikelloa. Sisältä kuului vauvan jokellusta. Lea tuli avaamaan.

– terve,

sanoi Marko.

-        Tässä on minun kultani Mari,

hän esitteli tytön. Lea kutsui pariskunnan sisälle, missä Olivia leikki lattialla. Marko koppasi Olivian syliinsä ja he menivät sohvalle istumaan. Mari meni heidän perässään.

Mari vähän ujosteli tätä perhettä, mutta purskahti pian hersyvään nauruun, kun Marko ilmeili pikkuiselle Olivialle. Olivia tykkäsi tällaisesta pelin pidosta. Lea tuli istumaan Marin viereen ja pian heillä oli taukoamaton juttelu käynnissä. Pian perheen äiti huomasi, että piti ruveta kahvin keittoon. Mari meni Lean perässä keittiöön. Hän kertoi uudelle ystävälleen pienokaisesta, jota odotti. Hän sai Lealta oikein lämpimän halauksen ja onnittelut.

Sillä välin miehet olivat saaneet jutun juonesta kiinni olohuoneen puolella. Marko oli laittanut Olivian lattialle leikkeihinsä. Hän kertoi Mikalle tulevasta perheenlisäyksestä ja Mika onnitteli veljeään ja syöksyi myös keittiöön onnitellakseen Maria.

Keittiössä oli kahvipöytä katettu. Lea ja Mari juttelivat innokkaasti lapsista. Mika pyöritti Maria niin, että jalkaan sattui. Onnitteluista kuitenkin hän oli hyvillään.

Se päivä meni rattoisasti Mikan ja Lean luona. Lea kertoi Marille Olivian vauva-ajasta. Olivia oli ollut melko kiltti lapsi. Suloinen tuo tyttö olikin. Aurinkoinen hymy kehysti kasvoja ja hän jutteli omaa kieltään. Kova rupattelemaan tyttö oli. Marikin uskaltautui ottamaan tytön syliinsä, eikä Olivia vierastanut yhtään. Hän tutki Marin kaulakorua ja yritti laittaa sitä suuhun.

Ilta alkoi sarastaa. Mari ja Marko alkoivat tehdä lähtöä. Mika kysyi, että minnekä he menisivät. Eivät he osanneet sanoa. Kunhan johonkin. Mika ja Lea lupasivat, että nuoret saavat olla ensi yön heidän luonaan ja niin miehet menivät etsimään kellarista vieraspatjoja sekä täkkejä. Lea etsi lakanat, tyynyliinat ja pussilakanat kaapista. Onneksi hän oli vasta pessyt ne. Heillä ei vielä ollut liikoja ylimääräisiä vuodevaatteita.

Illalla kymmenen maissa jokainen oli jo kovin uupunut. Pikkuinen Olivia oli jo pari tuntia nukkunut sikeää unta. He kävivät kaikki nukkumaan. Marko kietoi käsivartensa Marin ympärille ja suukotteli häntä joka puolelta. Hiljaa, etteivät muut kuulleet. Mari vastasi suudelmiin. Sen enempää hei eivät tehneet, vaan olivat pian sikeässä unessa. Mika ja Leakin nukkuivat jo.

Seuraavana aamuna Marko ja Mari heräsivät melkein yhtä aikaa, kun Lea kolisteli keittiössä ja Olivia konttaili heidän ylitseen olohuoneen lattialla. Maria nauratti tytön touhut. Marko nappasi tytöntyllerön syliinsä ja pompotti ylös ja alas. Olivia hihkui ilosta. Siinä tytön kanssa touhuillessa Mikakin heräsi. Lea huuteli kaikkia yhtä aikaa aamupalalle. Kaikki menivät yhtenä rykelmänä pöydän äärelle. Marilla olikin hiukova nälkä. Onneksi oli suolamakkaraa pöydässä. Kahvi tuoksui sanoinkuvaamattoman hyvältä. Aamupalalla menikin aikaa melkein tunti.

Pian aamiaisen jälkeen Mari ja Marko läksivät pois Mikan ja Lean luota. Lea pyyteli heitä käymään useamminkin. Nyt kuitenkin he jättivät tuoreen perheen rauhaan. Ei siellä voinut vakituisesti asua ja häiritä heidän rauhaansa.

Mari klinkkasi jalallaan. Se oli vielä vähän kipeä. Kohta olisi kipsin poisto edessä. Marko tuki tyttöä kävellessä. He menivät kantabaariinsa ja tilasivat oikein isot limskalasit Fantaa. Mari tykkäsi kaikkein eniten Fantasta. Piti ruveta suunnittelemaan kuinka tästä eteenpäin.

Siinä rupatellessa Mari sai päähänsä, että hänen pitäisi hakea tavaroita kotoa pois. Mutta siinä olisikin ongelma, miten hän voisi käydä kotonaan äidin ja isän huomaamatta. Mutta sitten välähti idea. Hän soittaisi kummallekin vanhemmalleen työpaikalle. Jos he olisivat töissä, niin koti olisi vapaa. Marilla oli kotiavaimet taskussaan.

Mari kävi hakemassa tiskiltä puhelinluettelon ja etsi vanhempiensa työpaikan puhelinnumerot. Hän pyysi Markolta kännykkää lainaan ja Marko kaivoi puhelimensa taskustaan ja ojensi sen tytölle.

Ensin Mari soitti äidille ja pian sieltä kuuluikin tuttu ääni. Mari laittoi puhelimen kiinni. Luuri tuli siis äidin korvaan. Saman hän teki isänsä työpaikalle soittaessaan. Isäkin oli töissä ja luuri jämähti isän korvaan. Kotiin siis voisi mennä heti. Mari oli hyppiä riemusta. Hän saisi vähän puhtaita vaatteita ja kännykkänsä. Sen tosin äiti ja isä olivat varmaan jo sulkeneet. Mari päätti kuitenkin ottaa uuden liittymän, jos vain saa. Hän kun oli nyt vähän tuuliajolla. Voisihan hän ottaa liittymän Markon nimiin.

Nuoripari läksi toisiinsa kietoutuneina baarista pois. He suunnistivat kohti Marin kotia. Sinne oli vain noin kilometrin matka, mutta matka rasitti Marin jalkaa. Marin kotiovelle päästyään Marko jäi odottelemaan ulos, kun tyttö meni sisälle.

Marko ja Mari menivät olohuoneen sohvannurkkaan pistämään piikit. Marko pisti piikin ensin itseensä ja sitten hän pyysi Marin ojentamaan käsivartensa. Mari teki työtä käskettyä. Hän tiesi, että huumeesta tulisi rento ja hyväolo. Silloin oli kuin taivaassa.

Huoneistossa soi musiikki täysillä. Naapurit koputtelivat seiniin. Porukka ei välittänyt moisesta. Ovikellokin soi ja oven takana seisoi naapurin vihainen perheenäiti. Lapset eivät saaneet nukutuksi, kun Reiskan luota kuului niin mahtava meteli. Reiska kohteliaana miehenä lupasi, että he vähän hiljentävät menoaan. Rouva meni tyytyväisenä omaan asuntoonsa. Joskus Reiska oli tätä yksinhuoltajaa yrittänyt vikitelläkin. Ihastus oli molemmin puoleista.

Marko ja Mari olivat jo aineen vaikutuksen alaisina. He suutelivat ja halailivat estottomasti toisiaan. He eivät välittäneet muista. Mari lupasi Markolle, että tämä saisi olla viimeinen kerta tässä huumesekoilussa. Hän vakuutteli tytölleen, ettei hän halua olla mikään huumediileri. Mari muisti, että hän odotti pienokaista. Hänen pitäisi myös lopettaa huumeitten käyttö. Mutta tämän illan he halusivat olla vapaasti vailla huolia. Mari käpertyi Markon kainaloon.

Reiska oli vauhdissaan. Hänellä oli myös tyttöystävä, Tytti. Tytti oli käyttänyt huumeita jo monta vuotta. Hän oli aivan koukussa. Reiska rakasteli Tyttiä toisten nähden. Muut yllyttivät lisää esityksiä. Kuka rupeaisi strippaamaan, huuteli joku.

Kello oli jo melkein kymmenen illalla. Marko ja Mari rupesivat tekemään lähtöä. He eivät voineet jäädä siihen huumeluolaan. He livahtivat ovesta ulos. Mari könkkäsi jalallaan hitaasti. Portaat olivat vaikeat. Niinpä Marko koppasi Marin syliinsä ja vei hänet alakertaan. Siellä hän laski tyttönsä maahan, otti Maria poskista kiinni ja suuteli häntä oikein intohimoisesti. Maria vielä ujostutti Markon suora toiminta.

He läksivät kävelemään bussipysäkille. Ihmisiä oli hyvin vähän liikkeellä. Ostoskeskuksen ravintolan edessä heilui humalaisia. Marko ja Marikin huojuivat vähän. He olivat ottaneet myös kaljaa huumeitten lisäksi. Mari näytti niin pieneltä ja hauraalta siinä Markon kainalossa.

Bussi tulikin tuota pikaa. Marko avusti Marin linja-autoon ja tyttö mennä linkutti takapenkille. Siellä oli vapaata tilaa. Etuosassa oli melkein varattuna kaikki paikat. Marko maksoi kyydin ja meni Marin perään. He hihittelivät ja kutittelivat toisiaan. Heillä oli vähän sumuinen olo. He eivät oikein tienneet minne mennä yöksi. Bussi oli kaupungissa viidessä minuutissa. Marko ja Mari laskeutuivat linja-autosta pois.

Kaupungissa oli vielä ilo ylimmillään. Vapputori oli kojuja täynnä. Ilmapallomyyjiä näkyi siellä täällä. Marko kävi ostamassa Marillensa Pikku Myy-ilmapallon. Tyttönen muistutti niin olemukseltaan Myytä. Marista oli ihanaa, että Marko huomioi hänet ja muisti pikkulahjoilla.

Neitosella alkoi olla kipsattujalka jo kovin kipeä. Hän halusi päästä lepäämään. Yhdessä he kävelivät laitakaupungille. Siellä olisi kerrostaloja. He voisivat yrittää johonkin rappukäytävään yöksi. Marilla oli muovipussissa farkut. Hän päätti laittaa ne jalkaansa, ettei tulisi vilu yöllä.

Erääseen rappukäytävään meni pariskunta. He huojuivat, olivat ehkä hiukan tuiterissa. Marko odotti, kunnes he avaisivat oven. Heti oven avautuessa mies meni pariskunnan perään ja otti ovenkahvasta kiinni. Hän odotti, että Marikin joutuisi samalla oven avauksella sisälle. Pariskunta meni ylempään kerrokseen ja Mari sekä Marko jäivät alas. He menivät portaitten alle ja Mari kaivoi kassistaan farkut.

Oli tosiaan taitolaji saada farkut jalkaan. Kipsi oli edessä eikä jalkaa voinut kääntää mitenkään. Meni ainakin puolituntia ennen kuin Mari sai ahdettua farkut jalkaansa. Heti tuli lämpimämpi olo. Tyttö kaivoi takkinsa taskusta särkylääkkeen ja otti muovipussista limskapullon. Hän pani tabletin suuhunsa ja huuhteli sen limskalla alas vatsaansa.

He olivat piilossa rappujen alla. Mari meni Markon kainaloon. mies kääri sätkiä, että he voisivat välillä käydä tupakalla. Porraskäytävässä ei oikein passannut tupakoida. Heti kuitenkin joku huomaisi heidät. Nyt he kuitenkin lepäsivät vielä vähän aikaa.

Tyttöä rupesi nukuttamaan. Silmät painuivat väkisin kiinni. Marko oli vielä aivan virkeä. Tupakkaa hänen mielensä teki. Varovasti hän laski Marin pitkäkseen ja hipsi ovenrakoon tupakalle. Ulkona oli suht’koht lämmin ilma. Nuorukainen veteli koko sätkän henkeensä ja meni rakkaansa vierelle. Markoakin alkoi nukuttaa. Pian he molemmat olivat täydessä unessa.

Vanha pappa asteli kotiansa kohti. Hän asui juuri siinä rapussa, missä nuoret olivat. Pappa etsi avaimensa ja avasi ulko-oven. Jossain kuului kuorsausta. Pappa hiipi rappujen luokse. Hän näki kaksi ihmistä rappujen alla. Pappa tönäisi miestä jalkaan. Marko heräsi vähän äreänä, mutta muisti missä oli. Mieleen tuli, että vanha mies häätää heidät pois rappukäytävästä.

Pappa olikin juttu tuulella. Hän oli ottanut vähän viinaksia. Mari ja Marko saivat kutsun papan kotiin. Mies herätti Marin ja niin he läksivät yläkertaan, kolmanteen kerrokseen, missä papan asunto sijaitsi. Marilla oli vähän vaikeuksia kulkea kipsatun jalan kanssa.

Lopulta he kaikki kolme olivat papan asunnon oven edessä. Ovessa luki ”Kutkunen”. Ihmeellinen nimi, ajattelivat nuoret. Mies vaikutti kuitenkin hyvin mukavalta. Hän aukaisi oven ja kutsui rakastavaiset sisälle.

Huoneisto oli tosi siisti ja loistelias. Taisi olla kolmio. Arvokkaat, vanhat huonekalut koristivat puhdasta ja siistiä asuntoa. Marko ja Mari riisuivat kengät ja päällysvaatteensa yltään ja he menivät peremmälle. Pappa rupesi touhuamaan kahvia sekä toi heille pikarilliset viiniä.

Marko ja Mari istuivat vierekkäin vanhalla antiikkisohvalla. He siemailivat juomiaan. Marilla juoma meni hiukan päähän. Olihan hän ottanut kaljaa Reiskan luona sekä polttanut hasista. Siis entisiä pohjia oli. Markolle taas viini ei vaikuttanut mitenkään. Hän oli tottunut alkoholin käyttäjä.

Vihdoin pappa kutsui heidät keittiöön kahville. He saisivat vähän lämmintä sisuksiinsa. Mies oli lämmittänyt voisarvia kahvin kanssa. Nuorilla herahti ihan vesi kielelle. Mies kyseli Marilta ja Markolta, keitä he olivat. Miten he olivat joutuneet tuohon tilanteeseen ja missä tyttö oli jalkansa särkenyt. Nuoripari vastaili parhaan kykynsä mukaan.

Marko rupesi kyselemään mieheltä, miten hän oli uskaltanut ottaa heidät kotiinsa. Voisivathan he olla vaikka minkälaisia rikollisia tahansa. Mies sanoi vain, että hän on jo niin vanha, että ei haittaa vaikka hänelle tapahtuisi mitä tahansa. Hän sanoi, luottavansa nuoriin.

Kello oli varmaan neljä aamuyöstä ja Mari ja Marko haukottelivat antaumuksellisesti. Pappa huomasi, että nuoret pitää päästää nukkumaan. Makuuhuoneessa oli parisänky, mihin mies pariskunnan ohjasi. Miehellä itsellään oli sänky toisessa makuuhuoneessa.

Marko ja Mari nukkuivat koko yön sikeästi. Edes tytön jalkaa ei pakottanut. Aamulla Marko heräsi ensimmäiseksi. Hän suuteli kultaansa poskelle. Marikin rupesi availemaan silmiään. Hän hymyili miehelle. He nousivat yhtä aikaa sängystä ja menivät kylpyhuoneeseen aamupesulle.

Vanha pappa oli jo herännyt. Kello näytti puolta kymmentä. Hän laitteli nuorille aamupalaa keittiössä. Kananmunat hän oli kiehuttanut. Oli vaaleaa ja tummaa leipää. Leikkeleitä löytyi yhdeltä vadilta. Vahva kahvi oli valmiina pannussa. Hän kutsui nuoret syömään.

Mari ja Marko asettuivat pöydän ääreen. Tytöllä vatsa kurni. Hänen teki mielensä ruveta ahmimaan, mutta ei oikein iljennyt. Pappa tosin kehotti heitä syömään ja juomaan mahansa täyteen.

Heillä oli käynyt onni, kun tapasivat tämän ystävällisen miehen. Heidän täytyi kuitenkin ruveta lähtemään. He kiittivät miestä vieraanvaraisuudesta. Pappa sanoi vain:

-        Mitäs tuosta, olitte niin mukavaa seuraa minulle.

Mies alkoi vielä kaivaa lompakkoaan ja tarjosi Marille muutamaa kymppiä. Marilla ei ollut rahaa, joten hän otti rahat kiitollisin mielin vastaan. Tyttö sanoi muistavansa miestä tulevaisuudessa. Mies pyysi heitä pistäytymään joskus kahvilla. ”Muistattehan, ovessa lukee ”Kutkunen”, mies sanoi.

Niin nuoret hyppelivät kerrostalon portaita alas. Mari tosin vielä linkkasi. He miettivät, mitä seuraavaksi. Kaulakkain he siitä lähtivät kävelemään kaupungille päin.

Pian nuoret olivat sohvalla pitkällään ja he hyväilivät toisiaan. Marko yritti varoa tytön jalkaa. Nuoria ja kiihkeitä, kun olivat, niin tietysti se johti rakasteluun. Onneksi Toni oli vielä kauppareissulla.

Päivät Tonin luona kuluivat joutuin. Markolla ja Marilla oli aikaa tutustua toisiinsa oikein kunnolla. Marko piipahti välillä kaupoissa, mutta ei koskaan viipynyt paria tuntia pidempään. Hän oli aina tyttönsä luona. Mariltakin alkoi pahin jännittäminen Markoa kohtaan olla ohi.

Kaksi viikkoa läheni uhkaavasti loppuaan. Marin jalka oli jo kävelykunnossa. Tosin kipsiä piti vielä pitää nelisen viikkoa. Tyttö ei ollut päässyt ulkoilemaan oikein kunnolla ja hän oli nuutunut. Eräänä päivänä he läksivät Tonin luota ja Marko saattoi Marin Annen luokse. Mies itse meni ystävänsä luokse. He päättivät olla pari päivää erossa toisistaan. Se oli pitkä kaksipäiväinen.

Kohta olisi Vappu. Mari istui Annea vastapäätä ruokapöydässä. He söivät hedelmäsalaattia ja joivat mehua. Anne oli hyvä ruuanlaittaja ja Mari oli saanut olla ihan vapaasti Annen tykönä. Hänellä oli ikävä Markoa. Mitähän poikaystävä juuri nyt teki?

Marko oli Reiskan luona ja he joivat viiniä. Miehet kertoivat toisilleen naisistaan. Marko kertoi rakastuneensa ensi kertaa oikein toden teolla. Reiskalla oli myös hasissätkiä, joita hän tarjosi kaverilleen. Miehet humaltuivat ja puhe kävi epäselväksi. Markosta tuntui, että hän oli melkein taivaassa. Huomenna heillä olisi treffit Marin kanssa. Olisi Vapun aatto. Hän ei oikein vielä tiennyt, minne he menisivät viettämään yötä Marin kanssa. Olikohan tytöllä kavereita?

Samansuuntaiset ajatukset olivat myös Marilla. Yhdessä he joka tapauksessa olisivat seuraavina öinä.

Marilla oli myös asiaa Markolle. Hänen kuukautisensa olivat myöhässä. Hän luultavasti odotti lasta. Siitä pitäisi kertoa miehelle hetimiten. Hän ei halunnut aborttia. Marko saisi hyväksyä hänet lapsineen. Heidän pitäisi saada myös yhteinen asunto.

Mari asteli hitaasti kohti kahvilaa, missä heillä oli treffit. Kahvilassa tutut naiset tervehtivät tyttöä ja kyselivät kuulumisia. Marko ei ollut vielä tullut. Mari tilasi kuuman kaakaon. Hänellä oli vielä jokunen kolikko jäljellä. Toimeentulotukihakemus oli jätetty muutama päivä sitten. Ehkä parin päivän sisällä tulisi lisää rahaa.

Kahvilan ovi aukeni. Marko kolisteli sisälle. Hän riensi heti rakkaansa luo, otti tyttöä leuasta kiinni ja katsoi silmiin sekä suikkasi suukon hänen huulille. Marista tuntui mukavalta, että oli joku, joka välitti. Mies oli niin ihanan huolehtivainen.

Marko kävi myös hakemassa kaakaon tiskiltä ja meni istumaan rakkaansa viereen. He hörppivät juomiaan ja olivat hetken ihan hiljaa. Mari ujosteli vielä Markoa.

-        Kultaseni, mitä tehdään,

mies kysyi. Tyttö ei osannut vastata ja antoi miehen päättää seuraavasta siirrosta. He kuluttivat aikaa lehtiä lueskelemalla. Välillä he halailivat toisiaan sekä suukottelivat. Asiaa riitti. Marko ja Mari miettivät hieman tulevaisuuttakin. Kaiken kaikkiaan pari tuntia vierähti mukavasti kahviossa. He läksivät kaupungille.

He kävelivät torille päin. Mies tuki tyttöä, että hänen olisi helpompi kävellä kipsijalalla. Mari halusi ostaa jotain mukavaa. Housuja oli hankala laittaa jalkaan ja tyttö halusi hameen. Hän kävi automaatilta nostamassa viimeiset kymppinsä ja he lähtivät Anttilaan ostamaan hametta.

Kauppaan tultuaan he suunnistivat naisten vaatteiden puolelle. Siellä oli pitkiä salsahameita edullisesti. Mari osti mustan hameen. Hän piti mustasta väristä. Rahat riittivät juuri ja juuri. Marko sanoi, että hänellä oli vielä rahaa jäljellä illan rientoihin.

He kävelivät kaupungin laidalle, jossa oli kerrostaloja. Rappukäytävässä Mari vaihtoi hameen housujen sijaan. Housut hän laittoi Anttilan muovipussiin. He läksivät takaisin kaupungille. Siellä oli jo Vappu vilskettä. Pillit soivat ja ilmapallokauppiaat kävelivät ympäriinsä. Marko ja Mari menivät ihmisten sekaan torille. Kipsijalkaa särki hieman.

Marilla mietiskeli, miten hän kertoisi Markolle raskauden epäilyksistään. Kun he kävelivät hieman hiljaisemmille kaduille, tyttö pysäytti kultansa ja sanoi:

-        Kuule, minulla on asiaa sinulle.

Marko pysähtyi heti. Taisi tytöllä olla tärkeääkin kerrottavaa. Mari hiukan jahkaili, eikä millään meinannut osata sanoa asiaansa. Lopulta hän kertoi:

-        Minä taidan odottaa vauvaa.

Marko meni pöllästyneen näköiseksi, eikä hän hetkeen osannut sanoa mitään. Tyttöä hieman pelotti miehen reaktio. He kävelivät eteenpäin hiljaisina.

Kun he olivat erään rappukäytävän edessä, niin Marko veti Marin sisälle porraskäytävään. Hän otti tyttöä kiinni poskista ja suikkasi suukon suulle.

-        Kyllä sinä olit rohkea, kun kerroit,

sanoi mies. Jos jostain muusta tytöstä olisi ollut kysymys, niin silloin Marko olisi ehdottanut aborttia. Mutta Marin odotus pelkästään riemastutti häntä.

-        Ihanaa, me saadaan yhteinen lapsi ja meistä tulee perhe,

Marko hihkaisi. Marikin oli onnellinen, kun kulta otti asian näin.

He lähtivät takaisin kaupungille. Vappurieha oli siellä meneillään. Marko kävi ostamassa heille Hotdogit. He söivät aterian ahnaasti. Marilta valui suupielistä sinappia ja ketsuppia. Marko suuteli sinapit ja ketsupit pois. Heitä nauratti, kun olivat niin onnellisia.

Markoa ja Maria alkoi päivän kulkeminen väsyttää. He löysivät laitakaupungilta kerrostalon, minkä porraskäytävään, rappujen alle he menivät istumaan. Siellä he suutelivat toisiaan ja pian he olivat täydessä unessa. Mari oli Markon kainalossa.

Porraskäytävässä kulki ihmisiä edestakaisin. He eivät huomanneet kahta väsynyttä ihmistä rappujen alla. Ihmisten kulkeminen ei nuoria häirinnyt. Olivathan he ennenkin olleet porraskäytävissä. Tosin monta kertaa he sieltä saivat häädön. Markolla oli musta nahkarotsi päällänsä ja takin sisässä uinui Mari. Tuo tyttö oli suloinen. Hieman pahoille tavoille oppinut, mutta sydän oli kuitenkin puhdasta kultaa. Hän ei edes välittänyt miehen rikollisesta taustasta.

Marko rupesi heräilemään. Hänen teki mielensä tupakkaa. Taskussa oli sätkätarvikkeet. Miten hän saisi ne sieltä herättämättä Maria. Mies otti varovasti kätensä pois tytön kaulalta ja laittoi Marin pitkälleen lattialle. Tyttö käpertyi sykkyrään, mutta jatkoi uniaan. Kipsijalka oli suorana.

Marko rupesi käärimään tupakoita. Niitä tulikin kymmenkunta. Riittäisi vähäksi aikaa. Hän jätti Marin nukkumaan ja meni ulos tupakalle. Hän veteli rauhallisin vedoin henkosia. Kohta siihen tuli Reiska, joka pyysi Markoa mukaansa. Marko vähän empi, kun Reiska oli niitä huumediilereitä. Hän pyysi kaveriaan odottamaan ja meni herättelemään tyttöystäväänsä.

Mari nukkui autuaallista untaan rappujen alla. Marko suuteli tyttöä suoraan suulle ja Mari heräsi säikähtäen. Pian hän kuitenkin tokeni. Mari muisti, että hän oli kertonut raskaudestaan Markolle. Mies kehotti tyttöä nousemaan. He menisivät illaksi Reiskalle. Mari nousi ylös. Jalkaa särki. Hän kaivoi taskustaan särkylääkkeen ja nielaisi sen ilman juomista. Sen jälkeen he kömpivät rappujen alta ihmisten ilmoille. He menivät Reiskan luokse.

Reiska odotteli heitä oven edessä. Siihen oli tullut myös muita Reiskan ja Markon kavereita. Marilla ja Markolla ei ollut oikein muuta paikkaa kuin mennä Reiskan messiin, vaikka hän käyttikin huumeita ja tiedossa olisi kovat pirskeet. Kaikki läksivät kävelemään bussipysäkkiä kohti. Reiska asui pahamaineisessa lähiössä. Siellä oli myös huumetyttöjä, jotka tulisivat iltaa piristämään.

Niin pariskunta meni tekemään lähtöselvityksiä. Jälkitarkastus ja kipsin poisto olisi kuuden viikon kuluttua. He maksoivat laskun ja Mari linkutti Markon tukemana ulos. Tyttö oli saanut sairaalasta lainaksi kainalosauvat, mutta hän ei vielä niitä osannut käyttää. He menivät suoraan läheiselle bussipysäkille ja linja-auto tulikin ihan heti.

Mies työnsi ystäväänsä takamuksesta linja-autoon ja Mari lysähti etupenkille. Marko maksoi kyydin. Hänellä oli jo rahat aika vähissä. Pitäisi ostaa ruokaa Tonille ja heille. Tonin luona ei viitsinyt ihan ilmaiseksi olla. Mies kertoi Marille rehellisesti rahapulastaan ja hän saisi seuraavan kerran rahaa vasta ylihuomenna, perjantaina. Tulisi Kelan työttömyyskorvaus.

Kaupungissa he kävivät Marin automaattikortilla nostamassa 140 euroa. Muutama kymppi jäi vielä tilille. He ehtivät juuri ja juuri seuraavaan Tonin luokse menevään linja-autoon. Siinä oli taas taiteilemista, että Mari pääsi bussin kyytiin. He istuivat etupenkille. Taakse he eivät viitsineet mennä, koska tytöllä oli vaikeuksia kävellä kipsijalallaan.

Perille saavuttuaan he menivät käymään vielä lähikaupassa ja Mari maksoi kaikki ruokatarvikkeet. Laskua tuli melkein viisikymmentä euroa. Siihen sisältyi Marin muutama siideri ja Markon oluet. He aikoivat juhlistaa tätä ”kotiin paluuta”. Nuori nainen oli jo aivan väsyksissä ja niin he läksivät astelemaan kohti Tonin asuntoa.

Portaat pitäisi vielä nousta toiseen kerrokseen. Se olisi Marille vaikeata. Markopa tempaisikin tytön syliinsä ja kantoi tämän ovelle sekä soitti ovikelloa. Toni tuli avaamaan. Hän oli vasta herännyt, vaikka kello näytti melkein yhtätoista. Työttömillä ei ollut kiirettä ylösnousun kanssa.

Toni päästi nuoret sisälle ja taivasteli siinä Marin tapaturmaa. Tyttö sanoi jalkansa olevan kovin kipeä. Tosin apteekissa käyminen oli unohtunut. Mari kirjoitti valtakirjan Tonille, että hän voisi käydä hakemassa vielä tänään särkylääkkeitä. Siinä meni muutama aika rupatellessa ja Marko keitti kaikille kahvit. Kahvin jälkeen Toni sanoi menevänsä apteekkiin. Näin Marko ja Mari saivat vähän kahdenkeskistä aikaa.

Heti Tonin lähdettyä Marko otti Marin syliinsä sohvalla. Hän viivytteli suudelmaa. Suu vaelteli tytön kaulavaltimolla ja tuli vähän ajan kuluttua poskille. Viimein hän löysi Marin suun. Kieli tutkaili hampaita ja tyttö veti kielensä sisäänpäin ja liikutteli rytmikkäästi sitä. Markolla tuntui värähtelyt housuissa asti ja Mari oli intohimonsa vallassa kaatunut sohvalle. Miehen käsi vaelteli pitkin tytön vartaloa. Mari sai orgasmin, vaikka ei menty sen pitemmälle. Mies oli aivan kiihkoissaan, mutta ovella rapisi jo avain ja Toni tuli apteekista.

-        Jatkakaa vain, minä lähden kohta kartsalle. Saatte olla sitten aivan rauhassa,

Toni sanoi. Marko ja Mari nousivat sohvalta hieman noloina ja järjestelivät vaatteitaan.

-        Aina sinä keskeytät,

Marko vihjaisi. tyttö oli tulipunainen noloudesta. Toni antoi vihellellen lääkkeet Marille ja meni sen siliän tien ulos.

Nilkkaa pakotti jo kovasti. Mari otti yhden särkytabletin ja meni sitten sohvalle lepäämään. Marko toi mehua ja meni itse parvekkeelle tupakalle. Mari ei polttanut niin paljoa kuin hän. Mies muisti viimeöiset tupakkareissut, kun hän toivoi rakkautta tähden lennettyä. Mystistä taikaa kaikki oli.

Markon kännykkä alkoi piristä ja hän vastasi.  Siellä oli entinen tyttöystävä, joka rupesi ruikuttamaan miestä takaisin. Marko ilmoitti ykskantaan, ettei se toimisi enää. Hänellä oli jo oma rakas Marinsa. Maria hän ei aikoisi jättää. Puhelun jälkeen mies meni takaisin sisälle.

Marko huomasi, että Mari nukkua tuhisi sohvalla. Päivä oli käynyt tytön voimille. Hän hiippaili naisensa luo ja antoi hellän suukon hiuksille. Hän päätti valmistaa ruoan Marille ja itselleen. Tonista ei tiennyt, miten kauan hän kaupungilla viipyisi.

He olivat ostaneet ruoka-aineksia riittävästi. Marko laittoi veden kiehumaan. Hän tekisi muusia ja lihapullia. Paistinpannu oli jo valmiina levyllä. Siihen vain rasvaa ja valmiit lihapyörykät paistumaan. Vesi kiehui vähän ajan kuluttua ja Marko lisäsi siihen vähän suolaa sekä lisäsi muusijauheen. Ruoka oli valmista.

Hän etsi Tonin liinavaatteista pöytäliinan ja levitti sen pöydälle. Varmaankin Tonin äidin tekemä ristipistotyö. Liina oli valkoinen ja kulmiin oli kirjailtu kukkia. Astiakaapista löytyi kaksi mustaa lautasta ja kaksi kirkasta juomalasia. Aterimet löytyivät keittiön laatikosta.  Marko asetteli sairaalasta tuodut kukat pöytää koristamaan ja niin pöytä oli valmis. Jääkaapista vielä maito ja pannunaluset pöydälle. Muusi ja lihapullat nopeasti pöytään ja sitten ei kun Maria herättelemään.

-        Kultaseni, heräilehän jo,

Marko kuiskaili tyttönsä korvaan. Hän otti kädellään Maria leuasta ja suuteli suoraan suulle. Siihen tyttö heräsi ja hän kietoi laihat käsivartensa Markon ympärille

.

-        Älä koskaan jätä minua,

pyysi tyttö. Marko vakuutteli olevansa aina ja ikuisesti Marin turvana.

Marko auttoi Marin istumaan ruokapöytään. Tytöllä oli jo kova nälkä. Hän katsoi poikaa kiitollisena ja ahmi ruokansa hyvällä ruokahalulla. Marko söi myös tukevasti.

Ruoan jälkeen he menivät parvekkeelle. Mari könkkäsi keppien kanssa poikaystävänsä seuraksi. Onneksi tyttö ei ollut himotupakoitsija. Ei tarvinnut niin usein lähteä savuille. Parvekkeella he vetelivät tupakoitaan henkeen nautinnollisesti. Toni ei ollut vielä kotona. He saivat olla ihan rauhassa kahden kesken.

Mies meni laittamaan heille petiä olohuoneen nurkkaan ja Mari istui sohvalla. He halusivat ruveta pitkälleen sängylle vierekkäin. Pian Marko auttoi tyttönsä sänkyyn ja köllähti siihen viereen. Hän hyväili Maria ja tyttö vastasi hyväilyihin. Pian he olivat jo intohimon pauloissa ja varovasti Marko tuli takaapäin Marin sisälle. He olivat rakastuneita ja halusivat rakastella aina, kun se oli mahdollista.

Rakastelun jälkeen Markon oli autettava Mari pesuhuoneeseen ja yhdessä he kävivät suihkussa. Kipsin ympärille he laittoivat muovin. Kukaan ei heitä häirinnyt.

Suihkun jälkeen molemmat laittoivat yöpukimet yllensä. Marilla oli puuvillainen paituli ja Marko vetäisi vain bokserit jalkaansa. Rakastavaiset menivät patjoille pitkäkseen. He juttelivat kaikenlaista. Mies jopa kosi tyttöä. Mari oli onnessaan, mutta kieltäytyi vielä laittamasta sormusta sormeensa. Eihän heillä ollut edes rahaa sormuksien ostoon. Pian molempien silmät menivät väkisin kiinni. Uni voitti. He eivät edes kuulleet Tonin myöhäistä kotiintuloa.

Aamulla Toni rallatteli pirteänä keittiössä. Hän valmisti aamupalaa itselleen ja rakastavaisille. Hän särki muutaman kananmunan paistinpannulle. Rasva rupesi rätisemään ja Mari havahtui unestaan. Marko nukkui vielä. Tyttö koetti nousta varovasti miehen vierestä mennäkseen kylpyhuoneeseen. Varovaisuus ei onnistunut. Mies heräsi ja koppasi Marin syliinsä. Tytön hymy miehelle oli jonkinlainen irvistys, koska jalkaan sattui vielä. Aamusuukot he kuitenkin siinä vaihtoivat.

Pian nuoripari istui pöydän ääressä, syömässä Tonin valmistamaa aamiaista. Molemmilla oli kova nälkä ja ruuan hupeni äkkiä parempiin suihin. Ruokaa ei ollut edes jääkaapissa enää. Marilla oli vielä muutama kymppi jäljellä. Hän antoi ne Tonille ruokaa varten. Huomenna Marko saisi päivärahansa.

Toni rupesi tekemään lähtöä kauppaan. Marko lupasi siivota aamiaisjäljet. Kaikki yhdessä menivät kuitenkin ensin tupakalle parvekkeelle. Aamun ensimmäiset savut olivat nautinnolliset. Ulkona paistoi aurinko. Oli kovin lämpöinen päivä tulossa.

Savukkeet nautittuaan kaikki menivät sisälle. Toni teki kauppaan lähtöä, Marko rupesi raivaamaan aamiaisjälkiä ja Mari meni sohvalle istumaan. Hän etsi päivän lehden käsiinsä ja rupesi lukemaan. Toni kyseli nuoreltaparilta, että mitä pitäisi tuoda kaupasta. Ei Marko ja Mari sen kummempaa keksinyt, koska heillä ei vielä tänään ollut rahaa. Toni saisi tuoda mitä haluaisi.

Ovi loksahti kiinni, kun Toni läksi. Marko pyyhki keittiön pöydän ja tiskasi astiat. Pian hän oli Marin vieressä. He katselivat yhdessä päivän uutisia. Marko suikkasi suukon Marin poskelle ja tytön sydän värähti. Mari oli tosi onnellinen, kun tapasi tämän miehen. Tiedä, missä sitä olisi, jos mies ei tullut hänen luokseen heti samana päivänä, kun joutui lähtemään kotoaan kadulle. Varmaan hän olisi näitten epäsosiaalisten kavereiden kanssa. He joivat viinaa ja käyttivät huumeita sekä lääkkeitä sekaisin.

Mari otti kultansa puhelinnumeron ylös ja lupasi soittaa heti kun selviäisi leikkauksesta. Marko lupasi tulla rakkaansa luokse heti, kun leikkaus olisi ohitse. Illalla he saisivat olla sairaalassa vielä kahden. Yöksi he tosin joutuisivat eroamaan. Mari valitti välillä kipujansa.

Marko antoi vielä lähtösuudelman ja tyttö värisi intohimoa ja kipua yhtä aikaa. Kohta Marko lähti sairaalasta pois. Mies ajatteli mennessään heidän lyhyttä yhteistä taivalta. Kuinka läheisiksi he olivatkaan tulleet, pystymättä olemaan erossa toisistaan.

Pian leikkaussalin sairaanhoitaja otti Marin sängyn päädystä kiinni ja lähti kuljettamaan häntä kohti leikkaussalia. Hoitaja oli antanut tytölle rauhoittavan pillerin ja Marilla alkoi olla jo ihan hyvä olo. Hieman kauhistuttivat leikkaussalin instrumentit ja valot. Marin leikkaus tehtiin puuduttamalla.

Lääkäri tuli Marin luokse tervehtien ja selosti mitä leikkauksen aikana tapahtuisi. Nukutuslääkäri tuli myös paikalle ja hän pitäisi potilaalle seuraa koko leikkauksen ajan. Lääkäri kyseli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Välillä Maria rupesi naurattamaan. Rauhoittava pilleri oli tehnyt tehtävänsä. Niin tyttö leikattiin. Hänen elämänsä ensimmäistä kertaa.

Marko oli kävellyt kaupungille ja oli aika hermostunut. Hän meni kukkakauppaan ja kysyi myyjältä, millainen kimppu pitäisi viedä leikkauksesta toipuvalle nuorelle naiselle. Hän ei ollut vielä koskaan vienyt kenellekään kukkia. Myyjä ehdotti vaaleanpunaisia ruusuja tai neilikoita. Marko valitsi kymmenen ruusua.

Kaupungilla kävellessä häntä vastaan tuli entinen rikoskumppani. Kaveri pyysi Markoa messiin, mutta hän ei lähtenyt. Hän roikotti kukkapakettia ja sanoi miehelle, että entinen elämä on nyt ohi. Markolla oli nyt ihana tyttöystävä ja selvä pää. Kaveri yritti houkutella miestä vaikka millä, mutta Marko pysyi kannassaan.

Suojelusenkeli ilmestyi Markolle. Olento sanoi:

-        Mari on nyt leikattu ja voi hyvin. Mene nyt sairaalaan.

Miestä vähän kauhistuttivat tällaiset hallusinaatiot, mutta hän lähti astelemaan sairaalan suuntaan. 

Sairaalan lähelle päästyään hänen kännykkänsä soi. Marko vastasi. Marihan se siellä oli. Tyttö pyysi Markoa tulemaan luokseen heti.

-        Tulen ennemmin kuin arvaatkaan,

vastasi mies. Hänhän oli jo sairaalan ovella. Marko sulki kännykkänsä ja asteli ripeästi neuvontaan. Sieltä hän kyseli millä osastolla Mari oli. Hän oli toisessa kerroksessa kirurgisella puolella. Mies kiirehti raput ylös ja kopautti huoneen ovelle.

Mari oli niin suloisen näköinen siinä sairaalaan suuressa vuoteessa. Tummat pitkät hiukset kehystivät siropiirteisiä kalpeita kasvoja. Vihreät, hieman vinot silmät katsoivat ovelle päin. Marko riensi halaamaan Maria ja kysyi:

-        Oliko se kauheata?

Mari puisti päätään. Kaikki oli mennyt hienosti ja hän joutuisi pitämään kipsiä jalassa kuusi viikkoa.

-        Voi pientä,

kuiskutteli mies kultansa korvaan ja ojensi kukat tytölleen.

-        Milloin pääset täältä pois?

mies kysyi. Mari pääsisi jo huomenna kotiin, mutta piti olla hakija. Marko lupasi hakea hänet. He voisivat majoittua Tonin luokse vähäksi aikaa.

Marilla oli jo kovat tupakantuskat. Marko pyysi hoitajilta pyörätuolia, jotta voisi viedä tyttöystävänsä ulos tupakalle. Ilman vastaväitteitä he saivat tuolin. Marko kärräsi Marin ulos. Tupakkakatoksessa he vetelivät savukkeitaan ja nauttivat toistensa seurasta.

Koko illan Marko viihdytti Maria. Tyttö olisi tahtonut niin kovasti Markon viereen nukkumaan, mutta nyt se ei olisi mahdollista. Mies hyväili kultaansa salaa hoitajilta. Pienet rinnat kiinnostivat Markoa. Hän siveli niitä. Mari värähteli. Juuri silloin tuli hoitaja ja nuoret vähän säikähtivät. Hoitaja toi kuumemittarin ja pyysi miestä jo poistumaan. Vierailuaika oli lopussa. Vielä lähtösuudelmat ja Mari jäi yksin.

Tyttö jäi vuoteeseen hieman surullisin mielin. Onneksi täällä ei tarvinnut virua pitkään. Huomenna hän saisi nähdä Markon ja pääsisi pois täältä. Hän otti lompakon yöpöydän laatikosta ja laski rahat. Rahat riittivät juuri ja juuri sairaalan maksuun. Kuitti piti säilyttää sosiaalitoimistoa varten.

Hoitaja kävi hakemassa mittarin pois Marin kainalosta ja pian tyttö nukahti autuaalliseen uneen. Suojelusenkeli siivitti nuoren naisen matkaa eteenpäin. Paljon Marin oli vielä koettava, ennen kuin elämä pääsisi tasapainoon.

Marko soitti Tonin ovikelloa. Toni tuli aukaisemaan oven.

-        Yksinkö sinä tulet?

kysyi Toni kaveriltaan. Marko selosti onnettomuuden ystävälleen ja pyysi, että he saisivat Marin kanssa majailla vähän aikaa Tonin luona. Mies lupasi oitis, eihän noita voinut jättää pulaan. Huomenna siis Marko saisi tuoda Marin Tonin luokse. Tänä yönä mies saisi vielä nukkua yksin ja haaveilla vain tulevista öistä.

Uni ei tahtonut tulla rakastuneen miehen silmään. Hän mietti sitä, kuinka rakastui noin vain. Sellaista tunnetta hän ei ollut ikinä tuntenut. Hän kieriskeli vuoteessaan ja kävi välillä tupakalla parvekkeella. Hän katseli ylös taivaalle ja kiitti suojelusolentoaan kaikesta.

Marko oli jo kotvan aikaa ihaillut yöllistä maisemaa ja yhtäkkiä näki tähden lennon. Silloin sai toivoa jotakin ja hän toivoi ikuista rakkautta Marin ja hänen itsensä välille.

Samaan aikaan Mari heräsi sairaalavuoteessaan ja katseli ikkunasta ulos. Mitähän Marko miettii, ajatteli tyttö. Samassa tähti lensi taivaalla ja Mari toivoi myös rakkautta heidän kahden välilleen. Suojelusenkeli vilkutti neitoselle taivaasta. Tyttö näki sen ihan oikeasti.

Ei tahtonut uni tulla kummankaan silmään. Niin paljon oli tapahtunut muutamassa päivässä. Mari päätti soittaa seuraavana päivänä vanhemmilleen, josko he olisivat jo lauhtuneet. Tuskinpa. Tyttö meni sänkyyn, nukahti pian ja nukkui aamiaiseen asti.

Seuraavana aamuna Marko heräili Tonin patjalta. Ei näkynyt Maria vieressä, hän oli sairaalassa vielä. Kello oli jo seitsemän ja mies hyppäsi pystyyn. Hän meni kylpyhuoneeseen asioilleen ja pesi samalla hampaansa. Hampaat olivat hyvässä kunnossa, suuret ja valkoiset. Marko mietti Marin hampaita. Hän oli kielellään niitä kosketellut. Ne olivat pienet ja ehjät sekä myös valkoiset.

Olohuoneessa Marko puki päällensä. Hän meni keittämään kahvia ja luki päivän lehden. Kahvipannu porisi ja nuorukaisella alkoi olla jo kiire hakemaan kultaansa sairaalasta. Toni nukkui vielä. Tonin tyttöystävä oli Rhodoksella kaverinsa kanssa. Siellä heillä menisi kaksi viikkoa. Sen ajan oli nuoripari saanut luvan olla Tonin luona.

Marko joi kahvinsa nopeasti ja läksi ulos. Ulkona hän sytytti tupakan ja lähti astelemaan kohti sairaalaa. Sinne oli muutama kilometri. Olikohan Mari jo heräillyt, mietiskeli mies. Puhelin soi juuri silloin. Marihan se siellä oli. Hän ilmoitti olevansa valmiina lähtöön. Marko kertoi, että he menisivät Tonin luokse pariksi viikoksi ja sen jälkeen kiertolaisen elämä ilmeisesti jatkuisi. Mari oli innoissaan. Saisivathan he olla yhdessä pitkän aikaa.

Sairaalassa Marko meni suoraan tytön huoneeseen. Siinä vuoteen laidalla Mari istui päällysvaatteet päällänsä ja piteli ruusuja kädessään. Se oli ihana näky. Marin jalka oli kipsissä ja tönkkönä. Mies harmitteli, ettei ollut kameraa, jolla ottaisi kuvan tuosta näystä.

Mies otti tyttöä leuasta kiinni ja sanoi:

-        Kyllä me pärjätään.

Hän suuteli Maria hellästi. Tyttö oli kuin haurasta lasia. Hänen tummat, pitkät hiukset olivat valtoimenaan, varsi oli hoikka ja hän oli niin pikkuinen mieheen verrattuna. Marko muisti yöllisen tähden lennon ja toiveensa.

Mika asui avovaimonsa ja pienen, vuoden ikäisen tytöntyllerönsä kanssa keskustan vuokrarivitalossa. Heillä oli 3 huonetta ja keittiö sekä sauna. Saunaan Marko mielikin. Hän soitti ovikelloa ja Mika aukaisi oven.

-        Terve, Mika,

Marko sanoi.

-        Terve, terve, mitä mies,

Mika vastasi.

-        Olisiko sauna tänä iltana lämmin? Käytäisiin saunassa ja minä kertoisin viimeisimmät uutiset.

-        Mitähän uutisia sinulla nyt on", totesi Mika.

-        Onpahan vain, kerron sitten saunassa.

Marko meni peremmälle ja siellä pikkuinen Olivia leikki lattialla. Jutteli siellä omaa kieltään ja päästi leveän hymyn sedälleen. Marko koppasi tytön käsivarsilleen ja pyöritteli tyttöä pitkin olohuoneen lattiaa. Olivia hihkui riemusta. Mikan avovaimo Leakin tuli siihen. Lea tykkäsi tästä Mikan veljestä. Marko oli niin iloinen ja avoin luonnonlapsi, toisin kuin Mika. Mika oli vähän vakavampaa tyyppiä. Molemmat olivat työttömänä. Markon kanssa he olivat lusineet rötöksiään aiemmin ja he olivat päättäneet aloittaa paremman elämän.

Mika laittoi saunan lämpiämään ja Lea touhusi tarjottavaa keittiössä. Marko leikki pikkuisen kanssa lattialla.

Pian sauna olikin lämmennyt ja veljekset pääsivät kylpemään. Lea kävisi myöhemmin. Pikkuista ei tarvinnut saunottaa, koska hän oli käynyt aiemmin jo vannassa. Mika kävi hakemassa jääkaapista saunaoluet ja he menivät riisuutumaan makuuhuoneeseen.

Pyyhe lanteilla kaksi urosta puikahti kylppärin ovesta sisälle. Mika antoi Markolle pullon ja Marko siemaisi siitä nautinnollisesti yhden siemauksen. Mika teki samoin. He menivät suihkun kautta lauteille ja Mika heitti ensimmäiset löylyt kiukaalle.

-        Lupasit kertoa jotain,

Mika sanoi Markolle.

-        Joo, tapasin eilen maailman ihanimman naisen. Nainen on syötävän suloinen ja minä olen rakastunut hullun lailla. Kun ajattelenkin Maria, niin alan kovettua.

-        Vai sellaista.  Tuo hänet meilläkin käymään. Olet tosi hyväntuulisen näköinen. Se tyttö on tehnyt sinulle ihmeitä,

Mika kommentoi. Marko lupasi tuoda pian Marinsa visiitille ja hän pyysi, että saisi jäädä nyt yöksi Mikalle. Velipoika lupasi.

Mari oli omalla suunnallaan Annen luona hehkuttamassa onneaan. Välillä kuitenkin tuli suru puseroon, kun hän ajatteli vanhempiaan. Myös Anne kehotti Maria jatkamaan opiskelujaan ja jättämään työttömän poikakaverin.

-        Sinut vielä paha perii,

ystävä sanoi.

Mari ei kuitenkaan halunnut kuunnella muuta kuin oman sydämensä ääntä. Enkelikin tuli öisin hänen uniinsa ja hyväksyi Markon. Mies oli turvallinen, vaikka olikin kovan kundin näköinen. Häntä mies piti aina hellävaroen. Mari oli kovin herkkä luonteeltaan. Nytkin itketti, kun Anne yritti neuvoa häntä. Mari sanoi Annelle olevansa väsynyt ja ystävätär kävi hakemassa varastosta tytölle vieraspatjan.

Anne tyhjensi vielä yhden kaapin Marin tavaroille ja tyttö asetteli vaatteensa komeroon. Hän kävi vielä suihkussa ja pesaisi hampaansa. Hän laittoi yöpuvun yllensä sekä meni   nukkumaan.

Iltarukouksessa Mari pyysi, että elämä menisi Markon kanssa parempaan suuntaan ja hän vielä pyysi siunaamaan äidin ja isän. Pian hän nukkua tuhisi onnellisen tietämättömänä tulevista vaikeuksista.

Aamulla Mari heräsi keittiöstä kuuluvaan kolisteluun. Anne teki voileipiä ja keitti kahvia. Mari meni vessaan ja tuli sitten sieltä kovin unisena pois. Hänen teki vielä mieli mennä nukkumaan. Savut tekisivät nyt terää.

Mari laittoi nopeasti vaatteet päällensä, otti tupakan ja sytkärin. Hän sanoi Annelle, että menee pihalle tupakalle.

-        Etkö voisi lopettaa,

ystävä huuteli. Ei Mari halunnut. Ainut asia, joka rauhoitti nyt hermoja, oli tupakka. Tänään pitäisi kierrellä virastoissa hakemassa lippusia ja lappusia sosiaalitoimistoa varten.

Hän poltteli savukettaan ja mietti, mihin aikaan ja missä hänellä oli treffit Markon kanssa. Mari ei oikein muistanut. Koulukaan ei sujunut, kun oli niin huono muisti. Hän meni takaisin sisälle ja päätti aamiaisen jälkeen lähteä kaupungille. Ehkä hän siellä tapaisi Markon. Mies oli niin ihana, eikä hän halunnut menettää häntä. Anne vielä varoitteli Marin uudesta poikaystävästä, mutta tyttö piti oman päänsä.

Mari otti lompakkonsa mukaan ja läksi Annen luota pois. Hän lupasi tulla vielä joskus yöksi, mutta ei ensi yönä. Heidän pitäisi saada olla jossain kahden Markon kanssa. Tulisi pitempi aika yhdessä oloon. Marilla oli jo ikävä. Hän kipitti portaat alas ja oli pian raikkaassa pakkassäässä. Varmaan miinusasteita oli toistakymmentä. Onneksi ei tuullut.

Tyttö käveli rivakasti, että tulisi lämmin. Hän päätti kiertää kaupungin laitamalla olevan pururadan. Sitä voisi hölkätä vähän aikaa. Mari ei ollut unohtanut urheilua. Hänellä oli aina ollut kiitettävä numero liikunnassa.

Pururadalla oli muitakin juoksijoita. Pääasiassa naisia, mutta miehiäkin oli jokunen. Mari hölkkäsi eteenpäin ja hiki tuli jo pintaan. Vastaan tuli hänen entinen luokkansa yhtenä laumana. Mari astahti tien sivulle, mennen puun taakse piiloon. Siinä ne viisaat puuskuttivat. Liikunta ei ainakaan ollut heidän lajinsa. Mari vilkaisi kelloaan, joka oli jo puoli kaksitoista. Hän läksi takaisin kaupungille.

Marko oli lähtenyt jo pois veljensä luota. Hänellä oli aika sosiaalitoimistoon kello kymmenen ja piti käydä myös työvoimatoimistossa. Hän ehti hyvin hoitaa asiansa ennen tapaamista. Marin piti tulla kahdeksitoista kahvilaan, jossa he olivat tavanneet.

Sosiaalitoimistoon hän pääsi ajallaan ja sai sieltä muutaman kympin. Hän kertoi siellä tyttökaveristaan ja sai ajan Marille viikon kuluttua. Olipahan sekin asia hoidettu. He pärjäisivät kyllä sen viikon.

Työvoimatoimistossa käynti ei tuonut kuin merkinnän kortistoon, että oli käynyt siellä. Töitä ei tällaiselle laitapuolen eläjälle ollut. Marko päätti, että hän löytää vielä itse töitä. Lupailivathan nuo kesäksi jotain olevan. Kohta kääntyisi huhtikuu ja ilmat lämpenisivät. He voisivat olla enemmän yhdessä, Mari ja hän..

Mies asteli ajatuksissaan baariin ja kävi hakemassa itselleen kupin kaakaota. Maria ei vielä näkynyt. Entinen tyttöystävä sitä vastoin oli siellä.

-        Toivottavasti hän pysyisi pöydässään,

ajatteli Marko.

Nainen asteli lanteet keinuen miehen luo ja istuutui vastapäätä.

-        Missäs pikkupimu?

 kysyi blondi. Marko näki punaista ja käski naisen häipyä. Juuri silloin Mari tuli baariin.

Pian he pääsivät röntgeniin. Siellä selvisi, että nilkka oli murtunut ja Mari pitäisi leikata vielä samana päivänä. Tyttö joutuisi viettämään muutaman päivän sairaalassa.

Kun he olivat bussipysäkillä, niin Marko kysyi Marilta:

-        Minne nyt mennään?

Tyttö halusi luopua kasseistaan ja sanoi menevänsä Annen luo. Annelle pitäisi vielä kertoa tästä Markosta ja muutenkin valottaa tilannetta. Mari ei vielä halunnut Markoa sinne mukaan. Mies sanoi kuljeskelevansa kaupungilla sillä välin. Hänellä oli paljon tuttuja, joiden kanssa voisi olla.

Linja-autossa he taas kietoutuivat toisiinsa. Intohimoiset suudelmat virittivät tunnelmaa. He eivät nähneet, eivätkä kuulleet mitään muuta kuin toisensa. He olivat rakastuneet ensisilmäyksellä.

Marko ja Mari saapuivat kaupunkiin. Keskustaan tultuaan he hyppäsivät pois linja-autosta. Marko saatteli Marin Annen luokse ja he lupasivat tavata neljän aikoihin Sampo-pankin kulmilla. Tyttö oli onnellinen, kun mies oli niin kiinnostunut hänestä. Vielä halaukset ja lähtösuukot ja Mari juoksi rappukäytävään. Suojelusenkeli seurasi tyttöä hymy suupielessään. Vielä tulisi vaikeuksiakin, mutta Mari voittaisi ne.

Tällä välin Marko suunnisti keskikaupungille. Siellä hän tapasi kaverinsa Reiskan joka pyysi häntä mukaansa. Marko tiesi, että mies tarjoaisi hänelle huumeita. Hänen teki mieli hasista. Hän meni miehen matkaan ja vihelteli mennessään. Reiska kysyi, että mikäs Markoa viiraa, kun on niin iloisen tuntuinen. Mies kertoi tavanneensa maailman ihanimman tyttölapsen. Reiska pyysi Markoa näyttämään tytön hänellekin. Mies lupasi, mutta ei ihan vielä. Hänen itsensä oli saatava tutustua Mariin ensin oikein kunnolla.

Mari soitti Annen ovikelloa. Pian ovi aukeni

-        Hei!

Anne tervehti Maria. Mari sanoi, että tässä minä nyt olen kasseineni. Hän pyysi ystäväänsä ottamaan hänet seuraavaksi yöksi luokseen. Anne lupasi antaa Marin majailla asunnossaan.

He menivät peremmälle. Anne rupesi touhuamaan kahvia ja Mari kertoili, mitä äidin ja isän luona oli tapahtunut. Lisäksi hän kertoi tavanneensa maailman ihanimman miehen. Ystävätär varoitteli miehestä ja sanoi, että tänne et sitä ainakaan tuo. Mari tuli surulliseksi. Hyvä, kun ei purskahtanut itkuun. Hän olisi, niin halunnut esitellä miehen jokaiselle tutulleen.

Aika kului nopeasti ja Marin teki mieli tupakkaa. Anne kielsi polttamasta. Edes hänen parvekkeella ei saanut polttaa. Niinpä hän hyvästeli Annen ja lupasi tulla illemmalla takaisin. Vielä olisi aikaa Markon tapaamiseen.

Tyttö kuljeskeli mietteissään pitkin kaupunkia. Kännykkäkin oli jäänyt kotiin. Hän ei voinut soittaa kenellekään. Markolla oli puhelin. Mari päätti soittaa vanhemmilleen illalla Markon kännykästä. Saas nähdä, mitä he sanoisivat. Hänellä oli jo nyt ikävä kotia. Mutta hänet oli heitetty kotoa pihalle ja näin Mari sai etsiä paikkaa tästä elämästä.

Mari sytytti jo toisen savukkeen. Hän ei oikein sätkätupakoista piitannut. Markolla oli sätkiä. Hän mietti, että jostain pitäisi saada rahaakin. Pankissa olisi vielä sen verran, että hän ehkä viikon pärjäisi. Lompakossa oli vajaata parikymppiä.

Mari meni samaan baariin, missä oli tavannut Markon. Hän kävi hakemassa tiskiltä limpsalasin ja etsi paikan itselleen ikkunan vierestä. Hän katseli ympärilleen. Muutaman pöydän päässä oli se blondi, jonka kanssa mies oli eilen. Nainen katsoi tyttöä vihaisesti ja nousi tuolistaan.

Hän suunnisti lanteet keinuen Marin luokse ja istahti lupaa kysymättä tyttöä vastapäätä.

-        Varo vain, minä kostan sinulle, kun veit Markon,

nainen sanoi. Mari ei tuohon osannut vastata. Säikähti vain vähän. Nainen oli kovasti meikattu ja hänellä oli kova ilme. Tyttö sanoi naiselle, että Marko oli nyt valinnut hänet tyttöystäväkseen, eikä nainen voisi heitä erottaa. Nainen läppäisi Maria poskelle. Silloin kahvion omistaja tuli ja käski naisen poistua. Näin miehen entinen joutui kävelemään mukisematta ovelle, mutta hän katsahti vielä taakseen.

Mari istui vielä pöydässä ja melkein itki. Ei hän halunnut mitään mustasukkaisuusdraamaa. Hän katsoi kelloaan ja se oli jo puoli neljä. Hän nousi tuolilta ja meni ulos. Pankin kulmalle oli vielä vähän matkaa. Tupakan hän poltteli kävellessään ja meni sovitulle treffipaikalle.

Kun Mari tuli paikalle, niin hän ilokseen huomasi, että miehen olevan jo paikalla. Marko tuli tyttöä vastaan ja koppasi hänet syliinsä. Suuteli intohimoisesti suulle, aivan kuin erosta olisi ollut pitempikin aika. Mari vastasi suudelmaan.

Tyttö kertoi miehelle tavanneensa tämän entisen naisen joka oli läpsäissyt Maria poskelle. Marko sanoi ottavansa naiselta luulot pois, kun tapaisi tämän. Mies sanoi Marin olevan ainut nainen, jota koskaan oli rakastanut samalla tavalla. Vaikka Markolla oli elämänsä varrella ollut naisia, niin tämä tyttö oli kaikkein ihanin.

Mari pyysi Markoa lainaamaan puhelinta. Hän soittaisi kotiin. Tytöstä tuntui, että he kuitenkin odottivat hänestä jotain tietoa. Marko ojensi puhelimen ja Mari näpytteli numerot. Puhelin tuuttasi hyvän aikaa ennen kuin äiti vastasi,

-        Mari täällä, hei.

-        Joko olet ilmoittautunut takaisin kouluusi?

 kysyi äiti. Mari kielsi asian ja äiti kielsi ottamasta yhteyttä, jos tavat eivät muutu. Tytär yritti vielä kertoa Markosta, mutta äiti paiskasi luurin korvaan. Mari nyyhkäisi. Mies halasi ja lohdutteli Maria.

Mari ja Marko lähtivät kävelemään laitakaupungille päin. Mies piti tyttöä kainalossaan. Tyttö oli suruissaan. Ei hän halunnut menettää äitiä ja isää näin. Siinä mietteissä tuli enkeli Marin ajatuksiin. Enkeli sanoi:

-        Sinä olet vielä nuori, äitisi ja isäsi tulee pitämään sinusta vielä. Aika vain ei ole siihen vielä otollinen.

Hän kertoi miehelle kuvajaisestaan. Marko taas kertoi Marille, että hänen olentonsa on pyytänyt häntä suojelemaan tyttöä.

He kävelivät rivakasti. Määränpäätä ei ollut. Mari kyseli mieheltä, että mistähän saisi rahaa, että eläisi. Marko kertoi, että huomenna tilataan aika sosiaalitoimistoon. Siellä antaisivat elämiseen rahaa. Niin Markokin oli sieltä apua saanut. Nyt mies sai Kelalta työttömyyspäivärahaa ja lisäksi vielä muutaman kympin sossusta.

Ilta alkoi hämärtää. Pakkasta oli viitisentoista astetta. Marin oli kylmä. Tuuli puhalsi jäätävää viimaa kasvoille. Näin alkoi tytölle kiertolaisen elämä. Mies oli saanut maistaa sitä jo muutaman kuukauden.

Marilla oli yllään tummansininen duffelitakki. Hattua ei hänellä ollut. Markon käsivarsi lämmitti harteita. Välillä he pysähtyivät suutelemaan. Kohta pitäisi erota. Mari oli luvannut mennä yöksi Annen luokse. Marko menisi kavereittensa tykö. Jostain pitäisi saada asunto. He eivät tienneet, että asuntotoimistosta voisi sellaisen saada, jos he hakisivat yhteistä asuntoa. Markolla oli ollut asuntohakemus jo kauan vireillä, mutta Mari ei ollut sellaista vielä tehnyt.

Mies lähti saattelemaan tyttöystäväänsä Annen asunnolle. Hän kertoi Marille kotioloistaan. Vanhemmat olivat viinaan meneviä ja hänellä oli kolme nuorempaa sisarusta.  Tässä samassa kaupungissa asui hänen veljensä, jonka luona mies vietti useinkin yönsä. Sinne ei vain tyttökaveria voinut viedä yöksi. Toki he kävisivät siellä lähiaikoina.

Siinä jutellessa matka taittui nopeasti. Marko laittoi kätensä Marin ympärille ja suuteli häntä nenänpäähän. Hän vielä katsoi tyttöstä silmiin ilkikurisesti ja läppäisi takapuolelle,

-        menehän siitä.

Huomenna he tapaisivat puolilta päivin baarissa. Silloin he menisivät sosiaalitoimistoon. Markolla oli sinne aika.

Kun Mari oli mennyt, niin Marko asteli ajatuksissaan eteenpäin. Hän mietti tuota suloista tyttöä. Hän oli kaikkea sitä, mitä mies tyttöystävästään halusi. Tosin yhtä köyhä Mari oli kuin hänkin, mutta raha oli maallista. "Vielä minä elätän perheeni", ajatteli mies. Hän vihelteli kulkiessaan ja huomaamatta askeleet olivat vieneet hänet veljensä Mikan luokse.

Nuoret menivät peremmälle. Tonin asunto oli oikein mukavan näköinen ja siisti. Toni rupesi valmistamaan ruokaa vierailleen. Hän arvasi, että hänen ystävänsä olivat varmaan nälkäisiä. Toni lähtisi itse myöhemmin tyttökaverinsa luokse.

Marko ja Mari istuivat olohuoneen sohvalla kaulakkain. Tyttö tunsi vielä itsensä surulliseksi. Äiti ja isä olivat antaneet lopullisen tuomionsa, kotiin ei olisi enää menemistä. Marko yritti jutuillaan hauskuttaa ystäväänsä. Katseet kohtasivat ja Marko kumartui suutelemaan tyttöä. Hänen kielensä vaelteli Marin hampaissa ja suudelma oli huumaava. Tytön vatsanpohjaa kutitteli ja miehen housuissa tuntui kovalta.

Siinä sohvalla tutustuessa, alkoi nenään tuntua ruuan tuoksu. Spagettikastiketta, siitä Marko ja Mari tykkäsivät. Toni kutsui heidät syömään, mutta tiskeistä kuulemma piti sitten itse huolehtia. Vieraat lupasivat tiskata yhdessä.

Pian Toni oli tiessään ja nuoripari ihan kahden. Maria vähän ujostutti tämä raamikas mies. Kuinka tuollainen mies voi valita hänet. Marilla ei ollut suhteita takanapäin, vain yhden illan seurustelukavereita. Hän päätti pitää Markon itsellään. Toisia naisia hän ei sietäisi. Marko oli vain hänen. Samansuuntaiset ajatukset olivat myös miehellä.

Mari ja Marko nousivat yhtä aikaa pöydästä ja he veivät astiat tiskialtaaseen. Tyttö valutti vettä astioiden päälle ja rupesi hankaamaan niitä tiskiharjalla. Mies tuli huuhtelemaan ja laittamaan astiat kuivauskaappiin. Kun tiskeistä oli suoriuduttu, niin he menivät taas olohuoneeseen ja Mari istahti sohvalle ja Marko meni kirjahyllyn luokse.

Tonin baarikaapissa oli viinejä. Ne oli tarkoitettu vain hätätapausten varalle ja nyt oli Markon mielestä sellainen tilanne. Hän haki keittiöstä kaksi viinilasia ja vei ne olohuoneen pöydälle. Seuraavaksi hän valitsi romanttisen levyn ja laittoi sen soimaan. Marko kaatoi viiniä laseihin ja kehotti tyttöä juomaan. Se olisi vähän rentoutusta tähän ensimmäiseen yhteiseen iltaan.

He siemailivat viinejään ja vähän humaltuivatkin. Kummatkin kertoivat viime yön yliluonnollisista kokemuksistaan. Mari kertoi nähneensä myös päivällä tämän samaisen enkelin.

Tyttö kertoi kuinka vaaleahiuksinen enkeli oli koskettanut häntä olkapäästä kertoen Marin tapaavan tänään tärkeän ihmisen, jonka kanssa he selviäisivät tulevista elämänkarikoista. Enkeli oli nyökännyt tytölle lähtiessään ja liihotellut pois kohti taivasta kadoten Marin näkyvistä.

He molemmat olivat päättäneet näyttää vanhemmilleen, että heistä olisi johonkin. He puhuivat myös tulevaisuudesta. Marko kertoi Marille rikostaustastaan ja tyttö kertoi jättäneensä koulun kesken. He tekivät yhteisen sopimuksen. Mari ja Marko auttaisivat toinen toisiaan tulevissa elämän tyrskyissä.

Ilta alkoi olla jo myöhäinen. Oli nukkumaanmenoaika ja Maria ujostutti. Heidän pitäisi mennä kahdestaan Tonin kaksoisvuoteelle. Eihän se tosin pakko olisi, mutta Markon kanssa voisi olla ihanaa. Mies oli illan kuluessa useaan kertaan suudellut ja hyväillyt häntä. Pieni rinta sopi juuri ja juuri Markon käteen. Ihan väristyksiä tuli selkäpiihin.

Mari nousi sohvalta ja meni kylpyhuoneeseen. Kassista hän oli ottanut kylpypyyhkeen. Puhtaat alusvaatteet hän otti myös mukaansa. Mari riisui kylppärissä vaatteensa. Mustat lantiofarkut ja punaisen tiukan t-paidan sekä lilat pitsikuvioiset rintaliivit ja samaa sarjaa olevat pikkuhousut, sukat hän myös riisui. Hän laski lavuaariin vettä ja pesaisi käytetyt alusvaatteet ja sen jälkeen hän meni suihkuun.

Marko oli Marin suihkussa ollessa siivonnut lasit pöydältä sekä pesaissut ne. Hän meni laittamaan vuoteen kuntoon. Siinä olivat nukkuneet Toni ja hänen tyttöystävänsä. Vuoteella oli lappu,

– Lakanat on vaihdettu, tyynyliinat myös" Ihania hetkiä teille." T. Toni

Vuode oli pedattu sinertävillä väreillä ja kaikki siinä oli satiinia.

Kylpyhuoneen ovelta kuului kolinaa. Mari sieltä tuli pyyhkeeseen kääriytyneenä. Marko katsoi kultaansa hyväksyvästi ja meni tytön luokse suudellakseen tätä. Mari kuitenkin livahti miehen kainalon alta makuuhuoneeseen ja sukelsi peittojen alle. Hänellä oli yllänsä vihertävät pitsiset rintaliivit ja samanlaiset pikkuhousut jalassaan. Marko meni Marin perässä ja he mylläsivät sängyn aivan sekaisin.

– Sinä olet ihana ja ihanan näköinen,

kuiskasi Marko Marille. He rauhoittuivat ja mies otti tytön rinnan käteensä.

-        Tämä on juuri sopivan kokoinen minulle, sinulla on kauniit rinnat.

Mari siveli Markon selkää ja meni vähä vähältä alemmaksi. Ei hän kuitenkaan uskaltanut alempaa kokeilla. Jotenkin tuntui väärältä tehdä näin heti ensimmäisenä iltana. Mies oli jo ehtinyt tytön varpaita suutelemaan ja Mari vähän esteli.

-        Ei meidän tänään mikään pakko ole tehdä mitään, jos et halua,

 Marko sanoi Marille.

Siinä he vähän aikaa vielä hyväilivät ja nousivat sitten tupakalle. Mitään ei vielä ollut ehtinyt tapahtua. He menivät yhdessä parvekkeelle, jossa vetivät savua nautinnollisesti henkeensä. Parvekkeella oli näin illalla mukava maisema. Taivaalla paistoi kuu ja tähdet kimalsivat. Sielläköhän Marin ja Markon enkelitkin olivat, sekä suojelivat näitä kahta kaikelta pahalta.

Enkelit olivat nyökkäilleet hyväksyvästi heille ja he menivät takaisin sänkyyn. Mari meni Markon kainaloon. Hiljakseen mies alkoi hyväillä rakastaan. Hän siveli kädellään pitkin rintoja ja meni alaspäin ja suuteli kohta tytön varpaita ja siitä sitten hellästi ylöspäin jatkoi matkaa. Mari värisi ja hyväili miehen hiuksia, selkää ja joka puolelta, mihin vain ylsi.

Marko nousi ylöspäin ja kahmaisi Marin pään käsiensä väliin ja antoi oikein tulisen suudelman. Hän riisui tytön rintsikat ja pikkuhousut ja meni Marin päälle. Hän oli jo aivan kivikova. Varovasti hän työnsi ensimmäisen työnnön. Tyttö oli jo aivan kostea. Kiihkeästi he rakastelivat pitkälle aamuyöhön asti ja pian he nukahtivat suloiseen uneen.

Yöllä Mari näki unta suojelusenkelistään. Enkeli oli sanonut tytölle, että jatka vain Markon kanssa. Muita miehiä ei elämääsi tule. Sinä olet valtavan rakastunut tuohon mieheen ja rakkaus vain pitemmän päälle syvenee. Markon unet olivat samanmoisia. Heillä oli jonkinlainen yhteinen telepatia. He alkoivat jopa lukea toistensa ajatuksia.

Aamulla aurinko pilkisteli verhojen välistä ja herätti Marin. Nainen katsoi vähän pöllästyneenä vieressä olevaa miestä ja alkoi kelata eilisen päivän tapahtumia. Hehän olivat tavanneet kahvilassa ja Markolla oli silloin siellä entinen tyttöystävä mukanaan. Tytön nähtyään Marko oli antanut pakit naiselle. Mari suikkasi suukon miehen poskelle ja Markokin alkoi heräillä.

Marko kahmaisi Marin syleilyynsä. Hän suuteli rakastaan joka puolelle ja tyttö värisi kiihkosta. Yhteinen lemmiskely päättyi intohimoiseen rakasteluun. Mies oli imenyt kiihkoissaan Marin kaulan mustelmille. Onneksi Marilla oli kassissaan sievä silkkihuivi, jonka hän voisi sitoa kaulansa ympärille.

Vihdoin he malttoivat nousta ylös. Mari meni kylpyhuoneeseen pesulle ja harjaamaan hampaita. Marko taas meni laittamaan aamupalaa valmiiksi. Hän laittoi kahvin tippumaan ja teki leipäpalaset heille molemmille. Vielä hän laittoi kananmunat kiehumaan.

– Monenko minuutin muna,

huuteli Marko tytölle.

 – Kuuden,

kuului vastaus hieman epäselvästi. Mari oli juuri silloin pesemässä hampaitaan.

Kun Mari oli käynyt pesulla, niin mies meni vuorostaan kylpyhuoneeseen. Tyttö harjaili kauniita tummia hiuksiaan. Ne menivät helposti takkuun. Pian Marko tuli yhteiselle aamiaiselle ja he kävivät pöytään. Mari oli otettu, kun sai näin hyvän palvelun.

Pitkään he eivät viihtyneet Tonin asunnossa. He siivosivat jälkensä ja kirjoittivat lapun pöydälle.

 – Kiitos asunnon lainasta! Oli kivaa", t. Marko ja Mari.

jatkuu huomenna .....