Kun he olivat bussipysäkillä, niin Marko kysyi Marilta:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

-        Minne nyt mennään?

 

Tyttö halusi luopua kasseistaan ja sanoi menevänsä Annen luo. Annelle pitäisi vielä kertoa tästä Markosta ja muutenkin valottaa tilannetta. Mari ei vielä halunnut Markoa sinne mukaan. Mies sanoi kuljeskelevansa kaupungilla sillä välin. Hänellä oli paljon tuttuja, joiden kanssa voisi olla.

 

Linja-autossa he taas kietoutuivat toisiinsa. Intohimoiset suudelmat virittivät tunnelmaa. He eivät nähneet, eivätkä kuulleet mitään muuta kuin toisensa. He olivat rakastuneet ensisilmäyksellä.

 

Marko ja Mari saapuivat kaupunkiin. Keskustaan tultuaan he hyppäsivät pois linja-autosta. Marko saatteli Marin Annen luokse ja he lupasivat tavata neljän aikoihin Sampo-pankin kulmilla. Tyttö oli onnellinen, kun mies oli niin kiinnostunut hänestä. Vielä halaukset ja lähtösuukot ja Mari juoksi rappukäytävään. Suojelusenkeli seurasi tyttöä hymy suupielessään. Vielä tulisi vaikeuksiakin, mutta Mari voittaisi ne.

 

Tällä välin Marko suunnisti keskikaupungille. Siellä hän tapasi kaverinsa Reiskan joka pyysi häntä mukaansa. Marko tiesi, että mies tarjoaisi hänelle huumeita. Hänen teki mieli hasista. Hän meni miehen matkaan ja vihelteli mennessään. Reiska kysyi, että mikäs Markoa viiraa, kun on niin iloisen tuntuinen. Mies kertoi tavanneensa maailman ihanimman tyttölapsen. Reiska pyysi Markoa näyttämään tytön hänellekin. Mies lupasi, mutta ei ihan vielä. Hänen itsensä oli saatava tutustua Mariin ensin oikein kunnolla.

 

Mari soitti Annen ovikelloa. Pian ovi aukeni

 

-        Hei!

 

Anne tervehti Maria. Mari sanoi, että tässä minä nyt olen kasseineni. Hän pyysi ystäväänsä ottamaan hänet seuraavaksi yöksi luokseen. Anne lupasi antaa Marin majailla asunnossaan.

 

He menivät peremmälle. Anne rupesi touhuamaan kahvia ja Mari kertoili, mitä äidin ja isän luona oli tapahtunut. Lisäksi hän kertoi tavanneensa maailman ihanimman miehen. Ystävätär varoitteli miehestä ja sanoi, että tänne et sitä ainakaan tuo. Mari tuli surulliseksi. Hyvä, kun ei purskahtanut itkuun. Hän olisi, niin halunnut esitellä miehen jokaiselle tutulleen.

 

Aika kului nopeasti ja Marin teki mieli tupakkaa. Anne kielsi polttamasta. Edes hänen parvekkeella ei saanut polttaa. Niinpä hän hyvästeli Annen ja lupasi tulla illemmalla takaisin. Vielä olisi aikaa Markon tapaamiseen.

 

Tyttö kuljeskeli mietteissään pitkin kaupunkia. Kännykkäkin oli jäänyt kotiin. Hän ei voinut soittaa kenellekään. Markolla oli puhelin. Mari päätti soittaa vanhemmilleen illalla Markon kännykästä. Saas nähdä, mitä he sanoisivat. Hänellä oli jo nyt ikävä kotia. Mutta hänet oli heitetty kotoa pihalle ja näin Mari sai etsiä paikkaa tästä elämästä.

 

Mari sytytti jo toisen savukkeen. Hän ei oikein sätkätupakoista piitannut. Markolla oli sätkiä. Hän mietti, että jostain pitäisi saada rahaakin. Pankissa olisi vielä sen verran, että hän ehkä viikon pärjäisi. Lompakossa oli vajaata parikymppiä.

 

Mari meni samaan baariin, missä oli tavannut Markon. Hän kävi hakemassa tiskiltä limpsalasin ja etsi paikan itselleen ikkunan vierestä. Hän katseli ympärilleen. Muutaman pöydän päässä oli se blondi, jonka kanssa mies oli eilen. Nainen katsoi tyttöä vihaisesti ja nousi tuolistaan.

 

Hän suunnisti lanteet keinuen Marin luokse ja istahti lupaa kysymättä tyttöä vastapäätä.

 

-        Varo vain, minä kostan sinulle, kun veit Markon,

 

nainen sanoi. Mari ei tuohon osannut vastata. Säikähti vain vähän. Nainen oli kovasti meikattu ja hänellä oli kova ilme. Tyttö sanoi naiselle, että Marko oli nyt valinnut hänet tyttöystäväkseen, eikä nainen voisi heitä erottaa. Nainen läppäisi Maria poskelle. Silloin kahvion omistaja tuli ja käski naisen poistua. Näin miehen entinen joutui kävelemään mukisematta ovelle, mutta hän katsahti vielä taakseen.

 

Mari istui vielä pöydässä ja melkein itki. Ei hän halunnut mitään mustasukkaisuusdraamaa. Hän katsoi kelloaan ja se oli jo puoli neljä. Hän nousi tuolilta ja meni ulos. Pankin kulmalle oli vielä vähän matkaa. Tupakan hän poltteli kävellessään ja meni sovitulle treffipaikalle.

 

Kun Mari tuli paikalle, niin hän ilokseen huomasi, että miehen olevan jo paikalla. Marko tuli tyttöä vastaan ja koppasi hänet syliinsä. Suuteli intohimoisesti suulle, aivan kuin erosta olisi ollut pitempikin aika. Mari vastasi suudelmaan.

 

Tyttö kertoi miehelle tavanneensa tämän entisen naisen joka oli läpsäissyt Maria poskelle. Marko sanoi ottavansa naiselta luulot pois, kun tapaisi tämän. Mies sanoi Marin olevan ainut nainen, jota koskaan oli rakastanut samalla tavalla. Vaikka Markolla oli elämänsä varrella ollut naisia, niin tämä tyttö oli kaikkein ihanin.

 

Mari pyysi Markoa lainaamaan puhelinta. Hän soittaisi kotiin. Tytöstä tuntui, että he kuitenkin odottivat hänestä jotain tietoa. Marko ojensi puhelimen ja Mari näpytteli numerot. Puhelin tuuttasi hyvän aikaa ennen kuin äiti vastasi,

 

-        Mari täällä, hei.

 

-        Joko olet ilmoittautunut takaisin kouluusi?

 

 kysyi äiti. Mari kielsi asian ja äiti kielsi ottamasta yhteyttä, jos tavat eivät muutu. Tytär yritti vielä kertoa Markosta, mutta äiti paiskasi luurin korvaan. Mari nyyhkäisi. Mies halasi ja lohdutteli Maria.

 

Mari ja Marko lähtivät kävelemään laitakaupungille päin. Mies piti tyttöä kainalossaan. Tyttö oli suruissaan. Ei hän halunnut menettää äitiä ja isää näin. Siinä mietteissä tuli enkeli Marin ajatuksiin. Enkeli sanoi:

 

-        Sinä olet vielä nuori, äitisi ja isäsi tulee pitämään sinusta vielä. Aika vain ei ole siihen vielä otollinen.

 

Hän kertoi miehelle kuvajaisestaan. Marko taas kertoi Marille, että hänen olentonsa on pyytänyt häntä suojelemaan tyttöä.

 

He kävelivät rivakasti. Määränpäätä ei ollut. Mari kyseli mieheltä, että mistähän saisi rahaa, että eläisi. Marko kertoi, että huomenna tilataan aika sosiaalitoimistoon. Siellä antaisivat elämiseen rahaa. Niin Markokin oli sieltä apua saanut. Nyt mies sai Kelalta työttömyyspäivärahaa ja lisäksi vielä muutaman kympin sossusta.

 

Ilta alkoi hämärtää. Pakkasta oli viitisentoista astetta. Marin oli kylmä. Tuuli puhalsi jäätävää viimaa kasvoille. Näin alkoi tytölle kiertolaisen elämä. Mies oli saanut maistaa sitä jo muutaman kuukauden.

 

Marilla oli yllään tummansininen duffelitakki. Hattua ei hänellä ollut. Markon käsivarsi lämmitti harteita. Välillä he pysähtyivät suutelemaan. Kohta pitäisi erota. Mari oli luvannut mennä yöksi Annen luokse. Marko menisi kavereittensa tykö. Jostain pitäisi saada asunto. He eivät tienneet, että asuntotoimistosta voisi sellaisen saada, jos he hakisivat yhteistä asuntoa. Markolla oli ollut asuntohakemus jo kauan vireillä, mutta Mari ei ollut sellaista vielä tehnyt.

 

Mies lähti saattelemaan tyttöystäväänsä Annen asunnolle. Hän kertoi Marille kotioloistaan. Vanhemmat olivat viinaan meneviä ja hänellä oli kolme nuorempaa sisarusta.  Tässä samassa kaupungissa asui hänen veljensä, jonka luona mies vietti useinkin yönsä. Sinne ei vain tyttökaveria voinut viedä yöksi. Toki he kävisivät siellä lähiaikoina.

 

Siinä jutellessa matka taittui nopeasti. Marko laittoi kätensä Marin ympärille ja suuteli häntä nenänpäähän. Hän vielä katsoi tyttöstä silmiin ilkikurisesti ja läppäisi takapuolelle,

 

-        menehän siitä.

 

Huomenna he tapaisivat puolilta päivin baarissa. Silloin he menisivät sosiaalitoimistoon. Markolla oli sinne aika.

 

Kun Mari oli mennyt, niin Marko asteli ajatuksissaan eteenpäin. Hän mietti tuota suloista tyttöä. Hän oli kaikkea sitä, mitä mies tyttöystävästään halusi. Tosin yhtä köyhä Mari oli kuin hänkin, mutta raha oli maallista. "Vielä minä elätän perheeni", ajatteli mies. Hän vihelteli kulkiessaan ja huomaamatta askeleet olivat vieneet hänet veljensä Mikan luokse.