Mari otti kultansa puhelinnumeron ylös ja lupasi soittaa heti kun selviäisi leikkauksesta. Marko lupasi tulla rakkaansa luokse heti, kun leikkaus olisi ohitse. Illalla he saisivat olla sairaalassa vielä kahden. Yöksi he tosin joutuisivat eroamaan. Mari valitti välillä kipujansa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Marko antoi vielä lähtösuudelman ja tyttö värisi intohimoa ja kipua yhtä aikaa. Kohta Marko lähti sairaalasta pois. Mies ajatteli mennessään heidän lyhyttä yhteistä taivalta. Kuinka läheisiksi he olivatkaan tulleet, pystymättä olemaan erossa toisistaan.

 

Pian leikkaussalin sairaanhoitaja otti Marin sängyn päädystä kiinni ja lähti kuljettamaan häntä kohti leikkaussalia. Hoitaja oli antanut tytölle rauhoittavan pillerin ja Marilla alkoi olla jo ihan hyvä olo. Hieman kauhistuttivat leikkaussalin instrumentit ja valot. Marin leikkaus tehtiin puuduttamalla.

 

Lääkäri tuli Marin luokse tervehtien ja selosti mitä leikkauksen aikana tapahtuisi. Nukutuslääkäri tuli myös paikalle ja hän pitäisi potilaalle seuraa koko leikkauksen ajan. Lääkäri kyseli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Välillä Maria rupesi naurattamaan. Rauhoittava pilleri oli tehnyt tehtävänsä. Niin tyttö leikattiin. Hänen elämänsä ensimmäistä kertaa.

 

Marko oli kävellyt kaupungille ja oli aika hermostunut. Hän meni kukkakauppaan ja kysyi myyjältä, millainen kimppu pitäisi viedä leikkauksesta toipuvalle nuorelle naiselle. Hän ei ollut vielä koskaan vienyt kenellekään kukkia. Myyjä ehdotti vaaleanpunaisia ruusuja tai neilikoita. Marko valitsi kymmenen ruusua.

 

Kaupungilla kävellessä häntä vastaan tuli entinen rikoskumppani. Kaveri pyysi Markoa messiin, mutta hän ei lähtenyt. Hän roikotti kukkapakettia ja sanoi miehelle, että entinen elämä on nyt ohi. Markolla oli nyt ihana tyttöystävä ja selvä pää. Kaveri yritti houkutella miestä vaikka millä, mutta Marko pysyi kannassaan.

 

Suojelusenkeli ilmestyi Markolle. Olento sanoi:

 

-        Mari on nyt leikattu ja voi hyvin. Mene nyt sairaalaan.

 

Miestä vähän kauhistuttivat tällaiset hallusinaatiot, mutta hän lähti astelemaan sairaalan suuntaan. 

 

Sairaalan lähelle päästyään hänen kännykkänsä soi. Marko vastasi. Marihan se siellä oli. Tyttö pyysi Markoa tulemaan luokseen heti.

-        Tulen ennemmin kuin arvaatkaan,

 

vastasi mies. Hänhän oli jo sairaalan ovella. Marko sulki kännykkänsä ja asteli ripeästi neuvontaan. Sieltä hän kyseli millä osastolla Mari oli. Hän oli toisessa kerroksessa kirurgisella puolella. Mies kiirehti raput ylös ja kopautti huoneen ovelle.

 

Mari oli niin suloisen näköinen siinä sairaalaan suuressa vuoteessa. Tummat pitkät hiukset kehystivät siropiirteisiä kalpeita kasvoja. Vihreät, hieman vinot silmät katsoivat ovelle päin. Marko riensi halaamaan Maria ja kysyi:

 

-        Oliko se kauheata?

 

Mari puisti päätään. Kaikki oli mennyt hienosti ja hän joutuisi pitämään kipsiä jalassa kuusi viikkoa.

 

-        Voi pientä,

 

kuiskutteli mies kultansa korvaan ja ojensi kukat tytölleen.

 

-        Milloin pääset täältä pois?

 

mies kysyi. Mari pääsisi jo huomenna kotiin, mutta piti olla hakija. Marko lupasi hakea hänet. He voisivat majoittua Tonin luokse vähäksi aikaa.

 

Marilla oli jo kovat tupakantuskat. Marko pyysi hoitajilta pyörätuolia, jotta voisi viedä tyttöystävänsä ulos tupakalle. Ilman vastaväitteitä he saivat tuolin. Marko kärräsi Marin ulos. Tupakkakatoksessa he vetelivät savukkeitaan ja nauttivat toistensa seurasta.

 

Koko illan Marko viihdytti Maria. Tyttö olisi tahtonut niin kovasti Markon viereen nukkumaan, mutta nyt se ei olisi mahdollista. Mies hyväili kultaansa salaa hoitajilta. Pienet rinnat kiinnostivat Markoa. Hän siveli niitä. Mari värähteli. Juuri silloin tuli hoitaja ja nuoret vähän säikähtivät. Hoitaja toi kuumemittarin ja pyysi miestä jo poistumaan. Vierailuaika oli lopussa. Vielä lähtösuudelmat ja Mari jäi yksin.

 

Tyttö jäi vuoteeseen hieman surullisin mielin. Onneksi täällä ei tarvinnut virua pitkään. Huomenna hän saisi nähdä Markon ja pääsisi pois täältä. Hän otti lompakon yöpöydän laatikosta ja laski rahat. Rahat riittivät juuri ja juuri sairaalan maksuun. Kuitti piti säilyttää sosiaalitoimistoa varten.

 

Hoitaja kävi hakemassa mittarin pois Marin kainalosta ja pian tyttö nukahti autuaalliseen uneen. Suojelusenkeli siivitti nuoren naisen matkaa eteenpäin. Paljon Marin oli vielä koettava, ennen kuin elämä pääsisi tasapainoon.

 

Marko soitti Tonin ovikelloa. Toni tuli aukaisemaan oven.

 

-        Yksinkö sinä tulet?

 

kysyi Toni kaveriltaan. Marko selosti onnettomuuden ystävälleen ja pyysi, että he saisivat Marin kanssa majailla vähän aikaa Tonin luona. Mies lupasi oitis, eihän noita voinut jättää pulaan. Huomenna siis Marko saisi tuoda Marin Tonin luokse. Tänä yönä mies saisi vielä nukkua yksin ja haaveilla vain tulevista öistä.

 

Uni ei tahtonut tulla rakastuneen miehen silmään. Hän mietti sitä, kuinka rakastui noin vain. Sellaista tunnetta hän ei ollut ikinä tuntenut. Hän kieriskeli vuoteessaan ja kävi välillä tupakalla parvekkeella. Hän katseli ylös taivaalle ja kiitti suojelusolentoaan kaikesta.

 

Marko oli jo kotvan aikaa ihaillut yöllistä maisemaa ja yhtäkkiä näki tähden lennon. Silloin sai toivoa jotakin ja hän toivoi ikuista rakkautta Marin ja hänen itsensä välille.

 

Samaan aikaan Mari heräsi sairaalavuoteessaan ja katseli ikkunasta ulos. Mitähän Marko miettii, ajatteli tyttö. Samassa tähti lensi taivaalla ja Mari toivoi myös rakkautta heidän kahden välilleen. Suojelusenkeli vilkutti neitoselle taivaasta. Tyttö näki sen ihan oikeasti.

 

Ei tahtonut uni tulla kummankaan silmään. Niin paljon oli tapahtunut muutamassa päivässä. Mari päätti soittaa seuraavana päivänä vanhemmilleen, josko he olisivat jo lauhtuneet. Tuskinpa. Tyttö meni sänkyyn, nukahti pian ja nukkui aamiaiseen asti.

 

Seuraavana aamuna Marko heräili Tonin patjalta. Ei näkynyt Maria vieressä, hän oli sairaalassa vielä. Kello oli jo seitsemän ja mies hyppäsi pystyyn. Hän meni kylpyhuoneeseen asioilleen ja pesi samalla hampaansa. Hampaat olivat hyvässä kunnossa, suuret ja valkoiset. Marko mietti Marin hampaita. Hän oli kielellään niitä kosketellut. Ne olivat pienet ja ehjät sekä myös valkoiset.

 

Olohuoneessa Marko puki päällensä. Hän meni keittämään kahvia ja luki päivän lehden. Kahvipannu porisi ja nuorukaisella alkoi olla jo kiire hakemaan kultaansa sairaalasta. Toni nukkui vielä. Tonin tyttöystävä oli Rhodoksella kaverinsa kanssa. Siellä heillä menisi kaksi viikkoa. Sen ajan oli nuoripari saanut luvan olla Tonin luona.

 

Marko joi kahvinsa nopeasti ja läksi ulos. Ulkona hän sytytti tupakan ja lähti astelemaan kohti sairaalaa. Sinne oli muutama kilometri. Olikohan Mari jo heräillyt, mietiskeli mies. Puhelin soi juuri silloin. Marihan se siellä oli. Hän ilmoitti olevansa valmiina lähtöön. Marko kertoi, että he menisivät Tonin luokse pariksi viikoksi ja sen jälkeen kiertolaisen elämä ilmeisesti jatkuisi. Mari oli innoissaan. Saisivathan he olla yhdessä pitkän aikaa.

 

Sairaalassa Marko meni suoraan tytön huoneeseen. Siinä vuoteen laidalla Mari istui päällysvaatteet päällänsä ja piteli ruusuja kädessään. Se oli ihana näky. Marin jalka oli kipsissä ja tönkkönä. Mies harmitteli, ettei ollut kameraa, jolla ottaisi kuvan tuosta näystä.

 

Mies otti tyttöä leuasta kiinni ja sanoi:

 

-        Kyllä me pärjätään.

 

Hän suuteli Maria hellästi. Tyttö oli kuin haurasta lasia. Hänen tummat, pitkät hiukset olivat valtoimenaan, varsi oli hoikka ja hän oli niin pikkuinen mieheen verrattuna. Marko muisti yöllisen tähden lennon ja toiveensa.