Oli maaliskuu. Mari oli tullut kotiin viiden aikaan aamuyöstä. Nyt hän nukkui sikeästi ja näki kuinka valkea enkeli tuli häntä kohti sanoen:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

-        Älä pelkää Mari, minä suojelen sinua ja olen aina kanssasi.

 

Enkeli katosi ja tyttö havahtui unestaan. Hän katsoi rippilahjaksi saatua kelloa. Se oli jo yksi päivällä.

 

-        Mitähän tuo uni oikein tiesi?

 

ajatteli tyttö.

 

Hän oli eilen sanonut itsensä irti koulustaan ja illalla hän oli eksynyt kavereidensa luokse. Kaverit eivät olleet niitä kilteimpiä. Joivat ja käyttivät huumeita. Niihin Mari oli tutustunut tänä keväänä luokkatoverinsa kautta. Mitähän äiti ja isä siihen sanoisivat? Eivät varmasti pitäisi ajatuksesta. Mutta Mari ei pärjännyt koulussa. Hän ei mahtanut sille mitään, että oli huono muisti ja laskea hän ei osannut. Ihan turhaa oli koko koulunkäynti.

 

Kello oli jo vähän yli neljä, kun Marin vanhemmat kotiutuivat. He menivät heti tytön luokse ja vaativat kertomaan, missä tytär oli ollut viime yön. Mari huusi:

 

-        Kavereiden kanssa!

 

Samaan hengenvetoon hän kertoi lopettaneensa koulun käynnin. Äiti ja isä sanoivat ihan rauhallisesti, että Marin on aika pakata vaatteensa ja lähteä. He eivät elättäisi tytärtä, joka ehdoin tahdoin halusi vaikeuksia. Tyttö purskahti itkuun. Lähdettävä oli. Äiti ja isä tarkoittivat mitä sanoivat.

 

 Enkeli ilmestyi hänelle taas ja ihan valveilla ollessa. Enkeli sanoi:

 

-        älä pelkää, olen rinnallasi, sinä olet hyvä tyttö.

 

Mari meni pakkaamaan vähäiset tavaransa. Muutamia vaatekappaleita hän pakkasi ja hiusharjan sekä kylpypyyhkeen. Lompakon hän otti myös matkaansa. Pankkikortilla oli muutama satanen ja tuolla rahalla hän vähän aikaa pärjäisi. Koko ajan kokoillessaan tavaroita enkeli kulki Marin vierellä.

 

Samaan aikaan kaupungin baarissa istui rotevatekoinen mies tyttöystävänsä kanssa. Mies oli seurustellut tämän naisen kanssa muutaman viikon. Mies nimeltään Marko oli muuttanut Posiolta tähän kaupunkiin. Hän oli ollut äskettäin vankilassa pikkurötösten takia.

 

Marko oli myös nähnyt näyn edellisenä yönä. Hän oli nukkuessaan havahtunut siihen, kun häntä kohti tuli taivaalta suuri kirkas miesolento. Se oli luvannut auttaa häntä vaikeissa ratkaisuissa. Marko mietti mielessään, että hän ei halunnut olla enää tämän blondin kanssa, joka istui baarissa hänen vierellään. Nainen oli huumekoukussa ja mies oli saanut huumeita häneltä. Nyt Markolla oli vähän tokkurainen olo.

 

Mari käveli silmät itkuisina kohti keskustaa. Kaksi muovikassia roikkui hänen käsissään. Hän käveli kahvion ohi, mutta sitten hän yhtäkkiä kääntyikin ja meni sisään. Kahviossa näkyi olevan nuoripari. Molemmat olivat kovin tympääntyneen näköisiä. Mies kohotti katseensa Mariin päin ja tytöltä meinasivat mennä jalat alta. Miehelläkin katse tuntui nivusissa asti.

 

Markon mielestä tytössä oli jotain mystistä. Aivan kuin se olisi enkeli, vähän tummemmassa muodossa vain. Silmät sillä oli surulliset.

 

 – tuon tytön minä vielä otan omakseni, ajatteli Marko.

 

Mari kompuroi kassalle ja otti kahvin. Hän joi sen mustana. Hän unohti kaiken kotona kokemansa ja katseli miestä kiinteästi. Marko vastasi katseeseen ja hymyili tytölle. Mies sanoi jotain seurassaan olevalle naiselle, joka läksi pois kahviosta kengänkorot kopsaen. Marko meni Marin pöytään istumaan.

 

– mitä tyttö?

 

 Marko kysyi ja esitteli itsensä. Mari ujosteli miestä ja mumisi nimensä vastaukseksi. Siinä pöydän ääressä hän kuitenkin rohkaistui kertomaan, että hänet oli häädetty tänään kodistaan, eikä hänellä ollut asuntoa. Mies pyysi tyttöä mukaansa. Ei Markollakaan ollut asuntoa, mutta kaverien luona saisi majailla.

 

Mari muisti, että hänellä oli ystävätär nimeltään Anne, jonka luona hän voisi säilyttää tavaroitaan ja ehkä yöpyäkin. Puhelinmuistiotaan selaten hän soitti ystävilleen selvittäen, ettei hänellä ollut kattoa päänsä päällä. Hän pyysi ystäviltään, josko hän voisi joskus majailla heidän luonaan. Lupa tuli melkein kaikilta. Marko teki samanlaisen soittorumban.

 

Marko houkutteli tyttöä lähtemään seuraavaksi yöksi ystävänsä Tonin luokse. He saisivat olla siellä vapaasti, koska Toni ei yöpyisi kotonaan. Mari kysyi mieheltä hieman mustankipeänä, että kuka tuo nainen oli, jonka seurassa Marko oli istunut. Mies vastasi hänen olleen entisen tyttöystävänsä. Hän oli juuri pannut välit poikki, kun nainen katosi ulos kahvion ovesta.

 

Niin he lähtivät yhdessä ulos. Marko otti sätkän taskustaan ja tarjosi Marillekin. Tytöllä oli jo kovat tupakantuskat. Koko päivänä hän ei ollut saanut savun savua. He seisoivat ja polttelivat tupakkansa ja katselivat toisiaan.

 

Tonin luokse piti mennä bussilla. Mari kävi nostamassa automaatilta vähän rahaa, jotta saisi ostettua edes tupakkaa. Marko tosin maksoi bussikyydit. Mies koppasi äkkiarvaamatta tytön kainaloonsa ja suikkasi suukon Marin huulille. Linja-auto tuli pian ja He olivat Tonin luona viidentoista minuutin päästä.

 

He soittivat ovikelloa ja pitkänhuiskea mies tuli avaamaan oven. ”Terve Toni, tässä on tyttöystäväni Mari” esitteli Marko.

 

-        Sinullahan tiuhaan nuo tyttökaverit vaihtuvat,

 

totesi Toni. Mari oli vähän vaikeana.

 

-        Älä huoli tyttöni mun, sinä olet myös viimeisin tyttöystäväni,

 

Marko sanoi Marille ja tyttö tuli hyvälle mielelle.

 

Jatkuu huomenna.......