He tulivat tavaratalon ovesta ulos kassien kanssa. Nyt he päättivät mennä kirpputoreille kiertelemään. Siellä menikin aikaa. Yksi kirpputori oli keskustassa. Sieltä he saivat kattilat ja astiat. Toinen kirppari oli teollisuusalueella. He kävelivät sinne. Siellä oli huonekaluja.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Marko soitti kaverilleen Tonille, jolla oli vanha pakettiauto. Lähtisikö kaveri viemään tavaroita heidän uudelle asunnolle? Toni lupasi tulla hetimiten.

 

Kyllä tosiaan ihmiset olivat hylänneet hyviä kalusteita. Melkein uusi sohvakalusto maksoi 20 euroa. Sen he ostivat. Keittiönpöytä, jossa oli penkit kahta puolta ostettiin myös. Sekin maksoi vain 15 euroa. Sänkyjä siellä ei ollut, mutta sitä vastoin ihan hyviä mattoja löytyi muutama kappale, ne saatiin muutamalla eurolla. Rahaa meni tähän liikkeeseen vajaa 40 euroa.

 

Toni ajoi pakettiautollaan kirpputorin eteen.

 

-        Onnea uudelle asunnolle,

 

hihkaisi Toni. Marko ja Mari siinä seisoskelivat ja polttelivat sätkijään.

 

-        No, lähdetään kantamaan kamat autoon. Kyytiin sovitte sitten molemmat,

 

sanoi Toni. Siinä äheltäessä meni heillä kotvan aikaa ja vihdoin matka kohti uutta asuntoa saattoi alkaa..

 

Maria jännitti. Olikohan siellä siistiä? Hän ei olisi jaksanut ruveta siivoamaan. Mutta pääasiahan oli, että heillä oli nyt asunto, missä he saisivat olla ihan kahden. Ainakin vähän aikaa, kunnes lapsi syntyisi.

 

Pian auto olikin Marin ja Markon uuden kodin edessä. Toni jarrutti parkkipaikalle. Hän peruutti aivan ulko-oven eteen, että he saisivat kätevästi huonekalut kannettua sisään. Mari otti avaimet ja matot hän pisti kainaloonsa sekä meni toiseen kerrokseen. Miehet jäivät kantamaan huonekaluja sisälle.

 

Marin kädet vapisivat, kun hän avasi oven. Heti ovella oli postia. , Karjalan Heili, paikkakunnan ilmaisjakelulehti. Tyttö noukki sen maasta ja meni peremmälle. Kun hän katseli ympärilleen, tuli mieleen, että verhot jäivät ostamatta. No, kai he yhden yön tulisivat toimeen ilman niitäkin. Marin mielestä asunto oli siisti. Hän availi keittiön kaappien ovia ja ne hohtivat puhtauttaan.

 

Marko ja Toni kolistelivat ovella. Sieltä tuli kahvinkeitin ja pöytä sekä ruokakassi. Kassissa oli kahvia ja sokeria. Maitoa ei ollut, koska kumpikaan heistä ei käyttänyt sitä.

-        Keitäpä Mari kahvit.

 

 pyysi mies.

 

Tyttö rupesi keittämään kahvia. Hän valutti veden pannuun ja kaatoi veden keittimeen. Kahvit hän mittasi summassa. Ei ollut edes lusikkaa millä mitata. Pitää huomenna muistaa ostaa kahvimittalusikka, ajatteli Mari.

 

Tyttö meni ikkunan eteen odottelemaan kahvin kiehumista ja miehiä kamojen kanssa sisälle. Hän katsoi ikkunasta. Ihan ikkunan alla oli lasten hiekkalaatikko ja keinut. Nyt pihalla ei näkynyt yhtään lasta.. Iso kuorma-auto peruutti pihaan. Taisi tulla patjat ja vuodevaatteet.  Kello olikin jo neljä.  Onneksi saisi tehtyä petit ja ruveta pitkälleen. Oli tällekin päivälle tullut jo paljon asioita hoidettua. Huomenna pitäisi viedä asumistukipaperit Kelaan.

 

Marko ja Toni tulivat loppujen tavaroiden kanssa sisälle ja vieras mies toi patjat ja vuodevaatteet. Hän vei ne suoraan makuuhuoneeseen. Onneksi makuuhuoneessa oli rullaverho. Huomenna pitää ostaa ne verhot, ajatteli Mari.

 

Mies otti Marilta kuittauksen vuodevaatteista ja läksi sitten pois. Neitonen meni heti laittamaan petiä kuntoon. Ihanat pehmeät patjat, uudet lakanat ja tyynyt sekä täkit. Mari siinä touhuili ja asetteli vuodetta nukkumiskuntoon. Kun Mari oli saanut vuoteen valmiiksi, niin hän oikaisi vähäksi aikaa pitkälleen. Kyllä nukuttikin. Hän torkahti toviksi.

 

Toni ja Marko etsivät kuppeja keittiöstä. He huuhtaisivat kolme kuppia, mitkä oli hankittu kirpputorilta. Marko kaatoi niihin kahvia ja pöydällä oli ranskanleipää ja lauantaimakkaraa kahvin kanssa. Tonilla oli vähän kiire ja hän siemaisi kahvinsa kiireesti. Marko olisi antanut maksun kuljetuksesta, mutta Toni ei huolinut. Hän sanoi, että olkoon tämä tupaantuliaislahjana nuorelleparille.

 

Kun kaveri oli lähtenyt, niin mies meni kultansa luokse makuuhuoneeseen. Hän huomasi, että Mari oli nukahtanut. Varovasti Marko rupesi herättelemään tyttöä. Kutsui kahville. Mari hieroi silmiään ja sanoi Markolle,

 

 – En taida enää tänään lähteä kaupungille. Jään tänne nukkumaan siksi aikaa, kun menet sinne. Tuo Tiimarista kynttilä ja kynttilänjalka sekä viinipullo Alkosta.

 

He menivät yhdessä kahville. Kello oli jo vaille viisi. Marko huikkasi Marille hein ja läksi asioille. Tyttö meni kahvin juotuaan vielä nukkumaan. Hän ajatteli, että onpa hässäkkää koko elämä. Nyt minä nukun ja pian tyttö oli jo täydessä unessa.

 

Marko odotteli bussipysäkillä linja-autoa. Muitakin matkustajia oli tulossa samaan linja-autoon. Siihen tuli myös miehen tuttuja. Marko kehui heille saaneensa asunnon tyttöystävänsä kanssa ja kutsui kavereitaan käymään heidän luonaan. Kuitenkaan hän ei välittäisi noiden vierailuista. Huume porukkaa. Kaverit onnittelivat Markoa ja lupasivat hyvinkin pian käväistä. Heidän mielestään Markon pitäisi pitää tupaantuliaiset. He toisivat vettä väkevämpää mukana sekä huumeitakin. Mies sanoi heille, ettei hän välitä enää huumeista. Kaverit röhähtivät nauramaan, sillä he olivat varmoja siitä, että varmasti Marko sellaisia aineita ottaa ja on niistä riippuvainen.

 

Linja-auto tuli pian ja he kaikki nousivat bussiin. Marko ei seurannut kavereita taakse, vaan jäi bussin keskiosaan istumaan. Siitä pääsisi luikahtamaan nopeasti pois. Kavereiden ei tarvinnut tietää, että hän oli menossa Alkoon. Tiimarissa hän päätti kuitenkin käydä ensin. Sieltä voisi ostaa muutakin kuin kynttilän ja kynttilänjalan.

 

Asunnossa Marilla silmät lupsahtelivat. Viime päivät olivat olleet Marin fysiikalle rankkoja. Hän ei ollut aivan täydessä unessa. Hän päätti keittää vielä toiset kahvit ja lukea ilmaisjakelulehden eli Karjalan Heilin.