Pankkivirkailija hymähti vähän ylimielisesti, mutta palveli kuitenkin asiallisesti Markon ja Marin asiat loppuun asti. Virkailijan teki mieli antaa omasta pussista kymppi, mutta se ei kuulunut asiakaspalveluun. Mies sanoi, että summa on oikea, hän nostaa ne. Samalla tavalla meni Marin tililtä nosto. Olivatpahan rahat sämpylään ja kahviin kummallekin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nuoret astelivat takaisin sosiaalitoimistoon ja he menivät suoraan Vienan huoneeseen. Marko ojensi tiliotteet ja sosiaalitarkkaaja otti ne vastaan.

 

-        Miten te olette pärjänneet viime päivät,

 

kysyi Viena. Marko vastasi heidän majailleen kavereidensa luona. Viime yö meni puistonpenkillä, kun rappukäytävät pysyivät lukossa.

 

-        Voi teitä,

 

virkailija säälitteli ja hän rupesi selostamaan, kuinka paljon nuoret saisivat seuraavaksi kuukaudeksi rahaa. Nyt heille tehtiin yhteispäätös, koska oli yhteinen asuntokin. Rahaa he saisivat 600 euroa, siihen sisältyi avustusta huonekaluihin. Viena kehotti heitä menemään kirpputorille. Sieltä saisi laadukasta tavaraa. Rahat tulisivat tuossa kolmen paikkeilla tilille. Kello oli nyt yksitoista.

 

Virkailija oli soittanut asuntotoimistoon, josta toimistopäällikkö oli sanonut, että asunto oli varma. Sosiaalitoimisto maksaisi vuokran ja ennakkomaksun. Näin Viena lupasi. Viena käski hankkia liitteet nopeasti asuntohakemukseen ja heti sen jälkeen nuorten piti mennä allekirjoittamaan vuokrasopimus. Vuokrasopimuksesta kopio tulisi sitten sosiaalitoimistoon sisäisenä postina.

 

Marko ja Mari läksivät onnellisina pois virastosta. He päättivät käydä läheisellä huoltoasemalla juomassa kahvit ja syömässä sämpylät. Rahat riittivät juuri ja juuri ostoksiin. Sätkätarpeita Markolla vielä oli.

 

Heti sosiaalitoimiston ala-aulaan päästyään Marko kääräisi kaksi sätkää. , toisen Marille ja toisen itselleen. He menivät ulos ja sytyttivät tupakat. Kyllä maistuikin hyvältä. Mies katseli naistaan. Mari oli kaunis nuori nainen ja hieman kun vielä meikkaisi, niin Mari olisi oikea kaunotar. Mutta tytöllä ei ollut rahaa meikkeihin. Huulipunan jämä oli taskussa. Loput meikit olivat jääneet kotiin, kun hänet häädettiin sieltä pois.

 

Huoltoasemalla he joivat ahnaasti kahvinsa ja söivät sämpylänsä. Vielä oli jäänyt vähän yli euro rahaa taskun pohjalle. Marko otti sätkätarvikkeet esille ja alkoi kääriä tupakoita. Tytölle piti kääräistä muutama sätkä, sillä Mari menisi ystävänsä luokse suihkuun sillä välin, kun Marko kävisi vero- ja työvoimatoimistossa. Mari oli kirjoittanut valtakirjan, että Marko saisi hänenkin verotodistuksen ulos.

 

He täyttelivät yhdessä asuntohakemusta. Oli hieman hankalia kysymyksiä. He eivät olleet tottuneet paperien täyttämiseen. Kummallakin oli vain peruskoulu pohjana elämään. Mari tosin oli hakenut kauppaopistoon, mutta ei ollut päässyt sinne.

 

He erosivat huoltoaseman pihassa ja Mari suunnisti ystävänsä Annen luokse Yläsatamakadulle. Anne oli luvannut hänen käydä siellä suihkussa ja vaihtamassa vaatteita. Markoa Anne inhosi, eikä päästänyt miestä kotiinsa. Markolla oli omat ystävänsä, joitten luona hän kävi siistiytymässä.

 

Mari soitti ovikelloa. Anne tuli aukaisemaan oven. Hän oli kesälomalla. Anne opiskeli yliopistossa ja hänellä oli varakkaat vanhemmat. Koskaan hän ei tarjonnut Marille ruokaa, vaikka Mari ei olisi syönyt koko päivänä mitään. Anne ei tajunnut sitä, vaikka opiskelija olikin. Anne oli hieman pyöreä, vaaleatukkainen blondi. Hänellä oli muodikkaat silmälasit päässä ja hän oli 170 cm pitkä eli yli 10 cm pitempi, kuin Mari.

 

 

-        Hei taas,

 

Mari tervehti. Anne vain katsoi ja pyysi sisälle.

 

-        Minun pitää ehdottomasti käydä suihkussa nyt, koska minulla on neuvola iltapäivällä.

 

Marko oli soittanut ajan hänelle heti kun he olivat tulleet asuntotoimistosta pois.

 

-        Oletko sinä raskaana?

 

Anne ihmetteli. Tyttö selosti Annelle päivän tapahtumat ja myönsi vahingon käyneen.

 

Anne oli tyytyväinen. Hän pääsisi näin kivuttomasti eroon Marista. Häntä oli jo alkanut kyllästyttää ainainen vartioiminen, milloin ystävä tulisi. Hän ei ymmärtänyt köyhyyttä. Hänen mielestään jokainen oli omasta syystään köyhä. Marikin rupesi seurustelemaan pikkurikollisen kanssa. Olisi vain pysynyt kotonaan ja käynyt kouluja, niin kuin hän teki.

 

Mari meni suoraan suihkuun. Kylpyhuoneen nurkassa olivat hänen vaihtovaatteensa. Samanlaiset farkut kuin mitkä olivat hänen päällänsä ja punainen pitkähihainen paitapusero. Alusvaatteet olivat myös siinä. Mari riisui vaatteensa suoraan pyykkikoneeseen. Hän katseli itseään. Muutama neulanpisto oli käsivarressa. Hän oli kokeillut vain vähän huumeita. Neulanpistojen jäljet peittyivät mukavasti pitkähihaisen puseron alle. Kysyisivätköhän neuvolassa huumeiden käytöstä? Hänellä oli tosi hoikka vartalo, pienet rinnat ja litteä vatsa, vaikka raskaus oli jo kohta neljännellä kuulla.

 

Mari laittoi veden suihkuamaan ja meni itse suihkun alle. Hän saippuoi itsensä ja lainasi Annen hiustenpesushampoota sekä pesi tukkansa. Tukka oli kovin likainen. Hänellä oli uusi hiusharja, jolla hän selvittelisi kuontalonsa.

 

Tällä välin Marko oli jo työvoimatoimiston jonossa. Siellä oli tosi ruuhkat. Miehen edellä oli vielä pari henkilöä. Markoa kismitti tämä ainainen jonottaminen. Menipä minne tahansa, niin jonot olivat kuin Venäjän tullissa. Sielläkin hän oli käynyt halpaa tupakkaa ostamassa. Olisikohan verotoimistossa myös jonoja?

 

Vihdoin oli Markon vuoro. Hän esitteli itsensä kohteliaasti ja pyysi työttömyystodistuksen asunnon hakua varten. Toimistosihteeri oli ynseän tuntuinen ja katsoi miestä vähän halveksivasti. Kyseli, oliko työhalukkuutta. Marko sanoi haluavansa työhön. Virkailija antoi työhönosoituskortin kaupungin puistopuolelle. Marko otti sen kiitollisena vastaan ja päätti, että jos hän saisi sen paikan, niin hän kävisi joka päivä töissä. Virkailija antoi työttömyystodistuksen ja mies läksi pois työkkäristä.