Marko ja Mari menivät olohuoneen sohvannurkkaan pistämään piikit. Marko pisti piikin ensin itseensä ja sitten hän pyysi Marin ojentamaan käsivartensa. Mari teki työtä käskettyä. Hän tiesi, että huumeesta tulisi rento ja hyväolo. Silloin oli kuin taivaassa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Huoneistossa soi musiikki täysillä. Naapurit koputtelivat seiniin. Porukka ei välittänyt moisesta. Ovikellokin soi ja oven takana seisoi naapurin vihainen perheenäiti. Lapset eivät saaneet nukutuksi, kun Reiskan luota kuului niin mahtava meteli. Reiska kohteliaana miehenä lupasi, että he vähän hiljentävät menoaan. Rouva meni tyytyväisenä omaan asuntoonsa. Joskus Reiska oli tätä yksinhuoltajaa yrittänyt vikitelläkin. Ihastus oli molemmin puoleista.

 

Marko ja Mari olivat jo aineen vaikutuksen alaisina. He suutelivat ja halailivat estottomasti toisiaan. He eivät välittäneet muista. Mari lupasi Markolle, että tämä saisi olla viimeinen kerta tässä huumesekoilussa. Hän vakuutteli tytölleen, ettei hän halua olla mikään huumediileri. Mari muisti, että hän odotti pienokaista. Hänen pitäisi myös lopettaa huumeitten käyttö. Mutta tämän illan he halusivat olla vapaasti vailla huolia. Mari käpertyi Markon kainaloon.

 

Reiska oli vauhdissaan. Hänellä oli myös tyttöystävä, Tytti. Tytti oli käyttänyt huumeita jo monta vuotta. Hän oli aivan koukussa. Reiska rakasteli Tyttiä toisten nähden. Muut yllyttivät lisää esityksiä. Kuka rupeaisi strippaamaan, huuteli joku.

 

Kello oli jo melkein kymmenen illalla. Marko ja Mari rupesivat tekemään lähtöä. He eivät voineet jäädä siihen huumeluolaan. He livahtivat ovesta ulos. Mari könkkäsi jalallaan hitaasti. Portaat olivat vaikeat. Niinpä Marko koppasi Marin syliinsä ja vei hänet alakertaan. Siellä hän laski tyttönsä maahan, otti Maria poskista kiinni ja suuteli häntä oikein intohimoisesti. Maria vielä ujostutti Markon suora toiminta.

 

He läksivät kävelemään bussipysäkille. Ihmisiä oli hyvin vähän liikkeellä. Ostoskeskuksen ravintolan edessä heilui humalaisia. Marko ja Marikin huojuivat vähän. He olivat ottaneet myös kaljaa huumeitten lisäksi. Mari näytti niin pieneltä ja hauraalta siinä Markon kainalossa.

 

Bussi tulikin tuota pikaa. Marko avusti Marin linja-autoon ja tyttö mennä linkutti takapenkille. Siellä oli vapaata tilaa. Etuosassa oli melkein varattuna kaikki paikat. Marko maksoi kyydin ja meni Marin perään. He hihittelivät ja kutittelivat toisiaan. Heillä oli vähän sumuinen olo. He eivät oikein tienneet minne mennä yöksi. Bussi oli kaupungissa viidessä minuutissa. Marko ja Mari laskeutuivat linja-autosta pois.

 

Kaupungissa oli vielä ilo ylimmillään. Vapputori oli kojuja täynnä. Ilmapallomyyjiä näkyi siellä täällä. Marko kävi ostamassa Marillensa Pikku Myy-ilmapallon. Tyttönen muistutti niin olemukseltaan Myytä. Marista oli ihanaa, että Marko huomioi hänet ja muisti pikkulahjoilla.

 

Neitosella alkoi olla kipsattujalka jo kovin kipeä. Hän halusi päästä lepäämään. Yhdessä he kävelivät laitakaupungille. Siellä olisi kerrostaloja. He voisivat yrittää johonkin rappukäytävään yöksi. Marilla oli muovipussissa farkut. Hän päätti laittaa ne jalkaansa, ettei tulisi vilu yöllä.

 

Erääseen rappukäytävään meni pariskunta. He huojuivat, olivat ehkä hiukan tuiterissa. Marko odotti, kunnes he avaisivat oven. Heti oven avautuessa mies meni pariskunnan perään ja otti ovenkahvasta kiinni. Hän odotti, että Marikin joutuisi samalla oven avauksella sisälle. Pariskunta meni ylempään kerrokseen ja Mari sekä Marko jäivät alas. He menivät portaitten alle ja Mari kaivoi kassistaan farkut.

 

Oli tosiaan taitolaji saada farkut jalkaan. Kipsi oli edessä eikä jalkaa voinut kääntää mitenkään. Meni ainakin puolituntia ennen kuin Mari sai ahdettua farkut jalkaansa. Heti tuli lämpimämpi olo. Tyttö kaivoi takkinsa taskusta särkylääkkeen ja otti muovipussista limskapullon. Hän pani tabletin suuhunsa ja huuhteli sen limskalla alas vatsaansa.

 

He olivat piilossa rappujen alla. Mari meni Markon kainaloon. mies kääri sätkiä, että he voisivat välillä käydä tupakalla. Porraskäytävässä ei oikein passannut tupakoida. Heti kuitenkin joku huomaisi heidät. Nyt he kuitenkin lepäsivät vielä vähän aikaa.

 

Tyttöä rupesi nukuttamaan. Silmät painuivat väkisin kiinni. Marko oli vielä aivan virkeä. Tupakkaa hänen mielensä teki. Varovasti hän laski Marin pitkäkseen ja hipsi ovenrakoon tupakalle. Ulkona oli suht’koht lämmin ilma. Nuorukainen veteli koko sätkän henkeensä ja meni rakkaansa vierelle. Markoakin alkoi nukuttaa. Pian he molemmat olivat täydessä unessa.

 

Vanha pappa asteli kotiansa kohti. Hän asui juuri siinä rapussa, missä nuoret olivat. Pappa etsi avaimensa ja avasi ulko-oven. Jossain kuului kuorsausta. Pappa hiipi rappujen luokse. Hän näki kaksi ihmistä rappujen alla. Pappa tönäisi miestä jalkaan. Marko heräsi vähän äreänä, mutta muisti missä oli. Mieleen tuli, että vanha mies häätää heidät pois rappukäytävästä.

 

Pappa olikin juttu tuulella. Hän oli ottanut vähän viinaksia. Mari ja Marko saivat kutsun papan kotiin. Mies herätti Marin ja niin he läksivät yläkertaan, kolmanteen kerrokseen, missä papan asunto sijaitsi. Marilla oli vähän vaikeuksia kulkea kipsatun jalan kanssa.

 

Lopulta he kaikki kolme olivat papan asunnon oven edessä. Ovessa luki ”Kutkunen”. Ihmeellinen nimi, ajattelivat nuoret. Mies vaikutti kuitenkin hyvin mukavalta. Hän aukaisi oven ja kutsui rakastavaiset sisälle.

 

Huoneisto oli tosi siisti ja loistelias. Taisi olla kolmio. Arvokkaat, vanhat huonekalut koristivat puhdasta ja siistiä asuntoa. Marko ja Mari riisuivat kengät ja päällysvaatteensa yltään ja he menivät peremmälle. Pappa rupesi touhuamaan kahvia sekä toi heille pikarilliset viiniä.

 

Marko ja Mari istuivat vierekkäin vanhalla antiikkisohvalla. He siemailivat juomiaan. Marilla juoma meni hiukan päähän. Olihan hän ottanut kaljaa Reiskan luona sekä polttanut hasista. Siis entisiä pohjia oli. Markolle taas viini ei vaikuttanut mitenkään. Hän oli tottunut alkoholin käyttäjä.

 

Vihdoin pappa kutsui heidät keittiöön kahville. He saisivat vähän lämmintä sisuksiinsa. Mies oli lämmittänyt voisarvia kahvin kanssa. Nuorilla herahti ihan vesi kielelle. Mies kyseli Marilta ja Markolta, keitä he olivat. Miten he olivat joutuneet tuohon tilanteeseen ja missä tyttö oli jalkansa särkenyt. Nuoripari vastaili parhaan kykynsä mukaan.

 

Marko rupesi kyselemään mieheltä, miten hän oli uskaltanut ottaa heidät kotiinsa. Voisivathan he olla vaikka minkälaisia rikollisia tahansa. Mies sanoi vain, että hän on jo niin vanha, että ei haittaa vaikka hänelle tapahtuisi mitä tahansa. Hän sanoi, luottavansa nuoriin.

 

Kello oli varmaan neljä aamuyöstä ja Mari ja Marko haukottelivat antaumuksellisesti. Pappa huomasi, että nuoret pitää päästää nukkumaan. Makuuhuoneessa oli parisänky, mihin mies pariskunnan ohjasi. Miehellä itsellään oli sänky toisessa makuuhuoneessa.

 

Marko ja Mari nukkuivat koko yön sikeästi. Edes tytön jalkaa ei pakottanut. Aamulla Marko heräsi ensimmäiseksi. Hän suuteli kultaansa poskelle. Marikin rupesi availemaan silmiään. Hän hymyili miehelle. He nousivat yhtä aikaa sängystä ja menivät kylpyhuoneeseen aamupesulle.

 

Vanha pappa oli jo herännyt. Kello näytti puolta kymmentä. Hän laitteli nuorille aamupalaa keittiössä. Kananmunat hän oli kiehuttanut. Oli vaaleaa ja tummaa leipää. Leikkeleitä löytyi yhdeltä vadilta. Vahva kahvi oli valmiina pannussa. Hän kutsui nuoret syömään.

 

Mari ja Marko asettuivat pöydän ääreen. Tytöllä vatsa kurni. Hänen teki mielensä ruveta ahmimaan, mutta ei oikein iljennyt. Pappa tosin kehotti heitä syömään ja juomaan mahansa täyteen.

 

Heillä oli käynyt onni, kun tapasivat tämän ystävällisen miehen. Heidän täytyi kuitenkin ruveta lähtemään. He kiittivät miestä vieraanvaraisuudesta. Pappa sanoi vain:

 

-        Mitäs tuosta, olitte niin mukavaa seuraa minulle.

 

Mies alkoi vielä kaivaa lompakkoaan ja tarjosi Marille muutamaa kymppiä. Marilla ei ollut rahaa, joten hän otti rahat kiitollisin mielin vastaan. Tyttö sanoi muistavansa miestä tulevaisuudessa. Mies pyysi heitä pistäytymään joskus kahvilla. ”Muistattehan, ovessa lukee ”Kutkunen”, mies sanoi.

 

Niin nuoret hyppelivät kerrostalon portaita alas. Mari tosin vielä linkkasi. He miettivät, mitä seuraavaksi. Kaulakkain he siitä lähtivät kävelemään kaupungille päin.