Marilta otettiin vielä pissanäyte, verenpaine ja muutamia verikokeita. Tyttö inhosi verta. Verenpaine oli hieman koholla ja hoitaja määräsi hänet lepäämään. Mari täytteli kaikki paperit ja hän sai uuden ajan neuvolaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vihdoin piina neuvolassa oli ohi ja Mari pääsi vapauteen, ulos. Heti portailla hän sytytti viimeisen sätkänsä ja katseli ympärilleen. Marko odottikin hieman kauempana ja jutteli jonkun kaverinsa kanssa. Kauppakassit olivat täydet ja yksi mäyräkoirakin oli kainalossa.

 

Mari käveli hitaasti Markon luo. Mies ei halunnut, että häntä häiritään, silloin kun hän juttelee jonkun kanssa. Tyttö meni hiljaa poikaystävänsä vierelle ja nyökkäsi Markon kaverille. Tämä oli Vesa, jolta sai huumeita. He juttelivat tovin ja sitten sanoi kaikille

 

-        lähdetään kämpille.

 

Vesan asunto oli pienen matkan päässä Ruoritiellä. Hänellä oli pieni kaksio asuttavanaan ja hän majoitti joskus Maria ja Markoa yövieraana. Nyt hänellä oli tyttökaveri, joka odotti kämpillä, eikä sinne sopinut yöksi.

 

Marko käveli Mari kainalossaan hiljakseen eteenpäin. Hän katsoi hyväksyvästi tyttöä. Mari oli meikannut. Mies päätti ostaa Marille huomenna hieman meikkejä ja saippuoita sekä shampoota, sillä hän itsekin niitä tarvitsi. Tyttö oli niin pieni ja suloinen.  Millainenhan Mari olisi ison vatsan kanssa. Markoa rupesi vähän naurattamaan, kun hän kuvitteli Marin puuskuttamassa ison vatsansa kanssa.

 

Kävellessään hän kertoi tytölle, että hän oli saanut työhön osoituksen puistoon kolmeksi kuukaudeksi. Marko oli jo päivällä käynyt työhaastattelussa ja hänet oli hyväksytty sinne heinäkuun alusta alkaen. Palkka ei ollut paljoa parempi kuin toimeentuloturva, mutta Marko halusi yrittää työelämää. Talveksi hän varmaan sitten jäisi työttömäksi, ellei saisi joltain rakennukselta töitä. Siellä olisi paremmat palkat.

 

Kohta he olivatkin Vesan luona. Marko laittoi mäyräkoiransa pöydälle ja ruokakassit hän työnsi jääkaappiin. Sieltä ne löytyisivät, kun he lähtisivät yön selkään etsimään nukkumapaikkaa. Huomenna aamulla pitäisi mennä heti asuntotoimistoon viemään asuntohakemukset ja sen jälkeen oli mentävä isännöitsijätoimistoon tekemään vuokrasopimus. Heillä oli sosiaalitoimiston sitoumus vuokrien maksamista varten.

 

Illan mittaan Vesan luokse tuli muitakin nuoria. Kaikki käyttivät alkoholia, huumeita ja tupakkaa. Joskus siellä saattoi tulla tappelukin, kun naisista oltiin mustasukkaisia. Marko ja Mari eivät tunnustaneet olevansa mustasukkaisia. Silmiä riitti vain toisilleen. Eivät he muita vilkuilleet. Puhuivatkin pääasiassa vain toistensa kanssa.

 

-        Kuka ostaa piikin?

 

Vesa huusi äänten sorinan yli. Jokaisella nousi käsi ylös kuin koulussa. Koska Marko toi mäyräkoiran ja ruokaa, niin hän sai piikkinsä ensimmäisenä. Markon jälkeen piikin sai Mari. He odottivat vaikutusta ja siemailivat olutta.

 

Tunnin päästä kaikki olivat jo enemmän tai vähemmän tokkurassa. Maria väsytti. Päivä oli ollut tosi kiireinen, vaikka he olivatkin työttöminä. Hän meni Markon luokse ja pyysi miestä lähtemään hänen kanssaan pois tästä metelistä. Poikaystävä oli heti valmis lähtemään. Hän kävi jääkaapista loput ruokatavaransa, mitä ei kukaan ollut vielä ehtinyt syödä. Sitten he polttelivat sätkät ennen kuin painoivat oven kiinni perässään.

 

-        Minne mennään, kultaseni,

 

Marko kysyi.

 

-        Ottaisikohan yksi Suvi meidät luokseen täksi yöksi? Hän on minun entinen koulukaveri ja asuu tässä lähellä,

 

Mari mietti ääneen.

 

-        Mennään yrittämään,

 

 mies vastasi.

 

Suvi oli solakka, pitkänhuiskea tyttönen. Hän oli 20-vuotias ja punatukkainen. Hän oli oikein vetävän näköinen. Mari ajatteli, että Markon ei ainakaan tarvitsisi ihastua Suviin. Mies kyllä tykkäsi vain Marista. Suvilla oli iso vuokrakaksio ja parveke, missä voisi käydä tupakalla. Suvi poltti ja otti joskus alkoholiakin.

 

-        Toivottavasti hän on kotona,

 

ajatteli Mari.

 

Suvin asunto tuli pian näkyviin. Ikkunassa paloi valo, vaikka oli muutenkin valoisaa. Tyttö oli sellainen valojen unohtelija. Valo piti palaa, vaikka näki muutenkin hyvin. Marko soitti ovikelloa ja pian ovi avautui.

 

-        Ihanaa nähdä sinua Mari,

 

sanoi Suvi. Mari esitteli Markon Suville ja nainen kutsui heidät sisälle. Mari kysyi heti ystävältään, että saisivatko he jäädä yöksi. Huomenna he saisivat oman asunnon. Suvi lupasi ja hän läksi Marin kanssa kellariin etsimään vieraspatjoja. Mies meni sillä välin polttelemaan sätkää parvekkeelle.

 

Se ilta meni rupatellessa. Marko ja Mari saivat hyviä vinkkejä, mistä saisi edullisia käytettyjä huonekaluja ja missä oli tarjouksia astioista ja vuodevaatteista. Suville tuli Karjalainen, josta hän tutki kaikki tarjoukset. He selasivat kaikki viikon aikana ilmestyneet Karjalaiset lävitse. Välillä ystävykset kävivät tupakalla, joivat kahvia ja olivat kovin innoissaan uudesta asunnostaan.

 

Kello yhdeksältä sinä iltana Marin pää alkoi nuokkua. Häntä väsytti todella. Tyttö painautui nukkumaan ja Marko sekä Suvi jäivät vielä juttelemaan. Pian Suvikin sanoi lähtevänsä yöpuulle ja mies meni kultansa viereen.

 

-        Mari on kaikkein suloisin,

 

ajatteli mies ja pian hänkin

oli täydessä unessa.